Minun tarinani...

Tapasin aivan ihanan miehen neljä vuotta sitten. Kutsukaamme häntä vaikka Antiksi. Ihastuimme molemmat ihan ensisilmäyksellä, mutta elämäni oli sillä hetkellä hyvin kaoottinen enkä halunnut mitään sen enempää tältä mieheltä. Ja kaiken lisäksi minua harmitti meidän ikäero (joka näin jälkeenpäin ei tunnu miltään) koska hän oli neljä vuotta minua nuorempi. Tapasimme aina baarireissujen jälkeen ja jossain vaiheessa hän alkoi ehkä liikaa tarrautua minuun ja soitteli illat ja yritti saada tavata minua. Joskus hänen hyvä ystävä lähetti minulle terveisiä ja sanoi että Antti oli etsiksellyt minua koko illan. Eräänä iltana Antti kysyi minulta pidänkö hänestä ja minä sanoin että pidän, mutta meistä ei voisi koskaan tulla paria ikäeromme takia. Pidimme tämän jälkeen aina silloin tällöin yhteyttä mutta lopulta hän löysi tyttöystävän ja luulin että emme enää koskaan tapaisi. Kuitenkin aina välillä hän kirjoitteli minulle ja kertoi kuulumisiaan. Meni vuosi ja tapasin nykyisen mieheni, kutsukaamme häntä Ristoksi. Tänä aikana Antti kirjoitteli minulle paljon tekstiviestejä ja tiesin että hän oli löytänyt uuden tyttöystävän. Jonkin ajan kuluttua hän kirjoitti minulle että ei haluaisi enää olla minuun yhteydessä koska oli vakavissaan tyttöystävänsä suhteen. Välimme oli katki. Jonkin ajan kulutta kuitenkin hän alkoi taas ottaa minuun yhteyttä ja kerran sovimme että tapaisimme. Päädyimme rakastelemaan ja tämä musersi Antin- hän oli pettänyt tyttöystäväänsä. Antti taas kuuli että minä seurustelin Riston kanssa ja Antti ei näyttänyt pitävän siitä. Kuukauden päästä Antti soitti minulle ja pyysi saada tavata koska hänellä oli tärkeää asiaa minulle. Hän tuli käymään ja kertoi että hänestä oli tulossa isä. Minun maailma romahti! Olin tuossa vaiheessa aivan korviani myöten rakastunut Anttiin ja olisin jättänyt Riston milloin vain jos Antti vain olisi ottanut minut. Pari kuukautta sen jälkeen kun Antti kertoi tulevansa isäksi hän kirjoitti tekstiviestin että ei halua enään koskaan olla minuun tekemisissä ja toivotti hyvää loppuelämää. Minun maailma oli murusina ja yritin jatkaa elämää Riston kanssa. Olin ihastunut Ristoon ja tuossa vaiheessa kuvittelin voivani elää hänen kanssaan vaikka loppuelämän¿ Vuosi tämän jälkeen, minä olin raskaana. Vähän ennen kuin huomasin olevani raskaana kuulin että Antti ja hänen tyttöystävänsä olivat eronneet ja tyttö keskeyttänyt raskautensa.

Aloin taas kuulemaan Antista. Olin koko raskausajan yhteydessä (huom! puhelin ja nettiyhteydessä) Anttiin. Aina välillä hän ehdotteli minulle tapaamista mutta en koskaan lähtenyt.

Olemme koko ajan olleet netti ja tekstiviesti yhteydessä Antin kanssa. Aina välillä jompikumpi meistä menettää pinnansa ja vannoo kiveen ja kantoon ettei enää ota yhteyttä. Mutta aina kuitenkin tiemme kohtaavat. Rakastan Ristoa mutta en samalla lailla kuin Anttia. Näin jälkeenpäin toivoisin että emme Riston kanssa olisi koskaan saaneet lapsia. Tiedän etten koskaan saa Anttia¿ Ristoa rakastan mutta en halua elää loppuelämää hänen kanssaan. Kysyin vuosi sitten Antilta olisiko meistä tullut pari jos en olisi saanut lapsia ja hänen vastaus oli ¿siihen en osaa vastata, koska tilanne on nyt se mikä se on¿

En saa Anttia mielestä- näen ainakin kerran viikossa unta Antista ja sellaisina aamuina kun olen hänestä unta nähnyt tuntuu että maailma on epäreilu ja paska paikka. Tiedän että Antti tietää tunteeni häntä kohtaan ja pelkään että hän käyttää minua vain hyväkseen (puhelinseksi ja nettiseksiä ajatellen). Mutta toisaalta en ymmärrä miksi hän jatkaa vuosi vuoden jälkeen tätä puuhaa?! Hänellähän on vaikka kuinka paljon muita naisia ystävinä ja hänelle varmasti löytyisi seuraa muutenkin ihan milloin vain.

Tiedän tekeväni väärin Risto kohtaan. Risto ei tiedä tästä ¿toisesta¿ miehestä. Hän tietää vain sen, etten ole onnellinen meidän suhteessa ja olen monet kerrat sanonut jättäväni hänet¿ Tiedän että sanani ovat epäreiluja Ristoa kohtaan¿

En enää tiedä mitä tehdä¿