Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kehitysvammaisten, autistien asuntolat ja joulu

Vierailija
16.12.2015 |

Olin viime vuonna töissä yksikössä jossa asui autisteja ja kehitysvammaisia nuoria ( 20-30v) - yksikössä oli 7 nuorta . Järkyttävintä oli se että 7 vain 2 pääsi jouluksi kotiin- miksi heillä lipuilla ei olisi oikeutta edes päivävierailulle. Tosi tylyä kun hokivat joulu- kotiin- isi hakee....mutta saivat vain puhelinsoiton palkaksi kotoa. Niin ja selityksen - raskas syksy, auto rikki, parempi olla asuntolassa, äiti ei pääse jne.

Kommentit (23)

Vierailija
1/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä, kyllä elämä voi olla paskamaista. Onneksi ei ole joutunut tuohon tilanteeseen.

Vierailija
2/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen päättänyt, että lapseni tulee aina kotiin jouluksi ja tietysti aina, kun on jokin juhla-aika.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen ollut töissä kehitysvammaisten koulussa, jossa järjestetään lomapäivystyshoitoa koulun lomien aikaan.

Joka vuosi lähes samat oppilaat lähetettiin lomapäivystykseen hoitoon, vaikka muu perhe lomaili kotona.

Vierailija
4/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

välimerkit

Vierailija
5/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hiljaiseksi vetää. Oma lapseni on autisti. Alle kouluikäinen vielä tosin. Olen päättänyt että mihinkään laitokseen en häntä työnnä. Hoidan hänet itse niin kauan kuin minussa henki pihisee.

Vierailija
6/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikuiset osaa olla niin perseestä, vaikka omen itsekin aikuinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

En itsekään tajua tuota, että lapsi tai nuori tuupataan joka välissä muiden hoidettavaksi.

Oma kv- lapseni käy kerran kuukaudessa tilapäishoidossa pari päivä, ja koulun lomapäivystykseen vien hänet jos olen itse töissä silloin.

Hänelläkin on oikeus lomaan ja kotielämään.

Vierailija
8/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta voisi käydä edes vaikka 2-3 h kotona- eiks heillä ole taksikyyti oikeus- tai että vanhemmat kävisivät vaikka asuntolassa vierailulla?

Tiedän itse yhden puhumattoman keharin - joka jouluna hokee äiti - joulupukki- koti

Itkee. Eikä kukaan soita tai hae. Miksi heillä ei ole oikeutta sijaisperheeseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä ihmiset ei ajattele sitä että kun hankitaan lapsi, niin on otettava vastaan myös se fakta että jonkin kehitysvamman mahdollisuus on aina olemassa. Se on tietoinen riski ja sinun lapsesi vaikka olisikin täysi vihannes. Ei tuo ole semmoinen diili että valkataan rusinat pullasta ja suljetaan ne omalta kannalta 'vaikeat' tapaukset laitokseen.

Vierailija
10/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omaishoidon tuki kelpaa vanhemmille, mutta edes omaa lasta ei viitsitä hoitaa. On typerää, että lapsi käy koulua ja ip- hoidossa jolloin on poissa kotoa n klo 7.00- 16.30 joka arkipäivä koulujen lomat mukaanlukien.

Tämän lisäksi tilapäihoitojaksot.  Mikä tässä omaishoitajuudessa vanhempia niin kovin rasittaa? Kaikki eivät edes käy töissä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

näin on helppo syyllistää ja syyllistyä. Perheiden tilannetta tuntematta oikeasti ei kuitenkaan kannatta kauhistella tai hämmästellä. Selvästi nämäkin nuoret aikuiset ovat osan jouluista olleet "kotona" kun osaavat sitä kaivata. Ehkä juuri viime jouluna on sitten oikeasti sattunut jotain... Mistä sen tietää? Kehitysvammaiselle lapselle ei tietenkään kerrota puhelimessa että äiti on pahasti sairas tai että vanhemmat ovat eronneet. Hänelle kerrotaan sellainen selitys jonka ymmärtää ja joka ei aiheuta lisää ahdistusta!

Ihan samoin voisi kysyä kaikista laitoselämää viettävistä (mutta ei kuolemansairaista) ihmisistä, vanhuksista, mielenterveyspotilaista, miksi eivät "pääse" jouluksi "kotiin"?

Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista. Vammaisten vanhemmat joutuvat pohtimaan paljon sellaista mitä yksikään laitoshoidon työntekijä ei koskaan.

Vierailija
12/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä, siis 20-30-vuotiaista oli kyse? No onpa hirveää. Kyllähän sen ikäinen lapsi vielä kotona täytyy hoitaa oli vammaa tai ei. Ei voi valikoida rusinoita pullasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Omaishoidon tuki kelpaa vanhemmille, mutta edes omaa lasta ei viitsitä hoitaa. On typerää, että lapsi käy koulua ja ip- hoidossa jolloin on poissa kotoa n klo 7.00- 16.30 joka arkipäivä koulujen lomat mukaanlukien.

Tämän lisäksi tilapäihoitojaksot.  Mikä tässä omaishoitajuudessa vanhempia niin kovin rasittaa? Kaikki eivät edes käy töissä...

tunnetko omaishoidontuen myöntämisen perusteita yhtään?

Luuletko, että sitä saa lapsesta / nuoresta / aikuisesta lapsesta joka esimerkiksi ei vaadi jatkuvaa hoitoa tai valvontaa välillä 16:30 - 07:00?

Oletko valmis väittämään että yöheräily esim.25 vuotta toisen henkilön tahdittamana ei rasita? Miksi? Siksi kun kyseessä on oma lapsi?

 

Vierailija
14/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tajuatteko te jeesustelijat yhtään, miten hirvittävän vaikeahoitoisia nämä voivat olla? Monesti siinä vaiheessa kun lapsi päädytään laittamaan laitokseen, perhe on jo aivan loppu ja sen yli.

 

Tottakai olisi ihanaa, että jokainen pääsisi edes parin tunnin lomalle. Mutta se nyt ei vaan aina syystä tai toisesta onnistu, ettekä te voi niitä syitä tietää. Suoraan sanottuna aika monen vanhemman olisi kannattanut luovuttaa aikaisemmin, niin pahasti käytöshäiriöisinä nämä sitten usein sinne asumispalveluihin kuitenkin päätyvät. Usein laitoksessa saavutetut tulokset nollautuvat yhden viikonloppuloman aikana ja ongelmakäytös joudutaan joka kerta päihittämään uudestaan. Myös läheisten vierailu, vaikka onkin toivottu ja odotettu, voi aiheuttaa ahdistusta hyvin pitkäksi aikaa.

 

Lisäksi sen lapsen vanhemmatkin ovat ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat käyneet läpi hirvittävää surua ja tuskaa luopuessaan lapsestaan. On vain inhimillistä, jos siitä ei jatkuvasti halua muistutusta.

 

Terveisin työntekijä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmiset ei ajattele sitä että kun hankitaan lapsi, niin on otettava vastaan myös se fakta että jonkin kehitysvamman mahdollisuus on aina olemassa. Se on tietoinen riski ja sinun lapsesi vaikka olisikin täysi vihannes. Ei tuo ole semmoinen diili että valkataan rusinat pullasta ja suljetaan ne omalta kannalta 'vaikeat' tapaukset laitokseen.

saako udella, tuliko sulle rusinoita vaiko kenties pelkkä pulla?

Mihin ikään saakka itselläsi 100 % olisi terveyttä ja jaksamista hoitaa aikuista lastasi?

Vierailija
16/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

14 jatkaa vielä sen verran, että yleensä laitokseen päädytään a) siksi, että kotona hoitaminen on fyysisesti ylivoimaista esim. vanhempien iän myötä tai b) siksi, että tuommoinen 180-senttinen ja 90-kiloinen randomisti kilahteleva  autisti on ihan aidosti hyvin vaarallinen.

 

Näisssä asioissa on aina monta puolta. Kyllä, joskus mietin itsekin että miksi jotkut ovat valinneet kuten ovat valinneet. Mutta tuomitseminen ei kuulu minulle eikä kenellekään muullekaan, enkä todellakaan usko että tässä maailmassa kovin montaa ihmistä on joka huvin vuoksi ja kevein mielin luopuu lapsestaan.

 

Terveisin se työntekijä

Vierailija
17/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiat ei ole niin mustavalkoisia kun moni luulee. Mun tädin perheessä on 40 vuotias kehitysvammainen mies 180cm/90kg joka saa joka tunti jonkin näköisen raivokohtauksen huutaa voi olla väkivaltainen yms. Ei nuku öisin.

Sukulaislapset pelkää osa aikuisistakin pelkää. Suon tädilleni perheineen joulunpyhät levon ja muun perheen rauhalliselle yhdessäololle. Käyvät katsomassa ja hoitamassa muuten 2-3 kertaa viikossa myös jouluviikolla häntä. Täti ja miehensä ovat 70-vuotiaita jo itsekkin sairastavia ihmisiä.

Vierailija
18/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hiljaiseksi vetää. Oma lapseni on autisti. Alle kouluikäinen vielä tosin. Olen päättänyt että mihinkään laitokseen en häntä työnnä. Hoidan hänet itse niin kauan kuin minussa henki pihisee.

 

Itse hoitaminen "niin kauan kuin henki pihisee" ei aina ole paras ratkaisu. Mutta aika näyttää.

Vierailija
19/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hiljaiseksi vetää. Oma lapseni on autisti. Alle kouluikäinen vielä tosin. Olen päättänyt että mihinkään laitokseen en häntä työnnä. Hoidan hänet itse niin kauan kuin minussa henki pihisee.

 

Itse hoitaminen "niin kauan kuin henki pihisee" ei aina ole paras ratkaisu. Mutta aika näyttää.

 

Lapseni on ns. korkeatasoinen autisti. Ongelmat puheen ymmärtämisessä, tuottamisessa ja vuorovaikutuksessa. Tulevaisuus näyttää miten hän kuntoutuu.

Vierailija
20/23 |
16.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen esikoiskaksospojistani on asunut pysyvästi hoitolaitoksessa yli kymmenen vuotta, ei ole käynyt tänä aikana kertaakaan kotona mutta me kyllä vierailemme hänen luonaan ja käymme nyt joulunakin. Sain kaksospojat joista molemmilla eri asteista kehitysvammaa ja autismia, viisi vuotta hoidin molemmat itse ja romahduksen jälkeen päädyttiin siihen että vaikeammin vammainen siirtyy asumaan laitokseen. Päätös oli luonnollisesti raskas mutta se oli tehtävä, näin on parempi hänelle (saa aina tarvitsemansa ja ansaitsemansa hoidon), hänen veljelleen (pystyin keskittymään hänen kuntouttamiseensa ja hoitamiseensa ja hänen kohdallan on edistytty hienosti) ja meille vanhemmille. Liittomme päätyi eroon tästä huolimatta tai tämän takia, en tiedä. Suren poikani laitosasumista lähes päivittäin mutta tiedän sen olleen oikea päätös ja olen siitä kiitollinen. 

 

 

Kymmenessä vuodessa olemme siis eronneet ja kumpikin löytäneet uudet puolisot, poikien isä on muuttanut pohjois-suomeen eikä tapaa kumpaakaan poikaa välttämättä edes vuosittain. Minulla on uusi aviomies ja kaksi lasta hänen kanssaan. Koti josta poika muutti laitokseen oli koti jossa pärjäsi vaikeasti vammaisen kanssa, nykyinen kotimme ei sellainen ole. Elämä menee eteenpäin, niin se vain on. Rakastan poikaani ja tapaan häntä mahdollisimman usein, käymme ulkona hoitolaitoksesta (kävelyillä, uimahallissa, terapioissa jne) yhdessä mutta kotiin en häntä tuo koska ei se ole hänen kotinsa, ei se koti jota hän kaipaa jos kaipaa. Siellä on hänelle vieraat tavarat ja vieraat ihmiset (on tietenkin tavannut mieheni ja nuoremmat sisaruksensa mutta ei ole muodostanut heihin mitään sidettä, ei ymmärrä heidän olevan minun ja veljensä perhe). 

 

 

 

Eli minun poikani on yksi heistä joka viettää joulun laitoksessa kun omaiset ei viitsi hakea kotiin, se sattuu ja se surettaa mutta niin se nyt vain on. Toivon että hänen sydäntään lämmittää se kun minä, veljensä ja mumminsa vietämme aattoaamun hänen luonaan ja tapaninpäivänä menemme laitokselle syömään jouluaterian hänen seurassaan.