Kun syöminen on elämä
Elän vain syödäkseni...tai siltä minusta tuntuu... Periaatteessa elämässäni on paljon sisältöä (harrastuksia, työntekoa, ihania ihmisiä jne), mutta silti tuntuu että ainoa asia, mikä tuottaa minulle hetkellisen mielihyvän, on järjetön ruoan ahmiminen. Arkena ahmintaa tulee harvemmin kun on pitkät työpäivät, mutta viikonmloput ja lomat ovat kamalia. Kertokaa pliis, miten pystysin ajattelemaan ruokaa "polttoaineena" ja saisin ahmimisen loppumaan.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nautin ruuasta LIIKAA.
Ahmiminen ei kyllä ole minkäänlaista nauttimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nautin ruuasta LIIKAA.
Ahmiminen ei kyllä ole minkäänlaista nauttimista.
Onhan se tavallaan. Tunneside (=tyydytys, minkä siitä saa) on paljon suurempi kuin normaalisti.
Sama täällä! Kiloja on tullut lisää kesän jälkeen 5 (nyt 167/68) ja ylöspäin mennään. Opiskelen/hoidan lasta kotona, ja aloitan aamun ihanilla sämpylöillä, ja heti kunhan vatsaan tulee taas tilaa, siirryn vanukkaaseen tai herkkurahkoihin ja suklaisiin ym. Pidän taukoa syömisestä oikeastaan vain kun olen jossain tai kun on liian täynnä. En tiedä miten lopettaa. Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nautin ruuasta LIIKAA.
Ahmiminen ei kyllä ole minkäänlaista nauttimista.
Onhan se tavallaan. Tunneside (=tyydytys, minkä siitä saa) on paljon suurempi kuin normaalisti.
Minä taas luulen, että ahmija nautii syömisestä, ei ruoasta. Sillä on todennkököisesti jotain tkemistä kontrollinen ja turvattomuuden kanssa, syöminen on ihmisen perusvietti ja ravinnontarpeen tyydyttämonen tuottaa siksi syvää turvallisuuden tunnetta alitajunnan tasolla.
Se on kuitenkin aivan eri asia, kuin ruoasta - mauista, ulkonäöstä, rakenteesta- nauttiminen. Näitä asioita ahmija ei ehdi edes huomata. Juuri siksi ruokaan ja makuihin keskittyminen ja hitaus voisi auttaa: se toisi hitautta ja ehkä siirtäisi kontrollin tunnettakin johonkin muuhun kuin syödyn ruoan määrään.
Se huono puolihan tässä on, että pitää saada hyvää ruokaa. Tämä on vaikeaa, jollei osaa kokata itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun nautin ruuasta LIIKAA.
Ahmiminen ei kyllä ole minkäänlaista nauttimista.
Onhan se tavallaan. Tunneside (=tyydytys, minkä siitä saa) on paljon suurempi kuin normaalisti.
Minä taas luulen, että ahmija nautii syömisestä, ei ruoasta. Sillä on todennkököisesti jotain tkemistä kontrollinen ja turvattomuuden kanssa, syöminen on ihmisen perusvietti ja ravinnontarpeen tyydyttämonen tuottaa siksi syvää turvallisuuden tunnetta alitajunnan tasolla.
Se on kuitenkin aivan eri asia, kuin ruoasta - mauista, ulkonäöstä, rakenteesta- nauttiminen. Näitä asioita ahmija ei ehdi edes huomata. Juuri siksi ruokaan ja makuihin keskittyminen ja hitaus voisi auttaa: se toisi hitautta ja ehkä siirtäisi kontrollin tunnettakin johonkin muuhun kuin syödyn ruoan määrään.
Se huono puolihan tässä on, että pitää saada hyvää ruokaa. Tämä on vaikeaa, jollei osaa kokata itse.
Kokkaamista voi opetella.
Mulla ihan sama juttu. Nyt viimeisen vuoden aikana syöminen karannut käsistä ihan kokonaan. Enkä edes syö muiden mielestä hyviä ruokia vaan lähinnä jotain juustonaksuja jne. Ruokaakin syön paljon ja nautin kaikesta alkaen itse tehdystä makaronilaatikosta.
Liikun paljon, mutta paino vain nousee. Viimeksi olin 158/75 enkä ole viikkoihin uskaltautunut vaa'alle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ihan sama juttu. Nyt viimeisen vuoden aikana syöminen karannut käsistä ihan kokonaan. Enkä edes syö muiden mielestä hyviä ruokia vaan lähinnä jotain juustonaksuja jne. Ruokaakin syön paljon ja nautin kaikesta alkaen itse tehdystä makaronilaatikosta.
Liikun paljon, mutta paino vain nousee. Viimeksi olin 158/75 enkä ole viikkoihin uskaltautunut vaa'alle.
Muuta ruokiasi.
Ei se ruokien muuttaminen mitään auta. Vaikka syön ison lautasellisen salaattia ja lohta, niin voin silti mennä ostamaan sipsiä ja jätskiä jälkkäriksi. Sekään ei auta, että pitäisi kaapit tyhjänä, syön vaikka kaakaojauhetta. Ja kun on raskasta työtä tekevä mies ja kolme teiniä, niin kaapeista löytyy aina syötävää.
Joku mussa on kliksahtanut, niin hirveä syömishimo koko ajan. Mikään järkeily tai päätös ei ole lopettanut sitä.
...ja vaikka tiedostaa syövänsä vain syömisen eikä nälän takia, ei pysty lopettamaan...äskenkin söin 700g pähkinöitä, siemeniä ja tummaa suklaata ja syön parhaillaan porkkanoita. Ja mietin, mitähän keksisin seuraavaksi.
Mun mielestä ruokaa nimenomaan ei pidä ajatella polttoaineena. Päinvastoin. Jos muöntää, että ruoka on nautinto, josta pitää ja saa nauttia kaikessa rauhassa, jos ruokaa ajattelee herkkuna, ja siihen keskittyy kunnolla joka suupalaan, joka makuun ja syö hitaasti, silloin ei tarvitse ahmia.