Pieni vinkki teille JOULUMARTTYYRIT
Hei sinä joulumarttyyri, joka yksin raadat perheesi/sukusi joulun eteen!
Juuri sinä joka siivoat komerot, tuuletat kirjahyllyt, tomutat, luuttuat, puunaat ja samalla teet itse laatikot, paistat kinkun, graavaat kalat, pyötäytät kakun, tortut, piparit, ripustat jouluverhot, silität joululiinat, hankit kuusen ja koristeet ja ne joululahjat koko suvulle.... JA KUKAAN EI ARVOSTA EIKÄ YMMÄRRÄ TAAKKAASI.
Jos työnjako perheen ja suvun kesken ei onnistu, luovuta. Ei sinusta joulunpyhinä ole kenellekään iloa naama nyrpällään väsyneenä ja vihaisena Osta lahjat lapsille ja unohda muut. Osta pari valmislaatikkoa ja kinkunviipaleita, jos jouluruokaa on pakko saada. Osta itsellesi pari joulukukkaa, suklaata ja kirja, nauti joulumusiikista ja vapaapäivistä, jos niitä sinulla on. Jos perhe/suku on pettynyt, että joulusta puuttuu ne elementit, joihin ovat tottuneet, sano että sinähän pyysit apua. Parempi onni ensi vuonna!
Murtakaa myyttejä ja romuttakaa vanhoja tapoja. Jouluisin naiset taantuvat jollekin muinaiselle emäntäasteelle, aikaan jolloin joulun puuhat aloitettiin tappamalla sika ja tekemällä makkaroita. Kun mitään ei saanut ostaa valmiina, tehtiin kynttilätkin itse. Onneksi nykypäivänä ei tarvitse. Jos kaikkina muina vuoden päivinä voi töiden jälkeen vähän oikaista ja ostaa lapsille einesmakaronilaatikkoa iltaruuaksi, mikä siinä joulussa on, ettei silloik pysty?
Martat niin oivallisesti joka vuosi muistuttavat, että "jos et vietä joulua konerossa, ei sitä tarvitse siivota"
Joulurauhaa mammoille!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta marttyyri ei pyydä eikä huoli apua. Ei voi olla marttyyri, jos joku auttaa.
Mutta tuossahan pyydettiinkin marttyyria itse tekemään vähemmän ilman, että kukaan paikkaa. Olen ihan samaa mieltä kuin kirjoittaja, että vihainen joulun juhlija on aika kamala. Olin ennen tuollainen, mutta kun luovuin yrityksestä en ole tuntenut samanlaisia onnenhetkiä kun asiat onnistuvat ja suttaantuvat. Vaan tietoisuus siitä, että jotkin asiat ovat mielestäni rempallaan vie keskittymisen ihan muualle, jotenkin arkeen ja arjen harmauteen.
Silti viime jouluna tunsin sitten aattona onnea ja oli kiva kun ei tarvinnut juhlia väsyneenä ja tiesi, ettei ollut pilannut muiden jouluiloa olemalla heille vihainen, kun he eivät jaa yleviä näkemyksiäni joulusta. Mutta ei tämäkään nyt se paras tapa juhlia ole. Tai että en mä tykkää kun on niin vajavaista, joulunakin. Mutta se, että pahoittaisin muiden mielet painaa vaakakupissa vielä enemmän kuin se, että voisin uskoa kaiken olevan hyvin kun on uurastetttu selkä vääränä. En tiedä. Mitä väliä millään on, oikeastaan?
No ei se ole oikea joulu jos ei ole siivottu ja on ostoruuat. Kyllä jouluna sen verran kunnon emännmät näkee vaivaa että iutse kinkun ja lootat paistaa, eikä itsetehdyssä piparitaikinissa ja torttutaikinassa mikään vaiva ole.
Uutena vuotena sitten nakkia ja perunasalaattia ihan vapaasti marketin hyllyltä.
Toinen vinkki joulumarttyyreille: muista, että läheisilläsi on omia toiveita ja ajatuksia joulunvietosta, he eivät ole olemassa toteuttaakseen Sinun unelmaasi täydellisestä kiiltokuvajoulusta.
Olen mies ja tehnyt aina perheen jouluruuat.
Taitaa tuleva joulu olla 28 kerta.
Perinteinen kattaus.
Jollekin tuli huono omatunto tuosta toisesta joulunviettoketjusta ja huonoa oloa lieventääkseen pitää nyt hyökätä marttyyreiden kimppuun.
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki joulumarttyyreille: muista, että läheisilläsi on omia toiveita ja ajatuksia joulunvietosta, he eivät ole olemassa toteuttaakseen Sinun unelmaasi täydellisestä kiiltokuvajoulusta.
Mitähän toiveita ne sitten ovat? Ei meillä ainakaan niitä ole kielletty kertomasta. Kun ei muita vaihtoehtoisia joulunviettotapoja ole tuotu framille, mennään vanhalla mallilla. Kaikki, nimenomaan KAIKKI on tekemättä, jos emäntä ei niitä tee. Ei se kinkku mene omin jaloin uuniin, jos vain surffaa netissä tai makaa sohvalla. Ei meillä ole mitään kiiltokuvajoulua, minkälainen se mahtaa olla?
Enkä ole meille ketään pakottanut tulemaan joulunviettoon, mutta on ilmeisesti kiva tulla valmiille joululle. Olen monet vuodet odottanut kutsua viettämään joulua jo jonkun muun kotiin, mutta sitä ei ole kuulunut. Joku päivä sekin ihanuus kai koittaa........ sen voimalla jaksan puurtaa vielä tämän joulun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki joulumarttyyreille: muista, että läheisilläsi on omia toiveita ja ajatuksia joulunvietosta, he eivät ole olemassa toteuttaakseen Sinun unelmaasi täydellisestä kiiltokuvajoulusta.
Mitähän toiveita ne sitten ovat? Ei meillä ainakaan niitä ole kielletty kertomasta. Kun ei muita vaihtoehtoisia joulunviettotapoja ole tuotu framille, mennään vanhalla mallilla. Kaikki, nimenomaan KAIKKI on tekemättä, jos emäntä ei niitä tee. Ei se kinkku mene omin jaloin uuniin, jos vain surffaa netissä tai makaa sohvalla. Ei meillä ole mitään kiiltokuvajoulua, minkälainen se mahtaa olla?
Enkä ole meille ketään pakottanut tulemaan joulunviettoon, mutta on ilmeisesti kiva tulla valmiille joululle. Olen monet vuodet odottanut kutsua viettämään joulua jo jonkun muun kotiin, mutta sitä ei ole kuulunut. Joku päivä sekin ihanuus kai koittaa........ sen voimalla jaksan puurtaa vielä tämän joulun.
Mitä ilmeisimmin sinä et ainakaan ole tyytyväinen vanhaan malliin viettää joulua, joten kysymys kuuluu, oletko sinä esittänyt muutostoiveesi perheellesi ja sukulaisillesi?
Olethan muistanut kehottaa, pyytää ja tarvittaessa jopa vaatia apua perheenjäseniltäsi? Olethan jättänyt sukulaiset kutsumatta teille joulun viettoon ja muistanut sanoa niille, jotka yrittävät kutsua itse itsensä, että tänä jouluna haluatte olla vain oman perheen kanssa? Olethan muistanut ehdottaa teidän jouluvieraille, että jospa ensi jouluna olisittekin heidän luonaan?
Minulla on jouluna tietyt asiat, jotka pitää olla tehtynä tai muuten joulu tuntuu hutaistulta. Siksi minun vinkkini on: Aloita ajoissa, niin ei tarvitse vetää itseään kireäksi.
Ja teen tällaista 'täydellistä joulua' meille, koska haluan tehdä. En koe mitään paineita asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä, mutta marttyyri ei pyydä eikä huoli apua. Ei voi olla marttyyri, jos joku auttaa.
Näin se on. Ei ole kuin yksi tapa tehdä kaikki oikein -marttyyrin tapa! Ja kukaan muu kuin marttyyri ei hallitse sitä... Siksi apua ei edes haluta. Kun muut ei osaa tehdä mitään oikein. Standardit asettaa ja ylläpitää marttyyri itse.
Kyllä minä siivoan koko talon kunnolla, pesen ja puunaan,tomutan ja tuuletan. Myös ruoat teen itse,kaiken alusta loppuun. Enkä oikeastaan tarvitse apua, jaksan hyvin eikä tarvitse muuttua siltikään martyyriksi tahi istua naama norsun veellä koko joulua :D Viihdyn siistissä kodissa, saan siintä joulun tuntua, muutkin arvostavat itse tehtyjä ruokia enemmän kuin valmiita. Mies kyllä auttaa sen minkä töiltään ehtii, mutta annan keskittyä lasten kanssa olemiseen, saahan nuo tehtyä itsekkin kun aloittaa ajoissa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki joulumarttyyreille: muista, että läheisilläsi on omia toiveita ja ajatuksia joulunvietosta, he eivät ole olemassa toteuttaakseen Sinun unelmaasi täydellisestä kiiltokuvajoulusta.
Mitähän toiveita ne sitten ovat? Ei meillä ainakaan niitä ole kielletty kertomasta. Kun ei muita vaihtoehtoisia joulunviettotapoja ole tuotu framille, mennään vanhalla mallilla. Kaikki, nimenomaan KAIKKI on tekemättä, jos emäntä ei niitä tee. Ei se kinkku mene omin jaloin uuniin, jos vain surffaa netissä tai makaa sohvalla. Ei meillä ole mitään kiiltokuvajoulua, minkälainen se mahtaa olla?
Enkä ole meille ketään pakottanut tulemaan joulunviettoon, mutta on ilmeisesti kiva tulla valmiille joululle. Olen monet vuodet odottanut kutsua viettämään joulua jo jonkun muun kotiin, mutta sitä ei ole kuulunut. Joku päivä sekin ihanuus kai koittaa........ sen voimalla jaksan puurtaa vielä tämän joulun.
Jaa että mitä toiveita? No, joku ehkä haluaisi olla oman väen kesken kotona, eikä mennä puolipakolla toteuttamaan joulumarttyyrin näkemystä sukujoulusta. Joku taas ehkä haluaisi vuorostaan kutsua sukua omaan kotiinsa, mutta marttyyrille ei käy kun aina ennenkin on tehty niin kuin marttyyri haluaa. Tai joku ehkä haluaisi uusia ruokalistaa, ettei tehtäisi lipeäkalaa pelkän lipeäkalan takia, mutta marttyyri ei suostu koska lipeäkala kertakaikkiaan kuuluu jouluun, vaikkei sitä söisi edes marttyyri itse.
Kiiltokuvajoulu on lähinnä joulumarttyyrin pakkomielle tietynlaiseen joulunviettoon. Mitä, missä, milloin, kenen kanssa... Perhe ja suku näyttelevät joulumarttyyrin haluaman joulunäytelmän, ettei tarvitse kestää mökötystä ja valitusta seuraavaan jouluun asti.
Jos muuten kirjoitit tosissasi, sinussa on oivallista jouulmarttyyrin ainesta.
En todellakaan ole itse mikään marttyyri, mut ymmärrän et toisaalta, jos haluaa esim lapsille järjestää jotain joulua, niin kyllä se usein vaatii vaivaakin. Meillä tekee kaikki, mut kyllä ottais päähän jos kukaan ei tekis mitään vaan olettais et kaikki tapahtuis itsestään. On siinä tunnelman kannalta iso ero et näkeekö vaivaa vai ei. Ehkä moni äiti haluaa luoda lapsilleenki mukavaa joulutunnelmaa, mut jokin menee vaan niin pahasti pieleen... En tiedä. Mut ei aina oikea vastaus ole et "no älä itekään tee mitään". Siitä joutuu ihan samalla tavalla viattomat kärsimään (lapset siis) kun siitä marttyroinnistakin.
Mä en oikein tiedä onko tällaiseen oikeaa vastausta... Ehkäpä siinä pitää kaikkien oppia joustamaan ja antamaan periksi. Monesti muut perheenjäsenet yrittää luistella siitä vastuusta, joka jää yksin äidin harteille. Mut usein äidit lataa mielettömiä odotuksia sen joulun suhteen... Hmm... Enpä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein tiedä onko tällaiseen oikeaa vastausta... Ehkäpä siinä pitää kaikkien oppia joustamaan ja antamaan periksi. Monesti muut perheenjäsenet yrittää luistella siitä vastuusta, joka jää yksin äidin harteille. Mut usein äidit lataa mielettömiä odotuksia sen joulun suhteen... Hmm... Enpä tiedä.
Usein äidin odotukset ovat jotain ihan muuta kuin muun perheen. Jos perheenjäsenet "luistavat" esim. komeroidenpuunausvastuusta, niin onko se luistamista vai tervettä järkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen vinkki joulumarttyyreille: muista, että läheisilläsi on omia toiveita ja ajatuksia joulunvietosta, he eivät ole olemassa toteuttaakseen Sinun unelmaasi täydellisestä kiiltokuvajoulusta.
Mitähän toiveita ne sitten ovat? Ei meillä ainakaan niitä ole kielletty kertomasta. Kun ei muita vaihtoehtoisia joulunviettotapoja ole tuotu framille, mennään vanhalla mallilla. Kaikki, nimenomaan KAIKKI on tekemättä, jos emäntä ei niitä tee. Ei se kinkku mene omin jaloin uuniin, jos vain surffaa netissä tai makaa sohvalla. Ei meillä ole mitään kiiltokuvajoulua, minkälainen se mahtaa olla?
Enkä ole meille ketään pakottanut tulemaan joulunviettoon, mutta on ilmeisesti kiva tulla valmiille joululle. Olen monet vuodet odottanut kutsua viettämään joulua jo jonkun muun kotiin, mutta sitä ei ole kuulunut. Joku päivä sekin ihanuus kai koittaa........ sen voimalla jaksan puurtaa vielä tämän joulun.
Jaa että mitä toiveita? No, joku ehkä haluaisi olla oman väen kesken kotona, eikä mennä puolipakolla toteuttamaan joulumarttyyrin näkemystä sukujoulusta. Joku taas ehkä haluaisi vuorostaan kutsua sukua omaan kotiinsa, mutta marttyyrille ei käy kun aina ennenkin on tehty niin kuin marttyyri haluaa. Tai joku ehkä haluaisi uusia ruokalistaa, ettei tehtäisi lipeäkalaa pelkän lipeäkalan takia, mutta marttyyri ei suostu koska lipeäkala kertakaikkiaan kuuluu jouluun, vaikkei sitä söisi edes marttyyri itse.
Kiiltokuvajoulu on lähinnä joulumarttyyrin pakkomielle tietynlaiseen joulunviettoon. Mitä, missä, milloin, kenen kanssa... Perhe ja suku näyttelevät joulumarttyyrin haluaman joulunäytelmän, ettei tarvitse kestää mökötystä ja valitusta seuraavaan jouluun asti.
Jos muuten kirjoitit tosissasi, sinussa on oivallista jouulmarttyyrin ainesta.
Kyllä minussa on joulumarttyyrin ainesta, tiedetään, en kai tähän muuten olisi kirjoittanutkaan ;). Se, että puhisee ja pihisee antaa kummasti pontta askareisiin! En siivoa normaalia viikkosiivousta kummemmin.
En laita lipeäkalaa, kun en siitä itsekään tykkää, mutta lipeäkalaa saa tuoda kuka haluaa. Ihan oman perheen kesken vietetään joulua, ei haalita muita sukulaisia. Mutta osa porukasta on lonkan vetelijöitä, jotka mieluusti on vain vaakatasossa. Ehkä se minun mallini " tietynlaisesta joulunvietosta"on se, että laitetaan jouluruokaa, koska joukossa on myös pieniä lapsia. Pelkkä kokis, sipsit ja pitsa eivät ole jouluruokaa eikä lasten ruokaa. Kuten jo kirjoitin, lähtisin mielelläni viettämään joulua jonkun toisen kotiin, mutta vielä ei ole tullut kutsua. Toisaalta on kiva olla yhdessä, mutta ei se joulu käsittä valmistu. Joku siitä kantaa vastuun ja kutsutaan sitä sitten vaikka joulumarttyyriksi.
En todellakaan puunaa komeroita, mutta on mukavaa, jos vessanpönttö ja lavuaari ovat puhtaat!
Voi kun saisikin apua! Mies aina töissä, äitini on jo 75v ja isoäitini 96v. Kyllä tässä yksin on pakko tehdä jos meinaa joulun saada kaikille aikaan :)
Nää.
Joskus huusholli on pakko siivota kunnolla. En minä ylettömästi siivoa, kerran vuodessa on pakko pestä jääkaappi, uuni ja pyyhkiä pöly avokirjahylluistä
Sitä paits - minä hommin ennen kaikkea siksi, että en ITSE viihdy sotkussa jouluna. Koen mahtavaksi sen tunteen, kun aaton aattona olen saanut urakan valmiiksi ja voin hiljentyä joulun viettoon kerrankin siistissä kodissa.
En minä kenellekään marmata. Pyydän kyllä toistuvasti apua, ja jonkin verran sitten sitä saankin, mutta noin 80% on minun kontollani. Olisi mahtavaa, jos joku edes joskus OMA-ALOITTEISESTI auttaisi!
Minusta on aika outoa se, että miehelle ei ota yhtään tiukkaa loikoa sohvalla koko ilta, kun vaimo siivoaa ja laittaa ruokaa. Itse en edes kehtaisi, kyllä nämä hommat ovat yhteisiä, eikä mitenkään laissa vaimojen kontolle määrättyjä!
Kai se on laiskuutta ja sitä, että mies luottaa siihen, että minulla ei hermo kestä olla siivoamatta. Joten tietysti jollain tasolla tuo ap:n ehdottama lakko tehoaisi, mutta menisi siinä minultakin joulu pilalle. En nauttisi tuollaisesta.
Joten toistaiseksi koen pienemmäksi pahaksi uurastaa itse.
Ps. Perinteistä jouluruokaa en tee juuri lainkaan. Mutta eineksiä meillä ei syödä muutoinkaan, joten....
Muuten hyvä, mutta marttyyri ei pyydä eikä huoli apua. Ei voi olla marttyyri, jos joku auttaa.