Mitä järkeä on olla yhdessä, jos jompi kumpi on pettäny?

ja vielä enemmän ja antamalla anteeksi?



Sorry, ei ole logiikkaa tässä.

itsensä noin vahvasti seksin kautta. Miten te sitten suhtaudutte itsetyydytykseen? tai vastaavaan?

Mun mielestä seksi ei ole välttämättä joka kerta niin tunteellista ja kyllä meillä miehen kanssa on niin paljon muutakin yhteistä kuin seksi.

Mitä se itseasiassa on vaimolta pois jos mies nauttii esim. yhden kerran kymmenen vuoden aikana. Tai vaimo sitten? En pysty ymmärtämään noin musta-valkoista asennetta.

Mä luulen, että valitettavasti tässäkin taustalla on meidän naisten tasa-arvottomuus. Nainen muodostuu seksin kautta vrt. huora- madonna.



Kuvitellaan, että seksi on se ainoa ja oikea rakkauden tunnustus. Paljosta tytöt jäätte paitsi, kun ette todella ole seksuaalisia.



Minä ainakin haluan opettaa omille lapselleni suvaitvaisuutta ja omanarvon tuntoa, niin ettei se ole jonkun toisen sukupuolielimistä.

Vierailija:

Mitä se itseasiassa on vaimolta pois jos mies nauttii esim. yhden kerran kymmenen vuoden aikana.

Ja juu ei, en hyväksy pettämistä, en antaisi anteeksi, en voisi unohtaa, enkä usko että suhde koskaan palaisi niin hyväksi, että sitä kannattaisi jatkaa. Seksi voi olla vain seksiä, mutta kyllä parisuhteessa ollessa seksin tulee olla vain parin kahdenkeskinen asia (itsetyydytys on tottakai ok). Näin meillä, mutta siis hässikää toki muita ja pettäkää ihan vapaasti, sillä ehkäpä se teidänkin miehenne sitten antaisi anteeksi.. *huoh*

Eräät eivät tajua, että joskus rakastaa niin PALJON, ettei voi antaa anteeksi. Se rakkaus, mitä anteeksiantoon vaaditaan, on sekoitus sääliä ja pelkoa/laiskuutta aloittaa itse kaikki alusta (eron jälkeen).

Anteeksi jos ilkeilen jo, mutta tässä keskustelussa turhautuu, kun ei edetä puusta pitkään. Rasittavaa selittää tunteitaan ihmiselle, joka ei ole näemmä kokenut sellaista muotoa rakkaudesta kuin itse on..

mielestäni kuvaamasi rakkaus ei ole rakkautta, se on omistamisen halua, joka onkin taas aivan toinen juttu ja siinä on aika paljon narsismia mukana.



ei ole mitään logiikkaa siinä, että " rakastaa toista niin paljon, ettei voi hänelle antaa anteeksi virhettä" . kyllä, pettäminen on virhe (tosin iso sellainen), ja rakkauteen kuuluu virheiden anteeksi antaminen.



lukekaapa Raamatusta rakkauden korkea veisu ja miettikää sen sisältöä - ei siihen kuulu noin jyrkkä tuomitseminen

kerran tehnyt? En ymmärrä pointtiasi. Pitäisikö miehen sitten antaa juosta pökkimässä ketä haluaa, ettei vain minua pidettäisi omistamisenhaluisena? :o



Virheitä voi antaa anteeksi, ja pitää antaa anteeksi. Pettäminen ei kuitenkaan ole pelkästään iso virhe, sillä se sotii kaikkea sitä vastaan, mistä on yhdessä sovittu, mitä on toiselle luvattu, jne. Siis puhun tietenkin näistä suurista asioista, eli on luvattu olla uskollisia, rehellisiä, avoimia, pitää toisista huolta, on tahdottu rakastaa -ja luvattu kertoa, jos rakkaus loppuu tai on loppumaisillaan.

Onko kokemusta????





Mä en ainakaan, mä en ainakaan...... Helppo se on sanoa, niin mäkin sanoin kunnes se tapahtui.

Sydän vaan joskus sanoo toisin kun pää...

katsonut läpi sormiesi ja antanut tapahtua teille. sori. itse en jäisi suhteeseen. oman-arvontunnetta on oltava sen verran.

Suhde loppuis kyllä siihen, vaikka olis miten ihanaa muuten. ap

erota, kun asioita voi selvittää yhdessä, mikäli kumpikin osapuoli tahtoo.



Me käytiin avioliittoneuvojalla ja tehtiin paljon työtä suhteemme eteen. Rakkaus oli koetuksella, mutta rakastamme toisiamme entistä enemmän nykyään.

jutusta ei ole noin mustavalkoinen.



Silloin kun se tapahtui, meillä meni huonosti, ihan -erotaan- huonosti. Myös minä petin. Aikaa meni monen monta tuntia kun puhuttiin, ja asiat on tänäpäivänä erittäin hyvin.

en pystyisi samaan tv. ap

Vain yksi mahdollisuus - ei enempää. Ihminen ei koskaan muutu, on aina samanlainen. Jos kerran olet lyönyt jotakuta, olet hakkaaja. Jos kerran loukkasit verbaalisesti jotakin ihmistä, olet aina psykopaatti skitso. Miten ne päästävät niitä vankilasta vapaaksi kun ovat jo tuomionsa kärsineet? Sisäänhän ne pitäisi sinne jättää, eivät muutu kuitenkaan.



Ei normaali ihminen mokaa ikinä.

(tai ainakin kaikkensa yritti...)



Olen sitä mieltä, että pettäminen on oire suhteen huonosta kunnosta. Täten siis suhteessa, jossa kaikki on molemmilla osapuolilla hyvin, ei ole pettämistä. En usko, että kukaan lähtee riskeeraamaan hyvää suhdetta pettämisellä -siis jos ihan täydestä sydämestään ei halua toista loukata, tai suhteen päättyvän.



Tiedän, että monet ovat tästä asiasta eri mieltä, mutta omien kokemuksieni mukaan näin on. Olemme mieheni kanssa keskustelleet joskus tästä asiasta, eikä kumpikaan olisi valmis hyväksymään tai antamaan anteeksi pettämistä. Ei ole tarvetta pelätä, että jompikumpi menisi pilaamaan suhteen, sillä suhteemme hengittää ja voi hyvin.



Jos suhteessamme ilmenisi pettämistä (ihan sama, kumpi pettäisi), suhde päättyisi yhteisymmärryksessä. Jos minä pettäisin joskus, en missään nimessä haluaisi tuottaa miehelleni enää suurempaa tuskaa, ja jäädä hänen silmiensä alle muistuttamaan petollisuudestani. Ja vastaavasti jos mieheni pettäisi, tiedän etten voisi koskaan elää hänen kanssaan enää onnellisena (paitsi " hetkittäin" , kun asia unohtuu pieneksi hetkeksi).

Jurrissa oltiin ja ystäväni nukkui jo. Mieheni kävi välillä katsomassa, kun naimme ystäväni yksiön vessassa hänen poikakaverinsa kanssa. Tästä on vuosia, olemme yksissä edelleen ja elämme onnellista elämää, johon ei enää em. kaltaiset sekoilut kuulu. Meillä on 2 lasta ja kaiketi elimme silloin jonkinlaista etsikkovaihetta..

niin huomaatte, ettei ne asiat niin mustavalkoisia ole. Parisuhteessa tulee erilaisia kausia ja kriisejä, ja silloinhan se todellinen rakkaus vasta mitataan, kun nähdään, voiko niistä yhdessä päästä yli. Eikä sitä paitsi yhteistä taloutta ja lasten kotia ihan kevein perustein kannata lähteä rikkomaan.



Harva elää pitkässä suhteessa ihastumatta kertaakaan kehenkään muuhun. Aina se ei tietysti johda tekoihin, mutta joskus niin ikävä kyllä käy.

Toiset ihmiset oppivat virheistään ja pystyvät kasvamaan henkisesti, myös parisuhteellisesti. Vaikea sanoa mitään, että ei koskaan pitäisi erota pettämisen takia. Niin mustavalkoinen se asia ei ole. Mutta ennen kuin eropäätöksen tekee, kannattaa miettiä, voisiko rikkoutunutta enää korjata.



Jos sama tapahtuisi uudestaan, olisi ero kylläkin jo enemmän harkinnan alla. Silloinhan mies olisi osoittanut sen, että ei oppinut/välittänyt edellisestä kriisistämme mitään.

On olemassa sellainen asia kuin anteeksi anto ja anteeksi saaminen ja sitä kautta ihmisenä kasvaminen. Jostkut oppivat virheistään varsinkin saatuaan tekonsa anteeksi ja tultuaan silti rakastetuksi omana, virheellisenä ihtsenään. Sellaisesta suhteesta voi oikeasti tulla syvällinen ja vahva.

Harvassa ovat ihmiset jotka eivät koskaan mokaa. Ja harvassa ihmiset jotka mokaavat motiivinaan toisen satuttaminen.

Ylpeys ja kunniakysymykset ovat huomattavan vaarallisia toiminnan motiiveja- joissakin perheissä on tapana listiä hengiltäkin niitä epätäydellisiä, " mokanneita" henkilöitä. Anteeksinto taas luo usein rakkautta ja suvaitsevaisuutta ympärilleen.



Tietysti on ihmisiä jotka eivät opi, ja heidän rinnallaan on varmasti noiin paha olla, että on parempi lähteä.

Toiset ihmiset oppivat virheistään ja pystyvät kasvamaan henkisesti, myös parisuhteellisesti. Vaikea sanoa mitään, että ei koskaan pitäisi erota pettämisen takia. Niin mustavalkoinen se asia ei ole. Mutta ennen kuin eropäätöksen tekee, kannattaa miettiä, voisiko rikkoutunutta enää korjata.



Jos sama tapahtuisi uudestaan, olisi ero kylläkin jo enemmän harkinnan alla. Silloinhan mies olisi osoittanut sen, että ei oppinut/välittänyt edellisestä kriisistämme mitään.





kutonen

Vierailija:

Olen sitä mieltä, että pettäminen on oire suhteen huonosta kunnosta.

Voimme siis olettaa, että tämän kirjoittaja heittää pois kaikki tavarat, tuotteet ja asiat, joissa on joku vika, yrittämättä korjata niitä. Toisin sanoen: et pese mattoja kun ne likaantuvat, vaan heität pois. Et korjaa autoa, kun se menee rikki, vaan ostat uuden. Jos lapsella on puhevika, viet sen orpokotiin ja hankit uuden.