Onko muita joiden lapsella dyspraksia?

Meillä on kouluikäinen poika jolla mm dyspraksia eli motorisen (liikeiden) toiminnan ohjauksen vaikeus. Hän sai esikouluiässä toimintaterapiaa ja lisäksi kävi ratsastamassa vuosia. Molemmista oli suuri hyöty. Dyspraksia vaikeuttaa eri toimintojen oppimista eli esim haarukan ja veitsen tai kynän käyttöä. Myös luistelun, hiihdon tai pyöräilyn oppiminen on tavanomaista vaikeampaa. Dyspraktikon on myös vaikea asettaa käsiään mallin mukaan, käsitellä esineitä ja hän on muutenkin tavanomaista kömpelömpi. Piirteenä on myös se, että lapsi tarvitsee huomattavan paljon enemmän harjoitusta ja unohtaa helposti jo oppimansa toiminnan.

Meillä kouluikäisen dyspraksia on ilmennyt selkeäsäti puheen tuottamisen vaikeutena. Kolme vuotiaana häenllä ei ollut kuin muutama sana, jolloin aloutettiin puheopetus. Edelleenkin puheessa monet moni kirjain ei tule oikein. Lukiessaan äänee kirjaimet tulevat paremmin kuin puheessa. On kuitenkin pärjännyt koulussa taidollisesti. Tietysi kiusaamista saattaa esiintyyä puheen poikkavuuden vuoksi. Mutta ongelmaksi se ei ole tullut. Hienomotoriikassa on hieman puutetta mutta liikunallisesti on lahjakas ja on muutenkin reipas lapsi. Toivon vain että saisimme säylymään hänen reippautensa.

Dyspraksia voi todellakin esiintyä myös noin kapea-alaisena. Myös meillä puheessa oli aikoinaan paljon vaikeuksia ja nimenomaan ekspressiivisellä (puheen tuottamisen ) puolella, silloin dg. dysfasia. Meillä oli myös suuret vaikeudet kiinteiden opetteluun ja tosi kauan sain antaa hienoa sosetta tai hyvin pieneksi pilkottua ruokaa.

MOI (Meme 66), milloin teillä tai muilla joilla puheen tuottamisesta kärsineitä lapsia puhe on alkanut selvästi selkeytymään. Lukemaan oppimistahan pidetään yhtenä auttavana tekijänä ja siitä meillä on tuntunut olevan apua. Puhe on kuitenkin edelleen aika epäselvääkin, koska äänteitä menee vielä paljon väärin. Lapsi ottanut hieman nyt koulussa itselleen paineta puheen erilaisuudesta. Ei kuitenkaan häpeä puhettaa ja puhuu eri tilanteissa rohkeasti, mikä on hyvä asia.



Tyypillistähän dyspraksiassa on, että puhe menee hitaasti eteenpäin. Muistan kuitenkin itseämme helpottaneen pelkästää se kun puhetta alkoi kuitenkin tulemaan lauseina noin neljän vuoden iässä. Oma perhe ymmärtää epäselvääkin puhetta. Ymmäretyksi tuleminen on lapselle todella tärkeää.



Kiinteiden syömisessä en muista, että olisi meillä ollut ongelmia. Sensijaan pillistä imeminen ei meinannut onnistua millää ja suun motoriikka on edelleen huonoa.

Poika ei puhunut 3v mitään, ei edes eläinten äänteitä tullut, kiljui tarvittaessa. Meillä oli silloin käytössä viittomat, joita poika oppi yllättävän hyvin. 4v hänellä oli 20 sanaa tai sana-aihetta eli sanan tapaisia sanoja, joita perhe ymmärsi. Silloin hän aloitti puheterapian ja päiväkodin. Olimme aikaisemmin ulkomailla ja palasimme Suomeeen pojan ongelmien vuoksi. " Kirjeohjauksena" olimme kuitenkin opetelleet asioita jo aikaisemmin. Terapian ja päiväkodin aloituksen jälkeen äänteitä alkoi tulla pikkuhiljaa, niin että koulun aloittaessaan äänteitä taisi uupua K,R, ja S. R ja S tulivat eka luokan aikana ja K toisen luokan lopulla. Puheteraputtikin kuulemma meinasi jo luopua toivosta. Pitkään hän kuiten vielä sotki kirjoittaessaan K ja T, eli kanto saattoi olla tanko tms.



Meillä pillillä imeminen taisi onnistui kohtuulisesti, mutta puheltamisen kanssa oli vaikeaa.

Käykäähän lukemassa ja kuuntelemassa lisää dysfasiasta ja dyspraksiasta sivuilta:

http://www.tuotantotalomaria.com/lastenkirjat.htm

Meille löytyi mukavaa apua sieltä.