Lue keskustelun säännöt.
Eroavatko ihmiset liian helposti?
12.12.2015 |
Luin eropalstalta (löytyy Googlella) taas yhden tyypillisen tarinan.
-Peruskunnollinen mies, on hoitanut sekä yhteistä kotia että lapsia, käynyt töissä, ei alkoholiongelmaa.
-Nainen kokee epämääräistä tyytymättömyyttä elämäänsä ja tekee yksin päätöksen erota.
-Mies reagoi mykkäkoululla, suostuu kuitenkin hoitamaan yhteiset ja lapsiin liittyvät asiat.
-Nainen syyttää miestä mykkäkoulusta.
-Nainen muuttaa omilleen, kertoo miehen tunneälyn olevan heikko.
-Nainen hankkii nopeasti eron jälkeen ihailua osakseen, on siitä imarreltu.
-Nainen aloittaa nopeasti eron jälkeen uuden suhteen, esittelee miehen lapsilleen kuukauden seurustelun jälkeen.
-Vuoden päästä erosta nainen kertoo tuntevansa eksäänsä kohtaan vihaa ja on syyllinen erostaan.
Tällaisista eroista tulee helposti mieleen, että ne ovat vain oman elämänkriisin hoitamista eroamalla. On helppo ennustaa, ettei naisen suhde uuteenkaan mieheen kestä. Miksi kestäisi, kun entinenkin ero on täysin käsittelemättä.
Surullisinta näissä tapauksissa on se, että jättäjä pyrkii syyllistämään jätettyä.
Vähenisivätkö erot, jos ihmiset oppisivat hoitamaan elämäänsä niin, että siinä olisi enemmän sisältöä? Tuntuu, että nykyään erotaan elämänsisällön tähden. Kuvitellaan, että uusi kumppani tai sinkkuus pelastaa elämän epävarmuudelta ja tyhjyydeltä.
Kommentit (34)
Naiset haluavat vaan hyvää oloa ja elämyksiä - vierastavat kipua, kärsimystä, surua, riitoja, arkea ja muuta vaikeutta ja ankeutta kun on suhde. He kokevat olevansa vapaita tekemään ja menemään ilman rajoja. Heillä on kaikkiaan vaikeuksia omistautua miehelle ja kunnioittaa omaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni joko erotaan liian helposti (heti kun vähänkin tulee vastoinkäymisiä) tai sitten vaihtoehtoisesti ei millään, vaikka syytä olisi (esim. jäädään suhteeseen jossa on henkistä tai fyysistä väkivaltaa).
Ihmiset pitävät loogisuudesta. Mainitsemasi harmaa alue on ristiriita.
Selkeämpää on, että joko lähdetään helposti tai pidetään liitto kasassa tuli mitä tuli. Kuulostaa ehkä jostain yksinkertaiselta, mutta enemmistö ihmisistä on yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin eroavat. Ihailen isovanhempiania, jotka muutama vuosi sitten viettivät kultahäitään. Ovat kokeneet 4 lapsen syntymät, huonot taloudet, miehen (pappani) alkoholismin, väkivallan ja pettämisen. Luoja tietää mitä muuta vielä.. Hankalaa on ollut nuorena, mutta edelleen ovat onnellisesti yhdessä :)
Kuulostaapa onnelliselta avioliitolta. Kaikki eivät vain periaatteesta eroa, väkisin ollaan hampaat irvessä. Oma isoisäni onneksi kuoli kuusikymppisenä samanlaisen avioliiton jälkeen, isoäitini on saanut olla pari vuosikymmentä ihan rauhassa ja turvassa.
Omassa +20v suhteessani on ollut ylä-ja alamäkiä. Nämä pitää tunnistaa ja yrittää kaikesta huolimatta rakentaa yhteistä elämää, jos muuten parisuhde on terve. Jos toinen luovuttaa ja pettää, en jaksaisi nähdä vaivaa minäkään vaan saisi jeppe lähteä.
Useimmat suomalaiset nuoret ihmiset tykkää eniten viihtyä ja pitää hauskaa. Ei keskittyä mihinkään liian paljon tai vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suomalaiset nuoret ihmiset tykkää eniten viihtyä ja pitää hauskaa. Ei keskittyä mihinkään liian paljon tai vakavasti.
Minustakin tuntuu, että kaikki on nykyään vain pelaamista, esittämistä - koskee se sitten yksityiselämää tai työtä. Kehenkään ei voi enää luottaa eikä mikään ole pysyvää, vaan ihmisiin on pakko suhtautua välineellisesti, omaa etua turvaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviotunut psykopaatin kanssa, tuli aikoinaan puskista. Pelottaa erota uhkailujen vuoksi. On käyttänyt hyväkseen sadistisesti vuosia. Vinkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluavat vaan hyvää oloa ja elämyksiä - vierastavat kipua, kärsimystä, surua, riitoja, arkea ja muuta vaikeutta ja ankeutta kun on suhde. He kokevat olevansa vapaita tekemään ja menemään ilman rajoja. Heillä on kaikkiaan vaikeuksia omistautua miehelle ja kunnioittaa omaa miestä.
Kunnioitus ansaitaan kunnioituksella - yksinkertainen kaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat suomalaiset nuoret ihmiset tykkää eniten viihtyä ja pitää hauskaa. Ei keskittyä mihinkään liian paljon tai vakavasti.
Minustakin tuntuu, että kaikki on nykyään vain pelaamista, esittämistä - koskee se sitten yksityiselämää tai työtä. Kehenkään ei voi enää luottaa eikä mikään ole pysyvää, vaan ihmisiin on pakko suhtautua välineellisesti, omaa etua turvaten.
Kyllä. Arvomaailmamme on raadollistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluavat vaan hyvää oloa ja elämyksiä - vierastavat kipua, kärsimystä, surua, riitoja, arkea ja muuta vaikeutta ja ankeutta kun on suhde. He kokevat olevansa vapaita tekemään ja menemään ilman rajoja. Heillä on kaikkiaan vaikeuksia omistautua miehelle ja kunnioittaa omaa miestä.
Kunnioitus ansaitaan kunnioituksella - yksinkertainen kaava.
Kaikille ihmisille kuuluu aina perustason kunnioitus. Ansainta tekee siitä vain välineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet eroavat ihan liian helposti. Ei ole enää kivaa, joten erotaan pois. Ja lapset, jos niitä on, kärsivät. Naiset ovat kauhean sinisilmäisiä. Tavallinen arki, jota elämä suurimmaksi osaksi on, ei heitä tyydytä. Aina pitäisi olla jotakin eritysitä. Jos eläisi sellaista elämää, niin kyllä siihenkin kyllästyisi. Kaikenlaiset saippuasarja ja hömppäromaanit vain ruokkivat naisten odotuksia jostain taivaita hipovasta jatkuvasta onnentunteesta, jollaista ei edes ole olemassa.
Miehet taas eivät useinkaan ymmärrä, että heidän on tehtävä valinta perheen hyväksi. Moni jatkaa perheenisänä edelleen poikamieselämää kaveriporukoissa. Vietetään aikaa poissa kotoa. Solmitaan helposti sivusuhteita, kun se vaimo ei enää olekaan se hemaiseva prinsessa, vaan uupunut perheenäiti, joka kantaa yksin huolen lapsista ja kodista. Ja mies vielä saattaa letkauttaa, että hänhän ei naisia rupea elättelemään. Tulkoot toimeen omillaan, s.o. lapsilisillä ja äitiyslomakorvauksella tai kotihoidontuella.
Kumpikaan, ei mies eikä nainen, ymmärrä sitoutumisen merkitystä. Vihkikaavassa kysytään, tahdotko hyvinä ja huonoina aikoina. Ei että tahdotko niin kauan kuin on kivaa. Missä se tahtominen on?
Toisaalta on sitten pareja, joiden pitäisi ymmärtää erota. Tarkoitan väkivaltaisia, narsistisia ja alkoholinkosteita suhteita. Niissä valitettavasti nainen on usein niin syvälle uhriutunut, ettei hän jaksa tai pysty oma-aloitteisesti ryhtyä hankkimaan eroa. Tosin täytyy myöntää, että aina ei suinkaan nykyisin ole mies se syyllinen osapuoli, vaan toisinaan nainen kurmottaa miestä. Tällaisissa suhteissa lapsetkin usein sanovat vanhemmilleen, että olisi parempi, jos he eroaisivat. Mutta kun tiilitalossa asuu onnellinen perhe eli kulissit on pidettävä pystyssä. Mitä ihmisetkin sanoisivat, jos me eroaisimme. Mitäpä ne sanoisivat, ehkä että lopultakin, jo tätä on odotettukin.
Vierailija kirjoitti:
Monet eroavat ihan liian helposti. Ei ole enää kivaa, joten erotaan pois.
Ja sitten toistetaan sama ja taas sama. Monilla ihmisillä on lukuisia liittoja, jos avoliitotkin luetaan liitoiksi. Tilastojen mukaan eroaminen vain kasvattaa eroamisen todennäköisyyttä jatkossa, mutta se ei jengiä häiritse.
Jotenkin tämän ymmärtäisi, jos liittoja ei edes solmittaisi kestämään, mutta kun samaan aikaan etenkin naiset haaveilevat pitkästä ja pysyvästä parisuhteesta ja kuitenkin käyttäytyvät niin, että seurauksena on vain sarjasuhteilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö eron olla yhteinen päätös?
Jos takana on pitkä liitto ja perheessä on lapsia, niin pitäisi. Jos ensin tekee itse päätöksen ja sen jälkeen vain ilmoittaa siitä puolisolleen, se ei ole reilua puolisoa eikä lapsia kohtaan.
Nainen oli varmaan miettinyt eroa jo varmaan viimeiset kymmenen vuotta, joten hän ei tarvinnut mitään " suruaikaa" siirtyäkseen eteenpäin.
Kun nainen oireilee voimakkaasti vielä vuosi eron jälkeen uudessa suhteessa ollessaan, niin kyllähän se kertoo siitä, että ero on käsittelemättä.
Ei pidä. Jos olisin mun umpipimeää, takertuvaista ja riippuvaista miestä kuunnellut, roikkuisin edelleen suhteessa mikä ei anna mitään ja mikä kuluttaa kaikki voimavarat. Se on siinä vaiheessa yksi lysti, onko lapsia vai ei.
Sellainen fiilis joistakin tulee, mutta mistäs sitä aina tietää kun eivät välttämättä kerro niitä syvimpiä syitä eroon. Ja toiset sitten taas ei eroa vaikka syytä olisi (esim. väkivaltainen päihdeongelmainen).
Sanoisin, että liian vähän ja sitten vielä nämä avioparit ihmettelevät kun muut eivät halua naimisiin :D