paras ystäväni,vanhin ystäväni,ei pyytänyt kummiksi.

No woe kyynel soikoon!  :D

Sinussa varmaan oli sitten jotain vikaa miehen mielestä. Älä puhu hänelle enää ikinä.

Ehkä sinä et ole miehen ja hänen vaimonsa paras ystävä. Heillä oli parempiakin vaihtoehtoja kuin sinä. Suotta siitä loukkaannut, aina ei voi voittaa. :)

Aina ei voi voittaa. Minunkin kaverini suuttui kun en pyytänyt kummiksi, olisin muuten varmaan pyytänytkin mutta sitten olisi ollut jo liikaa kummeja ja mielestäni sukulaisia pyydetään ensisijaisesti kummeiksi. Kaverini kehtasi vielä sanoa minulle että "mä olisin ollut paras kummi, harmittaa kun et pyytänyt".

Ei kai kukaan halua lapsensa kummiksi jotakin vanhaa panoa? Varsinkaan mitään katkeraa halpaa mammaa.

Maailman typerin asia mistä loukkaantua! Se että olet toisen vanhin tai parhain ystävä ei tee sinusta automaattisesti kummia. Kummiksi valitaan ihminen joka tykkää lapsista yleisesti ja olisi varmasti mukana myös lapsen elämässä.

Ehkä halusi pyytää esim. sukulaisia? Ihan ymmärrettävää. Vai sanoiko sulle "sua EN halua lapseni kummiksi?" Silloin voisi loukkaantua.

Älä vielä hermostu ap. Me ainakin pyysimme esikoisemme kummeiksi ainoastaan sukulaisiamme, eli mieheni serkun ja minun kaksi sisarustani. Tiedätkö, kenet paras ystäväsi on kummeiksi pyytänyt? Ovatko hekin mahdollisesti tämän sukulaisia?

Mäkin olin aikanaan hiukan loukkaantunut, kun ystäväni ei pyytänyt mua lapsensa kummiksi. Hän oli mun lapseni kummi, mutta en toki siksi odottanut kummiutta. Ystäni pyysi lastensa kummeiksi ihmisiä, jotka olivat silloin samassa elämäntilanteessa ja juuri silloin läheisiä. Aika nopeasti hän huomasi, ettei se ollutkaan hyvä tapa ja on aina kohdellut mua kuin olisin hänen vanhimman lapsensa kummi. Olemme olleet hyvin läheisiä lukuunottamatta niitä muutamaa vuotta, jolloin hänen lapsensa syntyivät ja he asuivat vähän kauempana. Olimme silloin siis hiukan erilaisissa elämäntilanteissa. Ystäväni on myös aina arvostanut mua äitinä ja ystävänä todella paljon ja tuonut sen myös julki. Nyt he eivät ole juurikaan tekemisissä lasten kummien kanssa, ja selkeästi ystävääni harmittaa, ettei pyytänyt mua kummiksi. Toisaalta mulle se oli merkki siitä, etten luota koskaan täysin ystävääni, mutta pyrin silti itse olemaan hyvä ystävä. Mulla on siis muitakin (luotettavampia) ystäviä ja myös muita kummilapsia.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei voi voittaa. Minunkin kaverini suuttui kun en pyytänyt kummiksi, olisin muuten varmaan pyytänytkin mutta sitten olisi ollut jo liikaa kummeja ja mielestäni sukulaisia pyydetään ensisijaisesti kummeiksi. Kaverini kehtasi vielä sanoa minulle että "mä olisin ollut paras kummi, harmittaa kun et pyytänyt".

Jo on veemäinen ja katkera ihminen! Ihan kehtasi sanoa, että "harmittaa, kun et pyytänyt". On kyllä niin majesteettirikos!

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan halua lapsensa kummiksi jotakin vanhaa panoa? Varsinkaan mitään katkeraa halpaa mammaa.

Tämä selittää sen, miksi sinua pyydetä kummiksi, mutta miten tämä liittyy aloittajaan?

Miksi pitäisi sukulaisia kummeiksi pyytää?

Meidän ystävyys on molemminpuolista ja olemme hyvin läheisiä. Ensimmäisen lapsen kummiksi aikoinaan pyysi sukua joten odotin että mimua pyytäisi,olemmekin kuin perhettä..olen myös hieman hämilläni mistä kiikastaa.olemme paljon tekemisissä ja ihan tosi ystäviä..tosin nyt ei tunnu siltä. Ap

Mua ei oo pyydetty koskaan kummiksi. Nyt myöhemmin ajattelen, että se on hyväkin juttu. Elämässä on ollut muutenkin tarpeeksi hoidettavia asioita.

Kuinka läheisissä väleissä olit lapsen äidin kanssa? Eiköhän hänellä ole aika iso osa sananvallasta lapsensa kummien valitsemisessa ja siinä sinä jäät aika taaimmaiseksi kummijonossa. Olisit lirkutellut äidin suosioon myös.

Luitko aloituksen?? Olen äidin ystävä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan halua lapsensa kummiksi jotakin vanhaa panoa? Varsinkaan mitään katkeraa halpaa mammaa.

Tämä selittää sen, miksi sinua pyydetä kummiksi, mutta miten tämä liittyy aloittajaan?

Kävikö vastaukseni luontosi päälle? XD Olen pahoillani jos aiheutin sinulle mielipahaa.

Jos he pyytävät vain sukulaisia kummeiksi? Joillain on sellainen tapa.

Hups, otsikon luettuani tuli tunne että puhutaankohan tässä minusta! Meillä oli ristiäiset eilen ja tiedän että vanhin ystäväni ihmettelee miksi emme pyytäneet heitä kummeiksi kun hekin pyysivät meidät. Kyse on minulle "jo" neljännestä lapsesta mutta ensimmäinen (ja viimeinen) nykyisessä suhteessa. Pyysimme kummeiksi kaksi sukulaista, yksi kummaltakin puolelta. Ystävälläni on ollut tapana pyytää monta kummia, 4-6 taitaa jokaisella lapsella olla ja hänestä on outoa jos "vain" kaksi kummia pyydetään kun enemmänkin saisi. 

Perimmäinen syy miksi emme edes harkinneet heitä kummeiksi on kuitenkin siinä että he pariskuntana ja varsinkin tämä ystäväni oli pitkään todella vahvasti minun ja mieheni suhdetta vastaan ja koin että suorastaan koitti painostaa minua eroamaan! Jauhoi tuntikaupalla meidän ongelmistamme ja liioitteli niitä, samaan aikaan oma suhteensa oli mielestään ihan kunnossa ja täydellinen vaikka kyllä niitä ongelmia heilläkin oli. Hän ei pidä miehestäni, sen olen tienny jo monta vuotta ja siitä syystä suhteemme oli hänestä myrkyllinen ja huono. Kun tulin raskaaksi hän ilmoitti että olen tehnyt valintani eikä hän aio enää neuvoa minua lopettamaan suhdetta mutta on sitten paikalla sanomassa että mitäs hän sanoi kun suhde loppuu. Ihana ystävä <3 Ja sitten ihmettelee kun ei pyydetä kummeiksi.. Viime viikot hän on useaan kertaan kysellyt kummiasiaa, että ketä valittiin ja miksi ja naureskellut että ilmeisesti häntä ei aiota pyytää kun ei ole mitään puhuttu. Kerroin hänelle että kummit ja nimi paljastuu lähipiirille vasta itse juhlassa ja ystävien kesken ei meillä ole ollut tapana juhlia vauvan ristiäisiä (heillä oli siis juhlat kavereillekin kun nuorimmainen sai nimen). Hän ei ole suoraan näyttänyt loukkaantumistaan mutta nyt tuli kyllä tunne että purkiko asian tänne.. Että heippa vaan :D 

Ymmärrän sua hyvin :(. Yksi parhaista ystävistäni ei pyytänyt mua aikoinaan ristiäisiin, vain suvun ja ystävät, joista tuli kummeja. Tuntui kurjalta, kun olin niin innoissani lapsesta ja olimme hyvin tiiviisti yhteydessä. Täällä on taas ollut jotain mt-ongelmaisia riehumassa, älä välitä. Älä katkeroidu, ole lapsen elämässä läsnä, voit muodostua vielä paljon tärkeämmäksi kuin kummi:)