Millä keinoin paranoidista skitsofreniaa sairastavan saa uskomaan diagnoosiinsa?

Väsynyt vastuunkantoon

Läheisellä sukulaisellani on jo vuosia sitten diagnosoitu paranoidi skitsofrenia ja hänellä on sairauden myötä useitä osastojaksoja psykiatrisella osastolla ja kun ei omasta mielestään ole millään tavalla sairas ja hoidon/terapian tarpeessa, jättää lääkkeet ottamatta. Tästä seuraa tietenkin psykoosi, joka vaatii sairaalajaksoa. Sairaalassa hän aina vakuuttaa lääkärille ja hoitajille sitoutuvansa avohoitoon ja lääkkeiden ottoon mutta joka kerta valehtelee näin sanoessaan.

Minut on (tahtomattani) nimetty sairaan tahdosta läheiseksi, jolle aina soitetaan joko ensihoidon tai psyk.osaston toimesta ja pyydetään mm. hoitoneuvotteluihin.

Alan itse olla kohta aivan lopussa kaikesta tästä vastuusta kun sairaus ei pysy hoitamattomana kurissa. Milloin soitetaan ensihoitoyksiköstä keskellä yötä yöpaitasillaan harhailevasta ihmisestä, milloin hoitoneuvotteluihin pyytämisestä. Mikään vain ei koskaan muutu paremmaksi kun potilasta ei voida velvoittaa hoitamaan sairauttaan.

Onko tilanne oikeasti se, että lain mukaan potilas ikään kuin jää heitteille kun jättää lääkkeensä ottamatta ja terapiat käymättä ja haahuilee psykoottisena ties kuinka ja kauan, ennen kuin tämä saadaan päivystyksen kautta hetkeksi osastolle M1-lähetteellä..?

Itse asun vielä eri paikkakunnalla, eli en läheskään aina pääse paikanpäälle toteamaan maallikkona hoidontarvetta.

Kyseinen hlö on pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt ja eläköitymisen myötä psykooseja on tullut useammin, noin 4 kertaa vuodessa.

Kommentit (12)

Vierailija

Pyydä, että yhteystietosi poistetaan.

Ilmoita sairaalalle ties kuinka monennen kerran, että potilaan avohoito ei onnistu, koska hän ei (tietenkään) ymmärrä tilannettaan psyykepotilaana eikä ota lääkkeitään.

Älä enää jatkossa ota mitään kantaa tilanteeseen.

Olen ollut tekemisissä bipolaarisen ihmisen kanssa, joka ei käsittänyt sairauttaan ja terrorisoi lähipiiriään. Sairastan syöpää ja olen hyvin kehnossa kunnossa, joten en enää jaksanut hänen käytöstään ja lopetin yhteydenpidon häneen kokonaan uusimman raivokohtauksen ja omituisten syytösten jälkeen.

Nyt on jonkun muun vuoro auttaa häntä ja toimia tukihenkilönä.

Vierailija

Olen itse ollut samassa tilanteessa. Voit kieltäytyä neuvotteluista ja muusta sellaisesta, jos ne eivät sinulle sovi ja katsot, ettei tilanteeseen tule parannusta. Laita huoletta puhelin äänettömälle, ei sinulla ole mitään velvollisuutta hoitaa hänen asioitaan. Kotisairaanhoito ja kaupungin terveydenhuolto on oikea osoite hoitaa nämä asiat. Ota sinne yhteyttä ja kerro asia. Jos joku on merkitty lähiomaiseksi tai yhteyshenkilöksi, ei se sitä tarkoita, että olet velvoitettu johonkin. Skitsoa ei saa hoitoon, ennen kuin tilanne on katastrofi eli hän on vaaraksi itselleen tai sivullisille. Fyysinen terveydentila on tietysti sinällään peruste kotisairaanhoidolle tai laitospaikalle. Voit elää omaa elämääsi.

Vierailija

Aikaisemmin oli pistettäviä pitkävaikutteisia lääkkeitä joita vaikka kotihoito saattoi käydä pistämässä mutta ainakin yks sellainen tais poistua markkinoilta en tiedä onko mitään jäljellä.
Sit tietysti on erilaisia tuettuja asumismuotoja missä on vaikka hoitaja paikalla, sellaisessa hoitaja voipi vähän seurata lääkkeenottoa ja huomaa ensioireet kun lääkkeet jää ottamatta. Haiskahtaa vaan siltä että sukulaisesi on liian hyväkuntoinen sellaiseen.

Kyllähän sä voit myös muuttaa puhelinnumerosi ja määrittää sen salaiseksi, etkä kysele perään. Mut olisihan se mahtavaa jos jaksaisit painostaa hoitavaa tahoa että järkkäsisivät hoidon paremmin.

Vierailija

Itse haluaisin tälle henkilölle kotihoidon antamaan lääkkeet kun ei niitä lääkkeitä itse suostu hakemaan mutta ongelmana on se, että tuo ei suostu kotihoitosopimusta tekemään ja potilasta ei voida tähän lääkärin mielestä pakottaa. Se pieni hetki kun ne lääkkeet vielä vaikuttavat sairaalajakson jälkeen, on tämä henkilö normaalissa kunnossa ja kykynevä elämään arkeaan mutta kun lääkkeiden vaikutus lakkaa, niin alkaa harhaisuus. Hänellä on osastolla määrätty pitkävaikutteinen pistoshoito mutta jättää tosiaan pistoksen ottamatta kun pääsee sairaalasta pois. Ap

Vierailija

Mä luulen kanssa että nämä asumispalveluyksiköt ja laitoshoidot ovat ainakin toistaiseksi pois pelistä. Noissa kai on vielä huonompikuntoisia.

Itse alan vain väsymään ja turhautumaan tähän kaikkeen. Toistaiseksi olen velvollisuudentunnosta osallistunut noihin hoitoneuvotteluihin, jotka eivät oikein johda mihinkään muutokseen mutta en kauaa tätä rumbaa jaksa. Olisi omakin elämä elettävänä ja lapset ja arki hoidettavana. Ap

Vierailija

Olet vaikeassa tilanteessa, ja nyt ainoa keino tukea omaa jaksamistasi on vetää itse ne rajat, millä keinoin koet jaksavasi läheistäsi auttaa. Eli kieltäydy olemasta hänen virallinen yhteyshenkilönsä, ja tue muuten läheistäsi omien voimavarojesi puitteissa. 

Kuten varmasti tiedätkin, on yksi skitsofrenian oireista sairaudentunnottomuus, ja monen kohdalla sairaudentuntoa ei saada koskaan aikaiseksi, eli lääkkeet jäävät käyttämättä ja hoito vastaanottamatta, koska potilas ei kerta kaikkiaan näe mitään syytä hoidolle. 

Suomessa ei ole velvoitteista avohoitoa, joten ketään ei voi pakottaa käyttämään lääkkeitä tai ylipäätään ottamaan mitään hoitoa vastaan, vaikka kaikki tietäisivätkin jo etukäteen, että ilman hoitoa potilas tulee ajautumaan psykoosiin. Myöskään injektiolääkehoitoon ei  voida potilasta pakottaa, vaikka pitkävaikutteisia injektioita markkinoilla edelleen on. Potilas täytyy myös ennenpitkää kotiuttaa sairaalan pakkohoidosta psykoosioireiden väistyttyä, vaikka sairaudentuntoa ei olisi syntynytkään (kuten usein tilanne on). Laki on näissä asioissa hyvin tiukka, ja potilaan itsemääräämisoikeus suuri, vaikka välillä se tuntuukin heitteillejätöltä.

Olet siis hankalassa tilanteessa, kuten moni muukin skitsofreniaa sairastavan läheinen tässä maassa. Kehotankin edelleen ennen kaikkea huolehtimaan omasta jaksamisestasi, ja tukemaan läheistäsi ennen kaikkea "maallikkona", eli tehkää mahdollisimman normaaleja asioita yhdessä, mutta irtisanoudu ns. hoitovelvoitteesta, jos koet, ettet jaksa sitä.

Vierailija

Kiitos 6, ja muutkin kommenteista. Pakko tässä on tosiaan itseään myös ajatella mutta hirvittää jättää sairas tavallaan oman onnensa nojaan kun hänellä ei muita perään katsovia läheisiä ole tietääkseni. Ap

Vierailija

Tietenkään aikuista ihmistä ei saa pakkohoitaa ilman erittäin painavaa syytä. Ja hyvä niin. Mielestäni olisi ap silti hyvä, että autat tätä läheistäsi kaikilla keinoilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tietenkään aikuista ihmistä ei saa pakkohoitaa ilman erittäin painavaa syytä. Ja hyvä niin. Mielestäni olisi ap silti hyvä, että autat tätä läheistäsi kaikilla keinoilla.

Tietenki niin, että et vedä itseäsi aivan piippuun. Mutta on kuitenkin hyvä auttaa. Läheisellesi tekisi hyvää päästä oikeaan psykoterapiaan, ei julkisen puolen sairaanhoitajalle yms...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkään aikuista ihmistä ei saa pakkohoitaa ilman erittäin painavaa syytä. Ja hyvä niin. Mielestäni olisi ap silti hyvä, että autat tätä läheistäsi kaikilla keinoilla.

Tietenki niin, että et vedä itseäsi aivan piippuun. Mutta on kuitenkin hyvä auttaa. Läheisellesi tekisi hyvää päästä oikeaan psykoterapiaan, ei julkisen puolen sairaanhoitajalle yms...


Mä en tuosta psykoterapiasta oikein tiedä, kun joskus siitä hoitavalta psykiatrilta kysyin ja tämä sanoi että psykoterapia saattaa olla haitallista skitsofrenikolle harhojen ja todellisuuden sekoittumisen takia. Mulla ei tosiaan ole kovinkaan paljoa tietoa skitsofreniasta tai hoitomuodoista, joten en tämän enempää osaa psykoterapiaan ottaa kantaa. Ap

Vierailija

Tässä saattaa olla kysymys säästötoimista.

Joka toinen mielenterveyskuntoutuja (ennen sanottiin hullu) tappaa itsensä.

Laitoksessa elämä voi hyvin hoidettuna jatkua pitkäänkin, mutta avohoidossa kaikki tapahtuu nopeammin.

Miettikääpäs mitä maksaa yhteiskunnalle, jos parikymppisenä eläköitynyt elää esim 80-vuotiaaksi.

Osalla skitsofreenikoista on itselläänkin ns. sairauden tuntu, mutta jos tätä ei ole, niin et mitenkään saa ko, henkilöä uskomaan, että hän on oikesti sairas. Ihan samalla tavalla kuin et saa häntä uskomaan, että häntä ei esim. vakoilla lämmityspatterien kautta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos 6, ja muutkin kommenteista. Pakko tässä on tosiaan itseään myös ajatella mutta hirvittää jättää sairas tavallaan oman onnensa nojaan kun hänellä ei muita perään katsovia läheisiä ole tietääkseni. Ap

Teet hänelle palveluksen, kun kovetat itsesi, kunnes hän oikeasti on säännöllisen ja jatkuvan hoidon piirissä. Itse kärsin pitkään morkkiksesta, mutta huomattuani kummallisen käytännön, annoin skitson puuhata mitä huvittaa. Hän yritti polttaa asuntonsa, jonka jälkeen hoitoa alkoi järjestyä. Suomessa kun aikuinen ihminen saa olla niin hullu kuin haluaa, siinä ei läheisten huoli auta. Hänellä on oikeus kieltäytyä hoidosta ja eihän hoito maistu paranoidille, joka esimerkiksi kuvittelee lääkärin olevan vieraan vallan agentti. Nyt hän elää niin hyvää elämä kuin hänelle on mahdollista, sairas on toki lopun ikänsä, mutta ainakin periaatteessa turvassa ja hoidettuna. Itse ajattelin niin, että kun lopetan hyödyttömän tuulimyllyjen kanssa taistelun, annan hänelle mahdollisuuden saada palvelua, josta hän jäi paitsi. Koska katsottiin, että joku huolehtii hänestä. Joskus oli vaikea katsoa peiliin, mutta lopputulos oli hyvä. #2

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat