Tunneälykäs, empaattinen koirarotu?

Meillä on suomenlapinkoiran ja spanielin sekoitus. Fiksuin kaikista. Naspurin kissa käy pihassa tämän raksukupissa mutta koira laittaisi vain servietit tarjolle jos kykenisi :)

Kyllä saksanpaimenkoira menee tähän pirtaan. Mutta jos vähän pehmeämpää haetaan, niin bordercollie. Jos haluaa pienen koiran, niin cottonit ovat hyvin tunteikkaita. Terriereirstä borderit ovat usein sielukkaita. 

Miksi kysyt? Oletko siis hankkimassa koiraa?

Spanieleja eri muodoissaan suosittelen myös, esim. springerspanielit, cavalier, cockerspanieli jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suomenlapinkoiran ja spanielin sekoitus. Fiksuin kaikista. Naspurin kissa käy pihassa tämän raksukupissa mutta koira laittaisi vain servietit tarjolle jos kykenisi :)

Ihana! :) Olen kuullut muistakin todella sympaattisista suomenlapinkoirista (ja mixeistä), mahtaakohan olla yleistäkin tuossa rodussa. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä saksanpaimenkoira menee tähän pirtaan. Mutta jos vähän pehmeämpää haetaan, niin bordercollie. Jos haluaa pienen koiran, niin cottonit ovat hyvin tunteikkaita. Terriereirstä borderit ovat usein sielukkaita. 

Miksi kysyt? Oletko siis hankkimassa koiraa?

Kysyn siksi, koska harkitsen vakavasti koiraa muuttaessani ns. maalle, ja kaipaisin tosiaan nimenomaan empaattista toveria.

Kiitos kaikille vastauksista! Perehdyn lisää mainitsemiinne rotuihin! :)

Monet seurakoirarodut on tuollaisia. Nehän on jalostettu vuosisatojen aikana nimenomaan ihmisen kumppaniksi, siinä lähellä olemaan, ja ne seuraavat tarkkaan ihmisen eleitä ja äänensävyjä. 

Sitten taas mikä kaikkein huonoiten sulle sopisi, olisi joku terrieri. Itse rakastan niitä, ja mulla on 2, mutta nämä eivät ole järin empaattisia eikä yleensäkään läheisyyshakuisia. Ne ovat peräisin Skotlannin ylämailta ja ovat semmoisia karuja, jäyhiä pohjoisen "äijiä". Itse rakastan noiden itsenäisyyttä ja tietyllä tavalla kissamaisuutta: ne eivät ihmistä mielistele tai palvo vaan kulkevat omia polkujaan. Ja niiden välittäminen ei ole päälletunkevaa, eivät ne kävele varjona perässä tai pussaa vähän väliä, viihtyvät omissa oloissaan.

Bordercollie. 

Meidän nuorin koira on labradorinnoutaja/schäfer -mix.

Upea tyyppi!

Se on kaikkien kaveri, rakastaa ihan mielettömästi kaikkea ja kaikkia. Esim. kun 15v koiraherra hukkaa pallonsa pihalla leikkiessä, tämä 1v narttu antaa sille omansa.

Leonberginkoira.

Kultainennoutaja. Tosi seurallisia.

Vierailija kirjoitti:

Spanieleja eri muodoissaan suosittelen myös, esim. springerspanielit, cavalier, cockerspanieli jne.

Vanhemmillani on tiibeltinspanieli. Aika eksentrinen luonne, mutta todella kultainen ja rakastaa selvästi omaa väkeään. Ja kyllä tutut ja vieraatkin kehuvat, että onpas ihmisystävällinen tyyppi.

Seurakoirista kannattaa katsella tunneälykästä ja empaattista koiraa. Bichon frise & villakoira voisivat olla kärjessä. Myös ("tavallisessa")colliessa voi olla haluamiasi ominaisuuksia.

Bordercollie taas on koulutettavuudeltaan ja palveluhalukkuudeltaan omaa luokkaansa. Ja kyttää koko ajan ajatuksella, mitä mitä mitä teen seuraavaksi pyynnöstäsi.

Joku mainitsi terriereiden itsenäisyydestä. Minullakin on kaksi terrieriä, uttane kulkevat koko ajan sinne minne minäkin ja ovat ihan mahdottomia hännän heiluttajia; en ole koskaan nähnyt minkään muun koiran heiluttavan niin paljon häntää. Olin positiivisesti yllättynyt, että terrieri on niin myönteinen, positiivinen ja iloinen - suunnilleen kaikesta.

Mutta itse valitsin alun perin terrierin, että se EI olisi liian riippuvainen emäntänsä mielialoista, vaan porskuttaisi itse semmoisena kuin on, vaikka itselläni olisi alakulopäivä. Villakoiraa harkitsin, mutta arvelin niiden peilaavan liikaa emännän/isännän mielialoja = ovat tunneälykkäämpiä kuin terrieri. Ja itse halusin vähemmän tunneälykkään rodun.

Kultainennoutaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suomenlapinkoiran ja spanielin sekoitus. Fiksuin kaikista. Naspurin kissa käy pihassa tämän raksukupissa mutta koira laittaisi vain servietit tarjolle jos kykenisi :)

Ihana! :) Olen kuullut muistakin todella sympaattisista suomenlapinkoirista (ja mixeistä), mahtaakohan olla yleistäkin tuossa rodussa. :)

En tiedä mutta tämä yksilö on "kahjo". Siltä osin että ei 10v elonsa aikana ole tehnyt pahaa kellekään. Ei kissanpennuille, ei freteille yms. Myyriä metsästää lumikasoista mutta siinäkin luulen olevan taustalla sen, että haluaa pelastaa :)

Coton de Tulear.

Meillä perro, joka aina lohduttaa, kun joku perheestä on surullinen. Jos lapsi itkee, menee nuolemaan kyyneleet kasvoilta häntä painuksissa. En tiedä muuten rodun koirista, osa on vissiin aika arkoja, meille osunut tämmöinen empaattinen tapaus.

Collie, herkkä, älykäs ja omanarvontuntoinen, tuntee sinut paremmin kuin sinä itse.

Berni! Rakastaa lujasti ja ehdoitta ja tunkee kainaloon ja syliin ja vartioi. Kärsivällisyys venyy vaikka mihin.

Lapinkoira.

Lapinkoiraa minäkin ehdotan. Kaverillani oli sellainen. Ei koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään, paitsi myyrille. Eläinlääkärissäkään ei tarvinnut rauhoitusta hampaita puhdistettaessa. Lohdutti aina, jos joku oli murheissaan. Vahtikoirana oli hyvä, eli ilmoitti aina tulijoista haukkumalla ja viihtyi hyvin metsässä ja muutenkin ulkona, joten maalle sopisikin, ei kerrostaloon.