Valmistun maisteriksi 23-vuotiaana, ahdistaa

Vierailija

Olen loppuvuoden lapsi, pääsin yliopistoon ensiyrittämällä ja tätä vauhtia olen valmistumassa maisteriksi vuoden päästä syksyllä, 4,5 vuoden opintojen jälkeen. Valmistuessani olen 23-vuotias. Sukulaisten mielestä tämä on tietysti äärettömän siisti juttu, olla nyt niin nuori ja jo valmistunut, elämä edessä ja sitä rataa. Mutta kun minua ahdistaa aivan suunnattomasti!

Tänä syksynä aloittaneissa fukseissa on paljon minun kanssa samana vuonna syntyneitä, vanhempiakin. Siellä ne menevät haalarit jalassa bileistä bileisiin ja ovat kaikin mahdollisin tavoin nuoria. Vähän noloa ehkä, mutta olen itkeskellytkin sitä, että mun nuoruuteni tuntuu päättyvän vuoden päästä, kun pitäisi olla fiksu ja filmaattinen aikuinen, palkkatöissä käyvä asiantuntija.

Oliko muilla tällaisia tunteita?

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hanki toinen tutkinto? Millä alalla opiskelet? Tee esim. pedagogiset opinnot päälle?

Olen vakavasti harkinnut tätä, kuten myös tohtoriopintoihin hakeutumista. Saisi lisäaikaa vakavaan asettumiseen (vaikka tietysti tiedostankin, että tohtorikoulutettavat ovat aivan eri asemassa kuin perustutkinto-opiskelijat) ja samalla saisi olla pidempään osana sitä rakastamaani yliopistoyhteisöä. Voi kun olisin aiemmin tajunnut, ettei ole mitään tarvetta kiirehtiä ja tahkota tajuttomia määriä opintopisteitä, se tarkoittaa sitä että joutuu joskus lähtemään poiskin :D Mulla on siis huomattavasti pakollista laajuutta isompi tutkinto, jota olen täydentänyt työelämärelevanteilla sivuaineilla. Opiskelen valtiotieteellisellä alalla. 

Vierailija

Sit sä oot nyori ja sulla on rahaa, kelaa sitä. Mutta joo, ymmärrän kyllä. Mutta uskon myös, että tunne menee ohi kunhan ymmärrät mitä uusi elämänvaihe tuo mukanaan.

Vierailija

No jo on ongelma. Paperit ulos ja duuniin. Työ- ja muiden kavereiden kanssa voit sitten olla nuori ja hassutella. Viikonloput on myös keksitty.

T: 25v N:nen vuoden opiskelija

Vierailija

Minuakin ahdisti koulun armoton tahkoaminen. Viime kevaana paatin ottaa puoli vuotta ekstra-aikaa kandin tutkintoon ja tuo oli paras paatokseni ikina! Olen aina ollut superhikari joten paatos otti koville, mutta nyt vuoden aikana olen loytanyt itseani paljon enemman kuin ikina arvosanoja ja tentteja tahkoten. Nauttinut opiskelijaelamasta, aloittanut harrastuksia, tavannut ihmisia. Opiskelijaelama on tavattoman ihanaa jos sita ei kayta pelkastaan supertehokkaaseen opiskeluun. Mina en ole opiskelupaikkani enka pelkka ammattini edustaja, joten hyvalla omallatunnolla tulen venyttamaan maisterinohjelmaanikin. :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hidasta pääaineopintoja, käy vaihto-oppilasvuosi, kerää jo nyt työkokemusta. Mikä kiire sulla on kortistoon?

Kummasti yliopistoketjut vetävät puoleensa katkeria ja ilkeitä ihmisiä.

Akateemisuus on edelleen paras tae siitä ettei joudu työttömäksi, sori :D

Vierailija

Miten se nuoruus nyt sitten muka päättyy? Voi sitä olla nuori aikuinen työelämässäkin. Paremmin rahaakin vaikka johonkin bilettämiseen, jos se nyt on sitä nuoruutta sitten.

Lukiokaveri aikoinaan harmitteli, kun nuoruus päättyy ylioppilaaksi tuloon... en ehkä ihan ymmärtänyt. Mutta jos niin niin sinulla se päättyi jo muutama vuosi sitten, joten suotta enää murehdit.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Ihania" nämä ap:n kaltaiset ihmiset, joille noloa on vähän yksi sun toinen asia.

Idiootti. Sinulle ei selvästikään ole tuttua mm. sosiaaliset roolit ja niiden aiheuttamat paineet. "Liian aikaisin" valmistuminen voi aiheuttaa hämmennystä.

Vierailija

Öh siis miten niin noloa?? Tuon ikäisenä kaikki valmistuu jo ulkomaillakin. Ei varmaan missään muualla kuin Suomessa pitkitetä opintoja loputtomiin....

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat