Kun masentunut mies ei tiedä, mitä tuntee...

Anyone? Jonkun ulkopuolisen mielipide olisi nyt kultaakin kalliimpi, kun olen todella hämmentynyt ja neuvoton. :/

Hei.

Kuulen, että tilanteesi on hankala. Olet selvästikin vastuullinen ihminen. 

Haastan sinut kuitenkin miettimään parisuhteen perusolemusta. Siihen kuuluu, että kaksi itsenäistä, erillistä, itsestään huolta pitävää ihmistä haluaa vapaaehtoisesti liittyä yhteen ja kantaa vastuuta suhteesta yhdessä. Parisuhde ei ole terapiasuhde tai huoltosuhde (toki voihan pitkässä liitossa käydä niin, että toinen esim. sairastuu siten, että suhde muuttuukin omaishoitosuhteeksi, mutta se on nyt eri asia). Kun ajattelet suhdettasi, niin tuntuuko sinusta, että olette tasaveroisia? Kertomasi perusteella vaikuttaa, että mies on vetäytynyt omasta vastuuntunnostaan ja sälyttänyt sinun kannettavaksesi paljon enemmän kuin kuuluisi. Mutta voitko sinä ottaa sellaista harteillesi? Sairastuminen ja masennus eivät tietenkään ole kenenkään omia valintoja, mutta se on, sitoutuuko hoitamaan itseään. Mielestäni parisuhteessa kumpikin on vastuussa oman terveydentilansa hoidosta ja elämänsä hoitamisesta muutenkin. Kun ajattelet omaa elämääsi, onko tämä suhde sellainen, jossa sinä voit hyvin, voitko elää itsenäisesti ja tulevatko sinun tarpeesi edes riittävn hyvin otetuksi huomioon?

Jos eroatte seurustelusta, eihän se tarkoita, ettet välittäisi hänestä.  Eihän teidän tarvitse katkaista välttämättä välejänne. On mahdollista myös säilyä kaverina. Mitä ajattelet kirjoittamastani?

Kiitos todella paljon vastauksestasi KirkkoSisko!

Olen itsekin ajatellut sitä vaihtoehtoa, että laittaisimme seurustelusuhteen katkolle ja auttaisin ja tukisin ystävänä. Sen jälkeen voisimme vasta miettiä suhteen jatkoa. Omat tarpeeni eivät täyty tässä suhteessa, en koe oloani hyväksi, riittäväksi tai rakastetuksi. Vaikka mies suoraan kysyttäessä sanookin, etten ole syypää hänen ongelmiinsa, hän silti usein vihjaa, että tekisin hänet onnellisemmaksi, jos esimerkiksi pukeutuisin ja muuten laittautuisin hänen mielensä mukaisesti. Ja tämä syö itsetuntoani todella paljon. Tiedän, että tuollainen käytös on epäkypsää, mutta mies ei ole kuitenkaan kaiken kaikkiaan epäkypsä. Ja ehkä hän juurikin purkaa masennustaan ja pahaa oloaan tuolla tavalla, etsimällä jotakin vikaa minusta. Kuitenkaan radikaalit ratkaisut eivät ole minulle ollenkaan helppoja, koska kaikesta huolimatta rakastan miestä sydämeni pohjasta ja tiedän, että pohimmiltaan (terveenä) hän ei ole tuollainen. :( Toki voi olla, että mies itse ratkaisee tilanteen sulkemalla minut lopullisesti ulos elämästään. Siinä vaiheessa vain minulle jää suuri huoli siitä, kuka häntä auttaa ja tukee, kun minun lisäkseni kukaan muu ei tiedä hänen ongelmistaan. AP

Jos jollakulla olisi vielä omakohtaista kokemusta samankaltaisesta tilanteesta, haluaisin kuulla, miten siitä selvittiin. Toki muutenkin kuulisin vielä mielelläni puolueettomia näkemyksiä aloituksestani. AP

Luin kohtaan "pornoriippuvaisuus". Sitten nauroin että onpas huono. Taidatte kummatkin olla uskiksia ja idiootteja? Taino, hitto, mitä mä selitän, ettehän voi olla uskiksia olematta idiootteja.

Siihen ainakin haluaisin saada vastauksen, että olenko voinut aiheuttaa miehen pahan olon sillä, etten ole ulkoisesti hänen kriteereidensä mukainen? Olen kuitenkin muuten kohdellut häntä todella hyvin,  huomaavaisesti ja rakastavasti, ja mies itsekin myöntää, etten olisi voinut olla häntä kohtaan parempi kumppani. AP

Vierailija kirjoitti:

Luin kohtaan "pornoriippuvaisuus". Sitten nauroin että onpas huono. Taidatte kummatkin olla uskiksia ja idiootteja? Taino, hitto, mitä mä selitän, ettehän voi olla uskiksia olematta idiootteja.

No tästä olikin todella paljon apua... Ovatko kaikki "alkoholistitkin" siis uskiksia sinun logiikallasi? Kyllä se aina on ihan oikea ongelma, jos mihin tahansa asiaan tai aineeseen kehittyy pakonomainen riippuvuus. Siis että pornoa esim. täytyy kuluttaa tuntitolkulla päivittäin esim. yöunien ja sosiaalisten suhteiden kustannuksella ja siitä ei pysty olemaan kuivilla ilman vieroitusoireita yms. Ja tiesitkö, että paha pornoriippuvuus voi johtaa jopa niin pahaan erektiohäiriöön, ettei mies kykene enää tositoimiin oikean naisen kanssa. Mutta eihän sekään kai mielestäsi ole ongelma? :o

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei.

 

Kuulen, että tilanteesi on hankala. Olet selvästikin vastuullinen ihminen. 

Haastan sinut kuitenkin miettimään parisuhteen perusolemusta. Siihen kuuluu, että kaksi itsenäistä, erillistä, itsestään huolta pitävää ihmistä haluaa vapaaehtoisesti liittyä yhteen ja kantaa vastuuta suhteesta yhdessä. Parisuhde ei ole terapiasuhde tai huoltosuhde (toki voihan pitkässä liitossa käydä niin, että toinen esim. sairastuu siten, että suhde muuttuukin omaishoitosuhteeksi, mutta se on nyt eri asia). Kun ajattelet suhdettasi, niin tuntuuko sinusta, että olette tasaveroisia? Kertomasi perusteella vaikuttaa, että mies on vetäytynyt omasta vastuuntunnostaan ja sälyttänyt sinun kannettavaksesi paljon enemmän kuin kuuluisi. Mutta voitko sinä ottaa sellaista harteillesi? Sairastuminen ja masennus eivät tietenkään ole kenenkään omia valintoja, mutta se on, sitoutuuko hoitamaan itseään. Mielestäni parisuhteessa kumpikin on vastuussa oman terveydentilansa hoidosta ja elämänsä hoitamisesta muutenkin. Kun ajattelet omaa elämääsi, onko tämä suhde sellainen, jossa sinä voit hyvin, voitko elää itsenäisesti ja tulevatko sinun tarpeesi edes riittävn hyvin otetuksi huomioon?

Jos eroatte seurustelusta, eihän se tarkoita, ettet välittäisi hänestä.  Eihän teidän tarvitse katkaista välttämättä välejänne. On mahdollista myös säilyä kaverina. Mitä ajattelet kirjoittamastani?

KIRKKOSISKO kannustaa ensimmäisenä eroamaan?

Jos olisivat naimisissa olisiko sama virsi myös sitten?

Nimim. myötä ja vastoinkäymisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin kohtaan "pornoriippuvaisuus". Sitten nauroin että onpas huono. Taidatte kummatkin olla uskiksia ja idiootteja? Taino, hitto, mitä mä selitän, ettehän voi olla uskiksia olematta idiootteja.

No tästä olikin todella paljon apua... Ovatko kaikki "alkoholistitkin" siis uskiksia sinun logiikallasi? Kyllä se aina on ihan oikea ongelma, jos mihin tahansa asiaan tai aineeseen kehittyy pakonomainen riippuvuus. Siis että pornoa esim. täytyy kuluttaa tuntitolkulla päivittäin esim. yöunien ja sosiaalisten suhteiden kustannuksella ja siitä ei pysty olemaan kuivilla ilman vieroitusoireita yms. Ja tiesitkö, että paha pornoriippuvuus voi johtaa jopa niin pahaan erektiohäiriöön, ettei mies kykene enää tositoimiin oikean naisen kanssa. Mutta eihän sekään kai mielestäsi ole ongelma? :o

Ja tähän vielä lisäisin sen, että meidän tapauksessamme mies ITSE määrittelee käytöksensä pornoriippuvuudeksi ja kokee sen suureksi ongelmaksi, eikä ole uskis. Kuten aiemmin mainitsin, en tietäisi hänen riippuvuudestaan mitään, jos hän ei olisi itse siitä minulle kertonut. Hän ei siis ole millään lailla jäänyt asiasta kiinni minulle, eikä miehisessä suorituskyvyssään ole ilmennyt mitään sellaista, että olisin osannut arvatakaan. AP

Laita poikki ja jatka ystävänä. Miehen tilanne ei korjaannu ihan hetkessä, ainakaan kun ei suostu hakemaan apua. Ja sinä et mitenkään voi saada häntä avun piiriin, vain mies voi itse päättää haluta tehdä niin. Jaksatko vähintään vuoden, pari tuollaista suhdetta? Kaiken lisäksi mies kehtaa arvostella ulkonäköäsi.

Vierailija kirjoitti:

Siihen ainakin haluaisin saada vastauksen, että olenko voinut aiheuttaa miehen pahan olon sillä, etten ole ulkoisesti hänen kriteereidensä mukainen? Olen kuitenkin muuten kohdellut häntä todella hyvin,  huomaavaisesti ja rakastavasti, ja mies itsekin myöntää, etten olisi voinut olla häntä kohtaan parempi kumppani. AP

Et ole voinut aiheuttaa, naurettava ajatuskin.

Vierailija kirjoitti:

Laita poikki ja jatka ystävänä. Miehen tilanne ei korjaannu ihan hetkessä, ainakaan kun ei suostu hakemaan apua. Ja sinä et mitenkään voi saada häntä avun piiriin, vain mies voi itse päättää haluta tehdä niin. Jaksatko vähintään vuoden, pari tuollaista suhdetta? Kaiken lisäksi mies kehtaa arvostella ulkonäköäsi.

En jaksa, eikä minulla lapsettomana kolmekymppisenä edes ole aikaa tuhlattavaksi sellaiseen. Kuitenkin vielä elättelen toiveita avioliitosta ja lapsista, vaikka en tiedä onko minulla nyt enää riittävästi aikaa löytää sitä uuttakaan miestä kanssani näitä haaveita toteuttamaan. Varsinkaan kun en kovin helposti kiinnostu kenestäkään. AP

APUA MASENNUKSEEN, masennuksen tunnistamiseen ja asiantuntevaa tietoa hoidosta: http://vod.tv7.fi/vod/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4

Jospa suhteen laittaminen tauolle saisi miehen heräämään, että apua on haettava?

Vierailija kirjoitti:

Jospa suhteen laittaminen tauolle saisi miehen heräämään, että apua on haettava?

Sitä toivoisin, mutta pahoin pelkään, että mies kokee sen vain helpotuksena ja vajoaa syvemmälle masennukseensa ja addiktioonsa, kun kukaan ei ole "katsomassa perään". Luulen, ettei myönnä avun tarvetta niin kauan kuin kykenee suoriutumaan työstään vielä. Ja toisaalta kauhistuttaa se vaihtoehto, että mitä jos hänen ongelmansa todella poistuvatkin samalla kun minä hänen elämästään. AP

Voi olla, ettei mies halua olla sun kanssa, koska et ulkonäöltäsi miellytä sitä. Mut koska oot kuitenkin kohdellu sitä hyvin niin ei raaski satuttaa ja jättää sua suoraan. No tästä seuraa sit tilanne et se kokee olevansa jumissa ulkonäöltään epämiellyttävän naisen kanssa, jota ei edes rakasta ja on sitten sen takia masentunu.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, ettei mies halua olla sun kanssa, koska et ulkonäöltäsi miellytä sitä. Mut koska oot kuitenkin kohdellu sitä hyvin niin ei raaski satuttaa ja jättää sua suoraan. No tästä seuraa sit tilanne et se kokee olevansa jumissa ulkonäöltään epämiellyttävän naisen kanssa, jota ei edes rakasta ja on sitten sen takia masentunu.

Tätä juuri olen pelännytkin. :( Lienee siis molemmille palvelus, jos lopetan suhteen, vaikka se sattuukin ihan sietämättömästi, koska itse rakastan häntä ja hän kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. AP

olet rakastunut jännämieheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, ettei mies halua olla sun kanssa, koska et ulkonäöltäsi miellytä sitä. Mut koska oot kuitenkin kohdellu sitä hyvin niin ei raaski satuttaa ja jättää sua suoraan. No tästä seuraa sit tilanne et se kokee olevansa jumissa ulkonäöltään epämiellyttävän naisen kanssa, jota ei edes rakasta ja on sitten sen takia masentunu.

Tätä juuri olen pelännytkin. :( Lienee siis molemmille palvelus, jos lopetan suhteen, vaikka se sattuukin ihan sietämättömästi, koska itse rakastan häntä ja hän kelpaa minulle juuri sellaisena kuin on. AP

Hold your horses, vielä. Nyt rehellistä puhetta ja reality biteä miehelle: Mikä on elämässä tärkeää? Mitä on syytä arvostaa? Aikuisten oikeasti, jotain typerää naisten ulkonäköseikkojen peräs juoksemistako VAI arvostavaa, rakastavaa, kunnioittavaa ja hyvää kohtelua.

Mies on hölmö ja hullu ellei NYT_AVAA_SILMIÄÄN. Ei kaikki tunteet aina ole järkeviä ja sellaisia, joita seuraamalla se onni tulee. Siis jos miehestä tuntuukin pahalta, on hyvä selvittää syy siihen, mutta älkää nyt herran tähden astuko kumpikin siihen miinaan, että mies löytää onnen jonkun hyvän näköisen naisen luota! Jos tältä ei saa arvostista ja rakkautta, niin mies ei tule olemaan onnellinen.

Te molemmat petätte itseänne jos kuvittelette nyt niin?

Jos miehen mielestä sinun ulkonäköisi ja pukeutumistapasi vaikuttavat hänen mielenterveyteensä ja tuottavat masennusta, niin tietenkään et voi jatkaa tuollaisessa suhteessa. Sinussa ei ole mitään sellaista vikaa, mikä voi kenellekään aiheuttaa tuollaista tai jos on, ette tosiaankaan sovi yhteen. Ja silloinkin ongelma  ei johdu sinussa olevista tekijöistä vaan miehessä olevista. Millaista olisi perutaa perhe miehen kanssa joka voi noin huonosti, mutta joka ei suostu hakeutumaan avun piiriin? Ammattiavun, sillä sinä et ole se apu mitä hän tarvitsee. Voit toki olla tukena, mutta et varmaankaan voi auttaa häntä niiden asioiden kanssa, jotka hänelle aiheuttavat masennusta, sillä et ole terapeutti eikä sinun kuulukaan olla. Teillä kuuluu olla parisuhde, ei hoivasuhde. Parisuhde voi tuottaa turvallisuutta ja "kuntouttaa", mutta tuo miehesi tilanne ei kuulosta nyt siltä, että suhteenne toimii sellaisena, koska hän etsii vikoja sinusta eikä ota itse vastuuta itsestään. "Turvallisessa ja "kuntouttavassa" suhteessa pitää olla reflektiokykyä ja kykyä kuulla ja nähdä toinen ja olla vuorovaikutuksessa niin, että kohdataan. Jos saatte yhteisiä lapsia eikä mies ole saanut apua itselleen ja päässyt työstämään ongelmiaan niin että hän pääsee niiden kanssa eteenpäin, voi perhe-elämä olla sinulle uuvuttavaa ja lapsille isä voi olla turvaton ja epäluotettava, heikentää ja jopa vahingoittaa lasten psyykkistä hyvinvointia. Miehen kuuluisi nyt ottaa vastuuta omasta voinnistaan eikä etsiä sinusta ja sinun tekemisistä tai olemuksesta syyllistä oloonsa.