Onko teidän 4+v lapsillanne uhmaa? Lienee tyhmä kysymys muttamutta..
Meillä tuntuu vain pahenevan 4v4kk esikoisen uhma. Jonkin aikaa olikin mukavan rauhallista mitä nyt tietysti välillä piti hepuloida jostakin mutta nyt tuntuu että viimeinen pari kuukautta ollut aika mahdotonta.
Kuinkahan monta kertaa päivässä korvani soivat kun hän karjuu kuinka hänen on pakko, siis PAKKO milloin mitäkin eikä mikään muu auta/kelpaa/riitä/sovi/ole ok. Uhmaamista/uhkailua myös ilmassa ja milloin räjäytellään koko kotitaloa milloin äitiä ja yritetään komentaa ja määräillä. Eilen sanoi kun pidin hänelle tiukahkoa puhuttelua että " ihan turhaan sinä siinä niitä silmiäsi pyörittelet" :D Jooh, nyt naurattaa tuo tokaisu lapsen ollessa niin tomerana ja minua tuijotellessa ja oli siinä silläkin hetkellä pokassa pitelemistä mutta kuitenkin. Toinen mikä sieppaa on hänen tapansa sulkea silmänsä vaikka tietää että haluan katsekontaktin puhuissamme ja se kuinka hän sulkee silmiensä lisäksi korvansakin välillä. Ja heristelee sormiaan:o)
Onko tämä tyypillistä tämän ikäisillä pojille vai vain meidän rakkaan ärripurriesikoisen tapa?
Kommentit (6)
Meidän poika rauhoittuu OLENNAISESTI kun hän täytti 4v.
Sitä ennen hän oli aivan hirveä. Temperamenttia löytynyt aina, mutta yhteistyökyky parani olennaisesti tuon iän jälkeen.
Vaan äitipä tuudittautui liian helposti uskomaan että uhma ohi, nykyään pojalla vaihtelee hyvät kaudet ja välillä on hysteeristä raivoa ja kauheaa uhoamista. Onneksi sillon hänen tietää olevan väsynyt, ei päiväunia tai raskas päiväkotipäivä takana. Äiti on hullu ja tyhmä ja välillä satelee lyöntejä, tavarat lentää, huuto ja riehkaaminen on ihan tolkutonta.
Sen kestää vain jos itsellä ei ole pää kipeä tms. mutta kieltämättä mietin välillä onko tämä normaalia vai pitäsikö poikaa käyttää jossakin adhd-keskuksessa tai psykologilla. En tiedä, mutta helpottaa kuulla että muillakin yhä taistelua.
Toivottavasti pph tuttusi on oikeassa;)
Siskoni lapsilla on ollut justiinsa AP:n kuvaamia juttuja. Varsinkin uhataan kaikella väkivaltaisella (jota lapsi ei edes tajua), koska huomataan, että sillä saa vanhemmissa aikaan hyvät reaktiot.
Ootko kokeillut sitä, että antaisit joskus täyden huomion ja rutkasti aikaa tälle yhdelle kiukuttelijalle? Muut muksut hoitoon ja uhmiksen kanssa uimahalliin, pulkkamäkeen, minne tahansa. Siinä saattavat vanhempienkin silmät ja korvat aueta lapsen jutuille ihan eri tavalla.
Ainakaan vielä;)en ole ajatellut onko tämä normaalia vaiko kenties ei, tiedän että kaikenlaista voi kuulua eri kehitysvaiheisiin mutta välillä sitä vaan tullut mieleen että mitenhän muilla ja onkohan muilla.
Toisaalta olen jopa tyytyväinen ja iloinenkin siitä että esikoinenkin pistää välillä hieman ranttaliksi ja on oikein " hankala" eikä vain kuopus joka omistaa sanoisinko hyvin pippurisen luonteen. Ja se on hyvä että lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja purkaa niitä negaatioitakin kotonaan ja vanhemmilleen, olis aika surkeaa jos asia ei niin olisi.
Ninnikö se oli joka mainitsi lapsen kanssa kaksin olon niin se onkin meillä tapana, olemme säännölisesti yhdessä ja erikseen niin että kumpikin lapsi saa olla vain toisen vanhemman kanssa ja saa kaiken huomion ym, hyvä vinkki muuten!
Kaikesta sitä lapsi muuten noukkii juttuja ja sanoja, tuokin esikoisen tokaisu minulle on osin Nalle Puhista poimittu missä Kani totesi hieman happamasti Nalle Puhille että " turha kiitellä" kun Nalle oli syönyt kaikki hänen hunajansa : )
Oli ihan pakko vastata, kun tuo räjäytysjuttu oli niin huima. Meillä 4v2kk esikoisella on jatkuvaa uhkailua halkaista " kirveksellä" äiti kahtia tai syökseä tulta suusta...
Eli kai nämä sitten on normaaleja juttuja, mutta en minäkään ollut kuullut 4v-uhmaiästä. Meillä myös oli iässä vähän vajaa 4 hyvin seesteistä ja rauhallista.
tarkalleen 3 v 7 kk, ja apua, jos tämä tästä pahenee....sitten vasta pulassa olenkin ;O
Meillä tämä poika (joka keskimmäinen kolmesta lapsestamme) on ollut aiemmin " kiltimpi" , tai kiltti on välillä vieläkin, mutta...nolottaa julmetusti...
Aina aiemmin niin " soveliaasti" käyttäytynyt poikamme on alkanut vieraiden läsnöollessa näyttämään mitä ärsyttävimpiä temppuja...
mm. vasta toissa viikolla riehaantuessaan äitini ollessa meillä kylässä sylki äitini päälle ;/
Mrr, tästä keskusteltiin, ja sanoin todella topakkaasti, että " tuota et tosiaankaan vastaisuudessa tee, et mummollesi, etkä kenellekään muullekaan" , ja asiaa puitiin kyllä miehenikin kotiuduttua töistä, ja ajattelinkin, että poikaa nolottaisi kuullessaan " toruja" tapahtuneesta.
Olettaisin, että viesti meni perille ;O
No, eilen sitten juhlittiin kuopuksen 2 v synttäreitä.
Ensimmäiset vieraat pääsivät ovesta sisään, olivat eteisessä, ja kuopuksen kummitäti riisui kenkiään, kun yks kaks tuo keskimmäinen pörhältää vauhdilla eteiseen, ja viskaa pallolla tuota veljensä kummitätiä selkään/pyllyyn ;/
Ei onneksi ollut kova pallo (vaan pehmeämpää tekoa oleva), mutta ajatuksenakin jo puistattaa, olipa siinä vastaanotto ;/
Toruin taas, ja selitin, että " noin ei tehdä" .
Pelkään jo seuraavien vieraiden (tuttujen/sukulaisten/kenen ikinä...) kylään tuloa, että mitähän sitten keksii? ;O
Uhmaa, huomionhakua, riehaantumista, mitä ihmettä tuo voi olla?
Miksi tekee niin?
Miten päästä noista tavoista eroon?
*nolona*, kysyen neuvoa/tukea, kuinka toimia välittömästi ko. tilanteessa/jälkeen?
Tuosta Pusituuteri2n alkuperäisestä viestistä piti sen verran kommentoida, että ymmärrän kyllä näreesi, mutta en osaa ikävä kyllä antaa vinkkiä.
Sen vaan totean, että lapset matkivat osuvasti aikuisten/muiden lasten kommentteja, ja tulikin mieleeni kysyä, että oletko itse sanonut lapsellesi vastaavalla tavalla, eli " turha pyöritellä silmiä siinä..." .
Kieltämättä tuo lapsen suusta kuultuna etenkin kuulostaa " hauskalta" ;)
Meillä huomaan, että kun yritän oikeasti keskittyä jotakin juttua tekemään/kuuntelemaan tai mitä ikinä teenkin, niin sanon pojalle, että " äidillä on nyt tämä juttu kesken, odota hetki, niin sitten..." , ja kun jankkaa sen sadannen kerran samaa, sanon jo, että " joo joo" .
No, sitten kun itse sanon pojalle (aavistuksen närettä äänessä mukana) jostakin, niin poika kuittaa takaisin hyvin usein, että " joo joo äiti" ;)
Opittu tapa siis.
Tuosta tulikin mieleeni, sanoin yksi ilta pojalle, että " no niin, nyt mennään nukkumaan, kello on jo paljon" , poika inttää vastaan, ja sanon, että " ei kun nyt mennään, hop hop" , ja tuo vaan tyynen rauhallisesti tokaisee, että " en mä jaksa mennä nukkumaan" ;D ;D
Laiskuuden huippua, nauratti niin vietävästi, vaikka yritin esittää uskottavuuden nimissä vakavaa ;)
Meillä poika 09/01 eli nyt saman 4v4kk ja uhma on ihan mahoton...
Ihan jotain hirveetä välillä ;) Tuntuu vaan pahenevan. Poika on ollut koko ikänsä todella tempperamenttinen. Luulin jossain vaiheessa että se 2v uhma oli paha mut ei ollu tähän verrattuna mitään ;)
Anoppini joka on pph, sanoi että menis ohi siihen mennessä kun lapsi täyttää 5v. No, jännä nähdä pitääkö paikkansa!
T. kohtalotoveri