Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Paniikkihäiriö, pakkoajatukset ja unettomuus

Sekaiho

Osaisiko joku auttaa

Olen sairastanut paniikkihäiriötä vuosia mutta en ole hakenut siihen apua koska se on pysynyt hallinnassa ilmankin. Nyt kuitenkin olen vuoden verran elänyt todella stressaavaa ajanjaksoa ja olen huomannut oireiden olevan ahdistuneisuushäiriön kaltaisia.

Viimeinen kuukausi on mennyt todella huonosti ja olen kehitellyt itselleni lude kammon. Nukun vain muutaman tunnin yössä ja tarkastelen Sänkyjä jatkuvasti. Koko kehoni kutisee mutta se taitaa olla kuviteltua... muu perhe on kunnossa. Minä pelkään että sekoan.

Kiitos jos jaksoit lukea. Kysynkin että miten saisin rauhan tälle lude kuvittelulle ja mistä minä voin hakea apua mielenterveys ongelmiin? Pääseekö terapiaan? Onko joku saanut oikeasti apua lääkityksestä?

Kommentit (15)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oman lääkärin kautta lähetä psykiatrille, mutta voi mennä jonossa vaikka yli vuosi odotellessa.

Kiitos. Osaatko sanoa lääkityksestä mitään? Saisiko siitä apua kun odottaa psykiatrille pääsyä...

Vierailija

Moi. Minulla myös takan paniikkihäiriötä, pakkoajatuksia, masennusta...

Sanoisin, että mahd pian kannattaa hakeutua lääkärille. Onko sinulla lapsia?

Itselläni toipumisprosessi vei suhteellisen kauan. Vasta nyt, vuoden jälkeen, alan olla taas oma itseni. Takana psykiatrista avohoitoa ja tällä hetkellä myös psykoterapiaa. 

Vierailija

... ja lääkityksestä oli hetkellinen apu unettomuuteen. Itse söin muutaman kuukauden, jonka jälkeen tilanne alkoi normalisoitua.

3

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oman lääkärin kautta lähetä psykiatrille, mutta voi mennä jonossa vaikka yli vuosi odotellessa.

Itse pääsin samanlaisten ongelmien takia muutaman kuukauden sisällä. Ei pitäisi mennä yli vuotta. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman lääkärin kautta lähetä psykiatrille, mutta voi mennä jonossa vaikka yli vuosi odotellessa.

Kiitos. Osaatko sanoa lääkityksestä mitään? Saisiko siitä apua kun odottaa psykiatrille pääsyä...

Söin 6vuotta masennuslääkkeitä+xanoreita, mutta mulla oli ihan kestämättömän pahana se paniikkihäiriö, oli lähes päivittäin koko ajan paska olo. Nykyään en syö enää mitään. En varmasti osaa sanoo mitään sen viisaampaa kuin se spykiatri, turhaan sä muilta kuin ammattilaiselta kyselet, se ne lääkkeet loppuen lopuks kuitenkin määrää jos määrää.

Vierailija

Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Kuopiossa meni kiireellisenä yli puol vuotta odotellessa. Joka päivä tuntui että kuolen odotellessa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Kuopiossa meni kiireellisenä yli puol vuotta odotellessa. Joka päivä tuntui että kuolen odotellessa.

Kauheeta! Olen aina tiennyt että mt-sairauksien hoidossa olisi parantamisen varaa mutta että noin kauan täytyy odottaa edes hoitoonpääsy on epäinhimillistä.
Jaksan valittaa siitä kun julkisella puolella on oikeastaan mahdotonta päästä psykiatrille psykoterapiaan, mutta olen ilmeisesti ollut onnekas, kun aina olen nopealla aikataululla saanut edes jonkinlaista apua.

Vierailija

Tunnistan tuon kaltaiset ajatukset, minullakin on ollut niitä silloin, kun on ollut oikein vaikea stressi tai hyvin vaikea elämäntilanne. Aiheena eivät kylläkään olleet luteet, vaan muu yleinen pakko-oireen aihe.

Kyllä lääkkeetkin voivat auttaa alkuun. Miksi kaikki stressi kaatuu sinun päällesi, jos muut nukkuvat rauhassa?

Mutta hyvä, että huomaat, että pää on prakaamassa. Hassua, miten järki sanoo, että tämä on älytöntä, mutta silti "jokin" pakottaa tekemään niitä tarkistuksia ym. Itsestä tuntuu, että nämä oireet liittyvät siihen, että elämä ei tunnu olevan hallinnassa, vaan kaikki kaatuu päälle.

Sinullahan voi olla joku vanha ötököihin liittyvä traumakin takana, jota et muista. Ei sen tarvitse edes olla aikuisen näkökulmasta mikään kovin iso, mutta jos olet ollut tosi pieni, ne kauhun tunteet ja pelot voivat kummuta sieltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Kuopiossa meni kiireellisenä yli puol vuotta odotellessa. Joka päivä tuntui että kuolen odotellessa.

Kauheeta! Olen aina tiennyt että mt-sairauksien hoidossa olisi parantamisen varaa mutta että noin kauan täytyy odottaa edes hoitoonpääsy on epäinhimillistä.
Jaksan valittaa siitä kun julkisella puolella on oikeastaan mahdotonta päästä psykiatrille psykoterapiaan, mutta olen ilmeisesti ollut onnekas, kun aina olen nopealla aikataululla saanut edes jonkinlaista apua.

Psykiatrit eivät useinkaan anna julkisella puolella psykoterapiaa eikä psykiatri itsessään edes voi sitä antaa vaan psykoterapiaa varten pitää olla psykoterapeutti. Psykologikaan ei ole psykoterapeutti, puhumattakaan sairaanhoitajista, joiden pakeilla monet julkisella puolelle käyvät...Sen takia psykoterapiaa joutuu usein hakemaan yksityiseltä puolelta, koska julkisella puolella on vain psykiatreja, psykologeja ja sairaanhoitajia pääasiallisesti. On toki muutamia psykoterapeutteja ja heidän vastaanotolleen on erittäin vaikea päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Kuopiossa meni kiireellisenä yli puol vuotta odotellessa. Joka päivä tuntui että kuolen odotellessa.

Kauheeta! Olen aina tiennyt että mt-sairauksien hoidossa olisi parantamisen varaa mutta että noin kauan täytyy odottaa edes hoitoonpääsy on epäinhimillistä.
Jaksan valittaa siitä kun julkisella puolella on oikeastaan mahdotonta päästä psykiatrille psykoterapiaan, mutta olen ilmeisesti ollut onnekas, kun aina olen nopealla aikataululla saanut edes jonkinlaista apua.

Psykiatrit eivät useinkaan anna julkisella puolella psykoterapiaa eikä psykiatri itsessään edes voi sitä antaa vaan psykoterapiaa varten pitää olla psykoterapeutti. Psykologikaan ei ole psykoterapeutti, puhumattakaan sairaanhoitajista, joiden pakeilla monet julkisella puolelle käyvät...Sen takia psykoterapiaa joutuu usein hakemaan yksityiseltä puolelta, koska julkisella puolella on vain psykiatreja, psykologeja ja sairaanhoitajia pääasiallisesti. On toki muutamia psykoterapeutteja ja heidän vastaanotolleen on erittäin vaikea päästä.

No siis tätä minä juuri tarkoitinkin, en minä väittänytkään että psykiatri on aina psykoterapeutti. Puhuin nimenomaan tuosta että julkisella puolella pääsee oikeastaan vain ja ainoastaan keskustelemaan sairaanhoitajien kanssa (kaikella kunnioituksella heidän työtä ja ammattia kohtaan), joskus harvoin jossakin on kai mahdollista päästä jopa psykologille, itse olisin siis kovasti halunnut kokeilla ihan varsinaista psykoterapiaa, mutta sen olen todennut mahdottomaksi, joten tyydyn siihen että saan edes jonkinlaista apua. Sentään ikinä ei ole kyllä joutunut muutamaa viikkoa pidempää odottamaan että on jonkinlaisen vastaanottajan saanut, oli sitten sh, psykologi tai psykiatri.

Vierailija

Varaa aika yksityiselle psykiatrille. Psykiatri voi olla psykoterapeuttikin jos on saanut siihen koulutuksen, kuten esim.omani on.
Psykologi ei ole automaattisesti psykoterapeutti, koulutuksen jälkeen on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee vuosi että pääsee psykiatrille? Itse kärsin vuosikymmenen sos. tilanteiden pelosta ja lopulta vain kyllästyin ja soitin keskussairaalan mt-polille. Pyysivät samana päivänä käymään, jolloin tapasin sairaanhoitajan, jonka kanssa kävimme tilannettani läpi ja sain seuraavalle viikolle tapaamisajan psykiatrille.

En muista sainko lääkityksen heti vai lääkärin tapaamisen jälkeen. Lääkärin kanssa keskustelimme ainakin pidempiaikaisesta lääkehoidosta enemmin ja tarkemmin. Tämä kokemukseni kun ensimmäistä kertaa hain apua. Myöhemmin olen saanut apua YTHS:n kautta ja myös toisen kunnan alueella pääsin psyk. sairaanhoitajan kanssa juttelemaan parin viikon odotusajalla, hän sitten n. kuukausi hänen kanssaan terapiaa käyneenä määräsi myös lääkäritapaamisen.

Eli useammasta paikkaa kokemusta mutta kyllä psykiatrin juttusille päässyt ihan viimeistään kahden kuukauden päästä. Jos oikeasti avun ja lääkkeen tarve on suuri niin kyllä hoitoa saa ripeämmin eikä tarvitse vuosikausia odotella. Minulla ei ollut tässä kohtaa, kun odotin useamman kuukauden, edes oikeastaan tarvetta psykiatrin ajalle kun en halunnut syödä mitään lääkkeitä raskauden takia.

Kuopiossa meni kiireellisenä yli puol vuotta odotellessa. Joka päivä tuntui että kuolen odotellessa.

Kauheeta! Olen aina tiennyt että mt-sairauksien hoidossa olisi parantamisen varaa mutta että noin kauan täytyy odottaa edes hoitoonpääsy on epäinhimillistä.
Jaksan valittaa siitä kun julkisella puolella on oikeastaan mahdotonta päästä psykiatrille psykoterapiaan, mutta olen ilmeisesti ollut onnekas, kun aina olen nopealla aikataululla saanut edes jonkinlaista apua.

Psykiatrit eivät useinkaan anna julkisella puolella psykoterapiaa eikä psykiatri itsessään edes voi sitä antaa vaan psykoterapiaa varten pitää olla psykoterapeutti. Psykologikaan ei ole psykoterapeutti, puhumattakaan sairaanhoitajista, joiden pakeilla monet julkisella puolelle käyvät...Sen takia psykoterapiaa joutuu usein hakemaan yksityiseltä puolelta, koska julkisella puolella on vain psykiatreja, psykologeja ja sairaanhoitajia pääasiallisesti. On toki muutamia psykoterapeutteja ja heidän vastaanotolleen on erittäin vaikea päästä.

No siis tätä minä juuri tarkoitinkin, en minä väittänytkään että psykiatri on aina psykoterapeutti. Puhuin nimenomaan tuosta että julkisella puolella pääsee oikeastaan vain ja ainoastaan keskustelemaan sairaanhoitajien kanssa (kaikella kunnioituksella heidän työtä ja ammattia kohtaan), joskus harvoin jossakin on kai mahdollista päästä jopa psykologille, itse olisin siis kovasti halunnut kokeilla ihan varsinaista psykoterapiaa, mutta sen olen todennut mahdottomaksi, joten tyydyn siihen että saan edes jonkinlaista apua. Sentään ikinä ei ole kyllä joutunut muutamaa viikkoa pidempää odottamaan että on jonkinlaisen vastaanottajan saanut, oli sitten sh, psykologi tai psykiatri.

Juu, samaa siis tarkoitettiin. Itse vain mietin tuota kun sanoit "psykiatrille psykoterapiaan", kun psykoterapiaa voi antaa vain psykoterapeutti. Psykoterapeutin pohjakoulutus voi sitten olla esim psykiatri tai psykologi.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat