paras ystäväni,vanhin ystäväni,ei pyytänyt kummiksi.

Ole onnellinen, kummius voi hyvin helposti pilata hyvän ystävyyssuhteen kun odotukset ja totuus eivät kohtaa.

Itse en pyytänyt parasta ystävääni kummiksi hänen miehensä takia. Olisin ehdottomasti halunnut ystäväni lapseni kummiksi, mutta en hänen miestään ( pettää ystävääni, on muutenkin lapsellinen ja itsekäs kaikin tavoin). En tiedä mitä siitä olisi seurannut, jos olisin pyytänyt vain ystävääni kummiksi, puolisonsa olisi varmaan kiukutellut minulle loppuelämänsä ja ystävänikin todennäköisesti loukkaantunut. Pyysin sitten vaan sukulaisia.

Ikävää minusta, jos ihmiset yleisesti tulkitsee nämä kummiasiat luottamuksen ja ystävyyden syvyyden osoituksena. Minä olen pyytänyt joskus kummiksi ihmisen, ystävän tai sukulaisen, jonka kanssa haluaisin olla perheenä enemmän tekemisissä, mutta ei ole oikein ollut sellaisia yhteisiä asioita pitkään aikaan. Ei se tarkoita, että kunnioittaisin vähemmän sellaista ihmistä, jonka kanssa ollaan muutenkin läheisiä ja paljon tekemisissä. Ja kyllä olen myös arvaillut ihmisen elämäntilannetta, onko hänen elämäntilanne kiireinen (juuri vaikka ne ruuhkavuodet ja omat lapset pieniä), ehkä paljon kummilapsia ennestään, vai onko hänellä aikaa ja mielenkiintoa niin, että uusi kummilapsi olisi virkistävä asia hänen elämässään.