Ovatko prinsessahäistä haaveilevat naiset mieleltään terveitä?

Ai kylpyammeessa on kaksi ämmää.. mene naimisiin vasta kun ajattelet että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Ymmärrät varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai kylpyammeessa on kaksi ämmää.. mene naimisiin vasta kun ajattelet että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Ymmärrät varmaan.

Kylpyamme ei ole sydän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kylpyammeessa on kaksi ämmää.. mene naimisiin vasta kun ajattelet että sydämeen ei mahdu kahta ämmää. Ymmärrät varmaan.

Kylpyamme ei ole sydän

Tärkeämpää on että sydämessä on vain yksi. Et siis ymmärrä mikä on tärkeää.

Häät voi järjestää pienelläkin budjetilla. Silti ne voi olla "prinsessahäät"

Meillä häät oli vanhempieni maatilalla, joka on käytännössä kartano ja häät tanssittiin vanhan navetan ylisillä. Eli hääpaikan hinnaksi tuli nolla euroa. Minulla oli siskoni vanha hääpuku, joten sekin ilmainen. Miehellä on pukuja useita, joten yksi niistä kävi hääpuvuksi. Vihkiminen tapahtui hääpaikalla taivaan alla, upealla paikalla järven rannalla. Yhtään hääleikkiä ei ollut. Bestman ja kaaso olivat. Bestmanin tehtävä oli kuljettaa meidät yöpymispaikalta hääpaikalle ja pitää sormusta vihmisen ajan, kaason tehtävä oli pitää morsiuskimppua vihkimisen ajan. Morsiuskimppuna oli tuoreita pioneja puutarhasta (ilmainen). Häävieraita oli noin 80. Pitopalvelun maksoimme, koska emme halunneet rasittaa itseämme emmekä vanhempiamme. Häämatkalla olimme häälahjarahoillamme Lontoossa.

Ihanat prinsessahäät ja rahaa ei juurikaan palanut muuta kuin ruokaan ja juomiin. Ei kaiken tarvitse maksaa saadakseen ihanat ja kivat häät.

Häät on parhaat silloin kun ne on jonkun muun.. ja itse estyy pääsemästä paikalle.

Samaa mieltä kuin ap! Mutta mäpä seurustelen miehen kanssa, joka haluaa isot kirkkohäät. Että voi se näinkin päin mennä... Mies on ihana ja rakastava ja seksikäs ja loistavaa isä-matskua, joten joku kompromissi tässä varmaan pitää tehdä. Avioliitossa instituutiona ei ole mun mielestä mitään pahaa, mutta hoitaisin sen vihkiytymisen mielellään sen suuremmitta seremonioitta pois alta. En vain näe itseäni missään valkoisessa hörhelöpuvussa kulkemassa alttarille joku kukkakimppu kädessä. Tai tanssimassa valssia kömpelösti sukulaisten katsellessa. Ihan typerää teatteria mun mielestä sellainen.

Itsekin pidän isoja prinsessahäitä vähän hupsuina, mutta taas ap:ta pidän mulkkuna. Kamalaa kielenkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pidän isoja prinsessahäitä vähän hupsuina, mutta taas ap:ta pidän mulkkuna. Kamalaa kielenkäyttöä.

En kirjoita käytännössä koskaan yhtään viestiä AV:lle ilman pienimuotoista provoilua. :)

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pidän isoja prinsessahäitä vähän hupsuina, mutta taas ap:ta pidän mulkkuna. Kamalaa kielenkäyttöä.

Mulkuksi haukkuminen on av-mammalle taas normaalia , ihan fiksua kielenkäyttöä?

Olen tavallaan samaa mieltä ja luulen, että vastaaja nro 4 missasi pointin. Kyse ei ole välttämättä siitä, mitä häät maksavat tai onko niihin varaa. Prinsessahäistä koko elämänsä haaveilleet naiset haaveilevat mielestäni enemmän kaikkien ihailun ja huomion keskipisteenä olemisesta kuin avioliitosta. On jotenkin kieroa innostua ja haaveilla enemmän yksistä juhlista kuin koko loppuelämästä yhdessä.

Mulle olisi kelvannut tuommoiset häät, mutta mies halusi mennä kirkossa isosti naimisiin.

Tehtiin muutamia kompromisseja, joten kumpikin sai pitkälti mitä halusi. Ei kirkkoa ja mies kutsui läheisimmät sukulaisensa, joiden kanssa on viikottain tekemisissä. Vieraita siten 72.

6: jos kirkkohäät, isotkin, päätyisitte pitämään ei sinulla silti mitään prinsessahöttöpukua tarvitse olla. Puku on tosi iso asia omissa häissä, pitää olla luonteva olo eli puvun just sellainen missä itse viihtyy.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä kuin ap! Mutta mäpä seurustelen miehen kanssa, joka haluaa isot kirkkohäät. Että voi se näinkin päin mennä... Mies on ihana ja rakastava ja seksikäs ja loistavaa isä-matskua, joten joku kompromissi tässä varmaan pitää tehdä. Avioliitossa instituutiona ei ole mun mielestä mitään pahaa, mutta hoitaisin sen vihkiytymisen mielellään sen suuremmitta seremonioitta pois alta. En vain näe itseäni missään valkoisessa hörhelöpuvussa kulkemassa alttarille joku kukkakimppu kädessä. Tai tanssimassa valssia kömpelösti sukulaisten katsellessa. Ihan typerää teatteria mun mielestä sellainen.

Olin samassa tilanteessa. Suostuin kompromissiin. En vieläkään oikein tiedä, oliko se hyvä vai huono ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pidän isoja prinsessahäitä vähän hupsuina, mutta taas ap:ta pidän mulkkuna. Kamalaa kielenkäyttöä.

 

Mulkuksi haukkuminen on av-mammalle taas normaalia , ihan fiksua kielenkäyttöä?

Ei tietenkään ole fiksua kielenkäyttöä, mutta varsin osuvaa ap:n tapauksessa. Taliaivoista ja ämmistä puhuminen riittää tämän diagnoosin uskottavaan tekemiseen.

Hyvä idea tässä, mutta sekin piti sitten laittaa naisten haukkumiseksi. Mieleltään sairaiksi epäillä, jos haluaa prinsessahäät? Osa naisista nyt vaan haluaa kokea sen prinsessana olon edes yhtenä päivänä. Kyllä suomalainen mies sitten muina päivinä pudottaa maantasalle ja rytinällä.

Ja ei, mä en kuulu noihin prinsessahäistä unelmoiviin. Suon sen kuitenkin heille, epäilemättä heidän mielenterveyttään.

Outo otsikko.Ei kai ihmisestä voi sanoa haaveiden perusteella,että ei ole mieleltään terve. Ja ne haaveet voi muuttua,pienenä olin varma että haluan suuret häät,vihkiminen Turun Tuomiokirkossa ja hääjuhla Turun linnassa.Nyt kolmekymppisenä olen tullut siihen tulokseen,että jos ylipäätään menen naimisiin(miesystävä ahdistuu jo kun mainitsen sanan häät),maistraatti riittää hyvin.Paras ystävä todistajaksi,ehkä muutama muu läheinen ystävä myös mukaan jakamaan tärkeän hetkeni.Sen jälkeen johonkin ravintolaan juhlistamaan rakkauden sinetöimistä.Olen myös leikitellyt ajatuksella salahäistä,vihkiminen maistraatissa enkä kertoisi sukulaisille mitään.

Mielestäni on OK haaveilla prinsessahäistä ja on OK haaveilla pienistä häistä.Naimisiin mennään toivon mukaan vain kerran,kyllä sen tilaisuuden pitäisi silloin olla hääparin tyylinen.

Prinsessahäillä alkaneet avioliitot tuntuvat olevan ainakin minun tuttavapiirissäni kovin lyhytikäisiä. Parikin vuotta niitä suunnitellaan ja veivataan hääkarkkeja ja sitten pari vuotta häiden jälkeen erotaan. Tuntuu kuin ne häät olisivat tärkeämmät kuin se parisuhde ja henkilö, johon niissä sitoudutaan. Ja ne kermakakkupuvut harvemmin imartelevat morsianta. 

Prinsessahäitä ja niistä haaveilijoita ei kannata niputtaa samaan nippuun. Osa naisista on totta kai niitä bridezilloja, jotka ottavat kaiken irti mahdollisuudesta olla huomion keskipisteenä ja vaatia kuninkaallista kohtelua. Osa taas saattaa ajatella, että kun on isosta asiasta kysymys, niin juhlienkin on oltava sen arvoiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pidän isoja prinsessahäitä vähän hupsuina, mutta taas ap:ta pidän mulkkuna. Kamalaa kielenkäyttöä.

 

Mulkuksi haukkuminen on av-mammalle taas normaalia , ihan fiksua kielenkäyttöä?

Ei tietenkään ole fiksua kielenkäyttöä, mutta varsin osuvaa ap:n tapauksessa. Taliaivoista ja ämmistä puhuminen riittää tämän diagnoosin uskottavaan tekemiseen.

"Ämmää" tarkoitti luultavimmin M-kirjainta.

Mä en halunnut, mutta olen ymmärtänyt kuuluvani pieneen vähemmistöön, eli suuri enemmistö tuskin voi olla mieleltään sairaita.