mä olen yksinäinen

äöååmnb

Naimisissa, töissä, aikuiset lapset. Ulospäin myönteinen, sosiaalinen - hauskakin. Olen jotenkin kuitenkin hukannut itseni ja muut - ehkä olen sisäänpäinkääntynyt ja itsekeskeinen, samalla kun puhelias ja avoin. Kaipaisin juttuseuraa jqa ohkeutta tehdä asioita, joita tulee mieleeni. Odotan liikaa, että minut haetaan mukaan.
Tunnistatteko itsessänne samaa?

Kommentit (4)

Vierailija

Kyllä tunnistan. Vuosien saatossa tullut äänettömäksi ja näkymättömäksi miehelle ja teineille. Onneks mulla on 2 ihanaa ystävää, jotka kuulee ja näkee.

Vierailija

Tunnistan itseni. Toivoisin aktiivisempaa elämää. Vanhoihin ystäviin olen yrittänyt saada kontaktia. Ei kiinnostusta sieltä päin. Muutaman kerran on tullut tyly kieltäytyminen, kun on uusia tuttavuuksia yrittänyt saada jonnekin mukaan eikä kukaan tule kyläänkään, vaikka pyytää niin araksi olen tullut. Aina valmiina kuitenkin, kun pyydetään mukaan shoppaileen tai rientoihin.

Vierailija

Tunnistan. En ole koskaan ollut aktiivinen kaverisuhteissani. Nyt minulla on aika vaativa työ ja en jaksa enää illalla olla sosiaalisesti aktiivinen. En koskaan soita kenellekään lapsia lukuunottamatta ja vapaa-aikana vietän perheen kanssa (lapset kouluikäisiä), itsekseni tai roikun netissä. Kännykässä on kahden kaverin numero, mutta viimeksi ollaan oltu yhteydessä kesällä. Sukuakaan ei ole. Toisaalta lähden mielelläni mukaan, jos joku vaan pyytää/pyytäisi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat