Rikotteko koskaan tavaroita, kun olette ahdistuneita?
Äkkiä paha oloni vaan kärjistyi niin että tekis mieli heittää rikki kaikki astiat. En mä edes tarvitse niitä. Mihin helvettiin ihminen muka tarvitsee astioita? Haluaisin vaan niin rikkoa jotain, tuntea sen kun tavarat lähtee kädestä ja menee palasiksi. Tämä elämä on ihan helvetistä eikä muutu koskaan paremmaksi.
Kommentit (7)
Väkivaltaisten ihmisten hommaa. Jos joku tuntemani rikkoisi tavaroita, niin välit menisi poikki. Hommat eskaloituvat aina.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan. En käsitä miten oloni semmoisesta paranisi.
Jotenkin tuntuu että olisi kiva konkretisoida jotenkin se tunne, kun elämä hajoaa. Harmi kun asun kerrostalossa, niin pitää toistaiseksi lykätä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Väkivaltaisten ihmisten hommaa. Jos joku tuntemani rikkoisi tavaroita, niin välit menisi poikki. Hommat eskaloituvat aina.
Minua ei haittaa vaikka katkaisisit välit.
No jos joku tekee niin, niin siellä sisällä on usein viha- viha itseään kohtaan. Jos rikkoo jotain itselle mieluisaa tavaraa, se on tavallaan sama kuin rankaisisi itseäsi. Että olen niin vihainen että rikon tämän, kyllä mulla on sitten sen jälkeen paha mieli! Vaikka se tavaroiden rikkominen näyttää siltä että se viha kohdistetaan ulospäin, niin oikeasti se kohdistuu silloin itseen. Ja tällaiset käyttäytymismallit lisää kenen tahansa ahdistuta. En tiedä yhtään tavaranrikkojaa, jolla ei olisi isoja vaikeuksia käsitellä pettymyksiä elämässä ja joka kokee itsensä koko ajan epäonnistuneeksi - usein ilman syytä, ne odotukset elämästä vaan on olleet epärealistisia omiin mahdollisuuksiin ja kapasiteettiin nähden.
Päin vastoin. Mulla on hirveä tarve korjata ja parannella asioita, kun ahdistaa. Aina lopputulos ei myphemmin ajateltuna ole varsinainen psrannus, mutta sillä hetkellä kuvitelma siitä, että edes jotain voi korjata, auttaa.