Ystävyys loppunut

ansku

Onko kellään muulla käynyt näin, että ystävyys loppuu tavallaan ilman mitään syytä. Ilman syytä, tarkoitan sitä ettei ole mitään riitaa/erimielisyyksiä taustalla. Yhtäkkiä tuntuu vaan siltä, että eihän meillä oo mitään yhteistä tai yhtäkkiä toisessa alkaa näkemään ihan uusia piirteitä, jotka eivät miellytä.

Itselläni on tilanne, jossa ollaan erään ystävättäreni kanssa tunnettu jo n.10 vuotta ja oltu koko tuo aika tiiviisti yhdessä, tehty paljon asioita yhdessä ja oltu läheisiä. Nykyään asutaan ihan eri kaupungeissa, josta johtuen emme tapaa enää niin usein kuin ennen. Tapaamme ehkä kerran puolessa vuodessa ja jos olen rehellinen, en edes tahdo tavata useammin. Tai sanotaan näin, etten kovin paljon tee sen eteen, jotta tapaaminen mahdollistuisi. Enää. Joka kerta kun tapaamme, mietin vaan pääni sisällä, että mitä ihmettä on tapahtunut! Onko hän muuttunut vai olenko minä itse muuttunut. Ystävättäreni tuntuu nykyään itsekkäältä ja omahyväiseltä, joka karkoittaa kaikki ystävät luotaan. Tämä ei ole vain minun pääni sisällä, vaan yhteiset tuttavamme ovat kertoneet huomanneen samoja piirteitä hänessä, mutta tämä ei kuitenkaan ole uusi asia. Miksi sitten minä havaitsen sen vasta nyt, vuosien jälkeen? Toisaalta asioita on kyllä AINA tehty hänen mielensä mukaan, mutta ei se ole ennen tuntunut näin häiritsevältä.

Nyt kysynkin neuvoja siitä mitä nyt teen?! Annanko periksi ja lakkaan yrittämästä vai yritänkö vain päättäväisesti jatkaa ystävyyttä ja alkaa taas panostamaan ystävyyssuhteeseemme? Vai annanko vain asioiden mennä omalla painollaan ja jatkan tätä nykyistä linjaa?

Neuvot ja etenkin omakohtaiset kokemukset ovat haluttuja!!

Kommentit (4)

Vierailija

Joskus vaan käy niin, että ystävyydet hiipuvat. Yksi vaihtoehto on nimenomaan se, että jättäytyy hiljalleen vain pois toisen elämästä. Itse olen niin tehnytkin, että olen vain hiljalleen lakannut pitämästä yhteyttä, mutta se ei toista osapuolta ole tuntunut häiritsevän sillä hänestä ei ole vuosiin mitään kuulunut.

Vierailija

Kiitos teille vastauksistanne, tiedän että se kuuluu elämään. Mietityttää vaan se, että annanko tavallaan liian helposti periksi? Tuntuu, että ystävättäreni kuitenkin yrittää järjestää kaikennäköistä, eikä taida itse tajuta mistä kiikastaa. Ajatus tuntuu kuitenkin todella vieraalta, että alkaisin hänelle tilittämään mitä mieltä hänestä olen. 

ap.

Vierailija

Tuttua on. Muutamaan otteeseen on käynyt niin, että ensin ollaan kuin paita ja peppu, mutta sitten vain persoonat kehittyvät täysin eri suuntaan. Erityisesti aikuistuessa huomaa, ettei enää klikkaa monien lapsuuden/nuoruuden kavereiden kanssa yhteen. Vanha ystävä saattaakin yhtäkkiä alkaa ärsyttää kamalasti, tai sitten ei enää keksikään toisen kanssa enää mitään keskusteltavaa. Inhottavaa, mutta totta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat