Kihomatolääkkeet pakollisiksi!
Nyt noihin saatanan sikiöihin jotain avuksi, valtio voisi alkaa pakkomaustamaan kaikkien ruuat Vermoxilla ja vanhemmat voisi opettaa lapsensa pitämään me kädet pois perheestä ja käyttämään saippuaa käsiä pessessään tai vuodeksi linnaan koko perhe!
Perkeleen pikkupirut.
Kommentit (16)
Niin, on se aika turhauttavaa siivota omaa kotia vuoden verran mielipuolisesti ja mäkättää jatkuvasti omille lapsille kuin vajukeille hygieniasta ja lääkitä omaa perhettä kalliila matolääkkeillä sarjatulituksella ja todeta lopuksi, että mikään ei auta, koska tartunta tulee varmasti uudestaan aina ulkopuolelta.
Eipä siinä meidän lääkärin mukaan siivoamiset paljon auta. Hän suhtautui ronskilla huumorilla ja sanoi, että kissat, koirat ja lapset madotetaan pari kertaa vuodessa, ei siitä sen suurempaa numeroa kannata tehdä. Meillä nuorempi lapsi saa aina välillä jostain noita matoja, enkä kyllä sillä tavalla ihmettele, kun on aika kova ollut ajatuksissaan nuolemaan sormiaan. Viime aikoina olen vaan antanut tehottomammat Pyrvinit hänelle, vaihtanut pyjaman ja petivaatteet, kun lääke tullut läpi (kakka punaista), enkä ole muita lääkinnyt. Tälle lapselle se uusintakierros oliko se nyt kahden viikon kuluttua. Eipä ole sitten lopulta sen suurempaa harmia ollut, en jaksa enää stressata.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä meidän lääkärin mukaan siivoamiset paljon auta. Hän suhtautui ronskilla huumorilla ja sanoi, että kissat, koirat ja lapset madotetaan pari kertaa vuodessa, ei siitä sen suurempaa numeroa kannata tehdä. Meillä nuorempi lapsi saa aina välillä jostain noita matoja, enkä kyllä sillä tavalla ihmettele, kun on aika kova ollut ajatuksissaan nuolemaan sormiaan. Viime aikoina olen vaan antanut tehottomammat Pyrvinit hänelle, vaihtanut pyjaman ja petivaatteet, kun lääke tullut läpi (kakka punaista), enkä ole muita lääkinnyt. Tälle lapselle se uusintakierros oliko se nyt kahden viikon kuluttua. Eipä ole sitten lopulta sen suurempaa harmia ollut, en jaksa enää stressata.
Sama täällä. Ne madonmunat on pikkuruisia ja leviää ihan sormia nuolematta ripeästi pelkästä petivaatteiden pölläytyksestä tai siitä, että lapsi kulkee pyjamassa aamulla olohuoneen sohvalle ja istuskelee siinä lastenohjelman ajan. Jos on matoja, on niitä munia samantien sohvalla ja ne sitoutuu huonepölyyn ja elelee vaikka matonhapsuissa odottamassa tilaisuutta päästä siinä sohvalla syötävän voileivän päälle.
Joten meillä syödään se matokuuri ja jätetään talon desinfiointi väliin. En tiedä yhtäkään lasta, joka olisi kihomatoihin kuollut.
Siis pitäisikö matojen vallankumoukseen vain alistua? Minä tulen ainakin hermoraunioksi niiden kanssa.
Ongelma on kihomatojen pitkä oireeton vaihe. Muistaakseni aika tartunnasta matoihin on 6 viikkoa ja sen jälkeen pienet määrät eivät aiheuta mitään oireita, mutta silti on tartuttava. Myös munat säilyvät ympäristössä päiviä tartuttavina. Aika vaikea kotoakin on kaikki ympäristön munat eliminoida. Jokainen lapsen koskema paikka on mahdollinen uudelleentartuntapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Niin, on se aika turhauttavaa siivota omaa kotia vuoden verran mielipuolisesti ja mäkättää jatkuvasti omille lapsille kuin vajukeille hygieniasta ja lääkitä omaa perhettä kalliila matolääkkeillä sarjatulituksella ja todeta lopuksi, että mikään ei auta, koska tartunta tulee varmasti uudestaan aina ulkopuolelta.
Jep, mekin luovutimme ja nyt on menossa toinen vuosi kihomatojen kanssa. Maahanmuuttajat näihin ovatkin jo tottuneet ja suomalaisetkin tuleva tottumaan.
Ei ihme että ne leviää jos te ette ees siivoo niitä kotoanne pois. Juuri teidän kaltaisten takia ne päässy leviämään joka hemmetin kolkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että ne leviää jos te ette ees siivoo niitä kotoanne pois. Juuri teidän kaltaisten takia ne päässy leviämään joka hemmetin kolkkaan.
No kun ei se siivous auta. No varmaan perussiivous ja -hygienia auttaa monessakin jutussa ja tietysti ne lakanat ym. täytyy vaihtaa sitten, kun lääke on vaikuttanut. Mutta meidän lääkärin perheessä aikanaan oli tehty perusteellinen REMONTTI kihomatojen aikaan/jälkeen, mutta ei ne penteleet silti kadonneet.
Suokaa nyt anteeksi, mutta onko tämä totta. Miten ne madot ilmenee?
Eli kihomatotartunta voitaisiin siirtää yleisvaarallisiin. Pakkohoito ja jäljitys ja vielä tartuntaoikeudenkäynnit käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Eli kihomatotartunta voitaisiin siirtää yleisvaarallisiin. Pakkohoito ja jäljitys ja vielä tartuntaoikeudenkäynnit käyttöön.
On se melkein yleisvaarallinen kun vaikuttaa niin radikaalisti monenkin jaksamiseen. Lähipiirissä lapset joutuivat täysin heitteille kun yh-äiti väsyi niiden kanssa taistelemiseen ja unien katkonaisuuteen.
Ja miksi Suomessa ei ole saatavilla käsittääkseni kuin kahta lääkettä matoihin? Luulisi, että niitäkin saisi olla enemmän, etenkin kun puhutaan, että madot saattavat tulla immuuneiksi esim. Pyrvinille. Onhan eläimillekin apteekin hyllyt väärällään erilaisia matolääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Suokaa nyt anteeksi, mutta onko tämä totta. Miten ne madot ilmenee?
Täyttä totta on. Ilmenee sillä kun pentu karjuu että KUTITTAA ja sieltä niitä sentin parin hirviöitä luikertelee persiistä ulos.
Kihomadot on pientä ja harmitonta, kun kohta päiväkodit on pullollaan hepatiittia, heisimatoa, suolinkaisia, amebiaasia, muutama tubikin siinä seassa... Ja joku THL:n tyyppi oli vielä sitä mieltä, että ei sitä jokaista madonmunavastausta tarvitse odottaa, kun lapset pitää saada kouluun ja päiväkotiin - ehkä me vanhemmat ollaan asiasta aika paljonkin eri mieltä!!!
Noh, ehkä paremmissa piireissä kohta halutaan eksoottisten kihomatotarhojen sijaan laittaa lapsi perhepäivähoitajalle, joka on tarkoin valittu ja tutkittu peffaa myöten - samoin hoitolapset. Tai yksityinen hoitaja kotiin, joka pesee kätensä ja pitää työtakkia ja -tohveleita.
Niin, miksei voisi olla useampia kihomatolääkkeitä Suomen apteekeissakin, koska tämä näyttää olevan jo maanvaiva. Maksavatkin niin helvatusti, 120 €/2 krt. Mutta ei, Orion pitää tiukasti kiinni Pyrvin-monopolistaan. Eipä ihme, että hintojen vuoksi jää kihomatohoidot köyhemmillä perheillä puolitiehen ja madot sen kuin kehittävät vastustuskykyä....
Ennen 1990-luvun mamuinvaasiota en ollut kuullut koskaan kihomadoista. Enkä täistäkään kuin Astrid Lindgrenin Marikista (joka kuitenkin kertoo 1800-luvusta).
Kädet pois perseestä siis. Apapap