Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitääkö lapsien isän siskon auttaa lapsenhoidossa ja kuinka paljon?

Minäpä minä

Hei!

Veljelläni on 2 lasta ja he asuvat muutaman kilometrin päässä. Hän pyytää minua auttamaan lapsien hoidossa parin viikon välein. Välillä on ihan mukavaakin auttaa, mutta välillä tuntuu kurjalta järkätä omia menoja lapsenhoitovuorojen mukaan ja toisaalta pitkiä lapsenhoitokeikkoja (esim. koko lauantaipäivä) on väsyttävää tehdä. Tuntuu kuin suvussamme otettaisiin itsestäänselvyytenä se, että autan kun tarvetta on. Itselläni ei ole lapsia, joten veljeni kai ajattelee, että minulla on aikaa auttaa.. Minulla taas on todella huono omatunto, jos joskus en pääse auttamaan.

Mitä te olette mieltä - kuinka paljon vanhempien sisarusten tulisi auttaa lasten hoidossa?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kyllä, lapsethan on tavallaan yhteisön lapsia. Vanhemmat ne tekee ja äiti on niistä mustasukkainen pari kuukautta, silloin ei kukaan saa vauvaan koskea ilman lupaa, mutta sen jälkeen kaikki suvun naiset on velvoitettu hoitajiksi.

Vierailija

No ei tietysti pidä. Miehelläni on kaksi siskoa, joista kumpikaan ei ole koskaan hoitanut kolmea lastamme. Varsinkin jos olet työssäkäyvä / opiskeleva ihminen etkä saa tuosta mitään palkkaa, vaikuttaa vähän kohtuuttomalta. 

Vierailija

"Lasten kasvattamiseen tarvitaan koko kylä". Ala ottaman lasten vahtimisesta maksua ja korota sitä reilusti, niin kynnys tulee vastaan, jolloin veljesi todella miettii soittaako sinulta apua, vai ei.

Vierailija

Ei tarvitse. Ainakaan, jos sitä pidetään itsestäänselvyytenä. Eri asia, jos on hätätilanne, silloin voisi jotenkin ajatella, että toivottavasti sukulaiset auttavat. Meillä ei kummallakaan ole sisaruksia, mutta jos olisi, kehtaisin kysyä ehkä pari kertaa vuodessa lastencahdiksi. Ellei toinen sitten erityisesti ilmaise halukkuuttaan.

Vierailija

Onhan se ihan hyvä itsekin luoda kontaktia sukulaislapsiin, lapsilla ei voi koskaan olla liikaa täysjärkisiä ja heistä välittäviä aikisia elämässään. Mutta eihän sinun nyt kuitenkaan tarvitse mikään ilmainen lastenhoitoautomaatti olla! Voisko joku muu sukulainen välillä ottaa lapset tai jos veljesi palkkaisi lastenhoitajan? Ei ole kohtuullista jos joudut koko ajan sovittelemaan omia aikataulujasi yms veljen lapsien vuoksi.

Vierailija

Kenenkään muun ei täydy hoitaa lasta, kuin lasten vanhempien. Mielestäni (tätinä, joka on osallistunut paljon mielellään sukulaislasten elämään) 2x kuussa lauantai on liikaa lastenhoitoa ihmiselle jolla on omakin elämä.Toki välillä tulee tiheämpään tahtiin hoidettua, mutta tarkoitan että on ihan ok jos et halua noin paljon hoitaa. Sekin olisi ihan ok, ettet haluaisi hoitaa ollenkaan!

Mitä tuohon tulee, että sinulle tulee huono omatunto jos kieltäydyt, ja sinua pidetään itsestäänselvyytenä, johtuu pääosin siitä ettet itse osaa vetää rajoja. Jos olet sopinut jo muuta menoa, mitä et halua perua, niin opettele sanomaan ei. Jos taas sinulla ei vain nyt huvita, niin on ihan ok sanoa ei! Toisten lapsia ei kannata ottaa hoitoon, niin että siitä on itselle haittaa, kuin hätätapauksessa. Muuten siinä menee koko idea jutun iloisuudesta ja vapaaehtoisuudesta. Tutkiskele siis syvällä sisimmässäsi, miksi ajattelet niin että on sinun tehtävä hoitaa toisten lapsia, ja ymmärrä että tämä ei ole sinun vastuualueesi. Ymmärrä myös, että se että välillä kieltäydyt ei kerro sinun olevan itsekäs tai kylmä, vaan ihan normaali omaa elämää elävä aikuinen ihminen. Lastenhoito on ihana mahdollisuus, jonka voit vastaanottaa silloin kuin ajankohdallisesti tuntuu hyvältä. Voin luvata ja taata, että suurin osa tädeistä ei hoida noin paljon sukulaislapsiaan. 

Minäpä minä

Myös lasten mummo eli äitimme osallistuu lapsien hoitamiseen. Ja kai he jotenkin ajattelevat, että minun pitäisi osallistua yhtä paljon kuin mummon. Ja kauhea ihmettely päällä, jos joskus en pääse hoitamaan.

Olen perheemme pikkusisko ja tuntuu, että minua on aina määräilty elämässäni. Nyt tässä asiassa tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että aina pitäisi tehdä isoveljen määräämällä tavalla. Tilanne on mennyt niin kurjaksi, että minua jotenkin raivostuttaa nykyään joka kerta, kun minua pyydetään lapsenvahdiksi.. kun tuntuu, ettei voi jämäkästi kieltäytyä.

Vierailija

Kysäisepä veljeltäsi, että paljonko hän aikoo hoitaa sinun tulevia lapsiasi! Minusta voit hoitaa sen verran kuin hyvillä mielin haluat. Aseta silloinki aikaraja, esim. 5 h. Minkäänlaista velvollisuutta sinulla ei ole! Itseänikin ovat isoveljet pitäneet itsestään selvänä lapsenvahtina, kunnes painokkaasti kieltäydyin. Enkä voisi kuvitellakaan pyytäväni veljiä vuorostaan omiani hoitamaan. Eivätkä kyllä tulisikaan. Palkattu lapsenvahti on nuorimman siskon ainoa mahdollisuus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hei!

Veljelläni on 2 lasta ja he asuvat muutaman kilometrin päässä. Hän pyytää minua auttamaan lapsien hoidossa parin viikon välein. Välillä on ihan mukavaakin auttaa, mutta välillä tuntuu kurjalta järkätä omia menoja lapsenhoitovuorojen mukaan ja toisaalta pitkiä lapsenhoitokeikkoja (esim. koko lauantaipäivä) on väsyttävää tehdä. Tuntuu kuin suvussamme otettaisiin itsestäänselvyytenä se, että autan kun tarvetta on. Itselläni ei ole lapsia, joten veljeni kai ajattelee, että minulla on aikaa auttaa.. Minulla taas on todella huono omatunto, jos joskus en pääse auttamaan.

Mitä te olette mieltä - kuinka paljon vanhempien sisarusten tulisi auttaa lasten hoidossa?

Eihän lasten hoito kuulu suvulle. Se on jokaisen omassa hyvässä tahdossa. Eli päätät itse. On hienoa jos pystyy auttamaan, mutta vain omien halujesi mukaan.

Vierailija

Ei tarvitse auttaa noin paljon! Tietty ei sinänsä tarvitse auttaa ollenkaan, mutta vaikka ylipäätään haluaisi auttaa niin ensinnäkin tuo kuulostaa todella paljolta ihan näin objektiivisestikin, ja toisaalta, jos se väsyttää sinua niin se on liikaa jo sen takia.

Mä en ikinä kehtaisi pyytää lasten tätejä ja setiä hoitamaan noin paljon! Mun lapselliset siskot hoitavat lapsiamme n. 1-2 kertaa vuodessa (mä hoidan myös heidän lapsiaan), miehen lapseton veli harvemmin (hän varmaan hoitaisi ihan mielellään, mutta asuu kaukana ja on jäänyt vähän etäiseksi lapsillemme).

Nyt vaan sun on pidettävä kiinni rajoistasi ja sanottava, ettei sovi. Etkä todellakaan ala rajoittaa omia menojasi mahdollisen hoitovuoron takia. Mä ehkä menisin tuolla tyylillä, että alkaisin kieltäytyä (ystävällisesti) hoitamasta, kieltäytyisin aluksi kokonaan vaikka 1-2 kk ajan ja sitten alkaisin taas suostua omien menojeni mukaan esim. kerran kahdessa kuukaudessa.

Toinen vaihtoehto on ihan puhua veljesi kanssa, että et jaksa hoitaa noin usein, jos uskot, että saat esitettyä asian niin, että hän ei loukkaannu.

Älä missään nimessä tunne huonoa omaatuntoa, jos jonkun sitä pitäisi tuntea niin lasten vanhempien.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Myös lasten mummo eli äitimme osallistuu lapsien hoitamiseen. Ja kai he jotenkin ajattelevat, että minun pitäisi osallistua yhtä paljon kuin mummon. Ja kauhea ihmettely päällä, jos joskus en pääse hoitamaan.

Olen perheemme pikkusisko ja tuntuu, että minua on aina määräilty elämässäni. Nyt tässä asiassa tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että aina pitäisi tehdä isoveljen määräämällä tavalla. Tilanne on mennyt niin kurjaksi, että minua jotenkin raivostuttaa nykyään joka kerta, kun minua pyydetään lapsenvahdiksi.. kun tuntuu, ettei voi jämäkästi kieltäytyä.

Tuo on jo ongelmallista, ethän voi edes luoda hyvää suhdetta lapsiin kun se hoito alkaa jo ärsyttämään :( Veikkaan, että nuo sinun tunteesi liittyvät siihen että olet pikkusisko ja perheesi kulttuuriin. Ei sinulla ole mitään velvollisuutta edes selittää ettet pääse hoitamaan, sanot vain että on nyt menoja. Sulle tekisi varmastiu hyvää päästä ihan kunnolla käymään läpi noita tunteita ja ajatuksia, sieltä löytyisi sitä voimaakin kieltäytyä pyydettäessä ja olla välittämättä muiden mielipiteistä. Eli käsittelisit siis enemmän sitä roolia, että sinun odotetaan aina kiltisti auttavan, ja äitisi ja veljesi kokevat oikeudekseen kyseenalaistaa sinun päätökset ihmettelemällä (tätä oikeutta heillä ei ole). Minä pääsin aikoinaan vähän samantyylisistä jutuista mutta eri asiaan liittyen lukemalla läheisriippuvuudesta. En siis osaa sanoa, olinko läheisriippuvainen, mutta tästä linkistä löytyvistä vinkeistä on ollut hyvin paljon apua minulle. http://www.kuntoutussaatio.fi/tutkimustoiminta/insp05

Joka tapauksessa, tärkeintä sinun olisi uskoa itseesi: jos jokin tuntuu sinusta liian kuluttavalta ja väärältä, niin se todennäköisesti on sitä. Et ole vastuussa muiden lapsista, eikä sinun pidä arvailla ikinä miltä esim. kieltäytyminen muista tuntuu. Kun kieltäydyt, niin sinä ajattelet itseäsi, aivan samalla tavalla kuin veljesi ajattelee itseänsä. Kun kaikki ajattelevat ensisijaisesti itseänsä, ja sitten auttavat toisiaan kun siihen aidosti on halua ja aikaa, niin kukaan ei pala loppuun. Muista myös, että tuskinpa itsekään laittaisit lapsiasi joka toinen viikonloppu sedälle hoitoon, jos sellaisia olisit päättänyt tehdä? 

Vierailija

Kyllä se veljesi voisi käyttää MLLn lastenhoitopalvelua tai palkata hoitajan. Sun ei tartte hoitaa niitä muksuja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Myös lasten mummo eli äitimme osallistuu lapsien hoitamiseen. Ja kai he jotenkin ajattelevat, että minun pitäisi osallistua yhtä paljon kuin mummon. Ja kauhea ihmettely päällä, jos joskus en pääse hoitamaan.

Olen perheemme pikkusisko ja tuntuu, että minua on aina määräilty elämässäni. Nyt tässä asiassa tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että aina pitäisi tehdä isoveljen määräämällä tavalla. Tilanne on mennyt niin kurjaksi, että minua jotenkin raivostuttaa nykyään joka kerta, kun minua pyydetään lapsenvahdiksi.. kun tuntuu, ettei voi jämäkästi kieltäytyä.

Voit kuule ihan jämäkästi kieltäytyä. Vähän vaikuttaa siltä, että sinua käytetään törkeästi hyväksi, varsinkin jos oletetaan että olet käytettävissä ilman palkkaa ja noin usein. Voithan sanoa asiasta ihan ystävällisesti, että sinulla on viikonloppuisin omiakin menoja ja tämänhetkinen tilanne ei toimi sinun kannaltasi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat