Lue keskustelun säännöt.
Mä sain keskenmenon!
28.06.2008 |
Asia on sinänsä käsitelty. Mutta mua vaivaa yks kaveri. Tietää että sain keskenmenon ja ei ole ottanut mitään yhteyttä, ei soittanut ei viestittänyt, ei mitään.
Mä olen vähän loukkaantunut. En tarkoita että sitä pitäisi mitenkään vatvoa, mutta kyllä mä itse ainakin soittaisin jä pahoittelisin sekä kyselisin miten toinen voi?
Kommentit (3)
ei kaikki rohkene ottaa yhteyttä ja kysellä vointia tai muutakaan keskenmenoon liittyvää.
Itselläni on ollut kaksi keskenmenoa ja en ole odottanut kenenkään kyselevän niistä erityisesti, muutoin normaalia kanssakäymistä.
Keskenmenon kokenut kertoo itse jos haluaa asiasta puhuttavan. Kaikki ei varmasti halua sitä että kyseltäisiin en minäkään halunnut.
Näitä juttuja ei tiedä miten kukin suhtautuu ja siksi on korrektia että menetyksen kokenut on aloitteellinen.
Minä olen ajatellut keskenmenosta niin että siitä ei olisi ihmistä tullut ja on parempi että luonto hoiti tehtävänsä ja poisti kehostani epäkelvon yksilön. Lapsia on minulla kolme ja lasten välissä on keskenmenot olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli ensimmäinen keskenmenoni ja toivottavasti viimeinen. Lapsia on meillä kaksi.
Otan sitten itse yhteyttä. Mietin vaan kun toinen yleensä soittaa melkein päivittäin, nyt ei ole tapahtuneen jälkeen kuulunut mitään. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole mulla asiasta puhua, mutta jotenkin mä vaan haluan sen sanoa ääneen ja se on sitten siinä. Raskaudestani ei tiennyt kuin muutama ihminen.
ap
Mun milestä km on sellanen juttu, että se on hyvin herkkä asia. Jos tavattaisiin muuten ja se tulisi puheeksi tietenkin kyselisin miten voit, mutta erikseen sen takia en soittaisi ja kysyisi.
Itsekin olen km:n kokenut ja en todellakaan olisi halunnut, että kukaan vartavasten soittaa ja kysyy minulta miten voit. Eiköhän tuo ole arvattavisa, että ei siinä onnen kukkuloilla hypitä.