kannattaako vastasyntyneen kanssa asua yksiössä?

vauva parvekkeelle, nukkuu paremmin ulkona anyway

Hyvin pystyy. Vauva nukkuu missä vaan lämpimässä, kyllä se tilanne teille sitten opettaa miten nukkumiset järjestetään. Ei oo niin paljon siivottavaakaan kun on pieni koti.

Ei kannata. Rasittaa kun toinen ei voi yhtään vetäytyä omaan rauhaan. Jos rahasta tekee tosi tiukkaa muuten, niin ehkä silloin yksiö on pienempi rasite kuin rahariidat.

Kaksin kaunihimpi-bloggaaja ainakin asui melko pitkään vauvan ja kissan kanssa 30m2 yksiössä. Mies tosin ei ollut kovin paljoa kuvioissa siinä vaiheessa ja harrastivat vauvan kanssa enimmäkseen perhepeti-nukkumista. Hyvin sujui mutta en tiedä onko verrattavissa teidän tilanteeseen, toki teillä olisi reilusti enemmän neliöitä käytössä.

Kyllä se menee kun asennoituu siihen. 

Ennen on asuttu samassa tuvassa isonkin perheen kesken ja vielä mahdolliset isovanhemmat mukana. Nojoo, nämä nyt on taas näitä, mutta isojen asuntojen aika alkaa olla tältä erää ohi, joten parempi totutella taas. 

Hah mä oon parikymppinen opiskelijasinkku ja asun 56 neliön kaksiossa :D On vielä täysremontoitu viime vuonna.Nauttikaa ahtaista oloistanne :D Kannattaa asua pk-seudun ulkopuolella :)

Vierailija kirjoitti:

Hah mä oon parikymppinen opiskelijasinkku ja asun 56 neliön kaksiossa :D On vielä täysremontoitu viime vuonna.Nauttikaa ahtaista oloistanne :D Kannattaa asua pk-seudun ulkopuolella :)

Mitähän mahdat opiskella, kun et ymmärrä kysymystä, sillä kukaan ei kysynyt kaksiossa asumisesta mitään.

Ap:lle. Olen asunut avioliiton alussa pienen lapsen ja miehen kanssa 25 neliön yksiössä ja oli elämän onnellisinta aikaa. ei tarvinnut kerätä turhaa rojua ympärille ja kaikki välttämätön vaan hankittiin.

Me aikuiset nukuimme vuodesohvassa ja lapsi alkovissa, jonka olimme erottaneet rullaverholla muusta tilasta.

Hienosti meni.

Vierailija kirjoitti:

Hah mä oon parikymppinen opiskelijasinkku ja asun 56 neliön kaksiossa :D On vielä täysremontoitu viime vuonna.Nauttikaa ahtaista oloistanne :D Kannattaa asua pk-seudun ulkopuolella :)

Kovin välkky et taida olla kun kysymys meni sulta ihan ohi. Sitä paitsi kuka haluaa tilavan kodin sellaisesta paikasta, jossa ei viihdy.

Asutaan miehen kanssa 24 neliön yksiössä ja täällä vaan ei ole tilaa. Ei keittiön pöytää, ei sohvaa. Vauva ei missään nimessä mahtuisi, mutta teillä olisi paljon isompi niin sen puolesta pärjäisi.

Mutta. Hommahan on siinä, että yksiössä fi saa ikinä omaa rauhaa. Aina pitää olla samassa huoneessa vaikka toinen nukkuisi. Todella vaikeaa tehdä juuri mitään pimeässä ja hiljaa ettei herätä toista. Tosiaan teillä vauva olisi aina siinä myös, en tiedä kuinka herkkäunisia ovat.

Meillä tekee tilasta tiukkaa, kun on pari isompaa lasta, me vanhemmat ja vauva. Me vanhemmat olemme nukkuneet olohuoneessa, tila on rajattu kirjahyllyillä jne., mutta ääni kulkee vapaasti. Vaikka vauva on todella rauhallista ja helppohoitoista sorttia, kuuluu normaalin pikkuvauvan elämään ainakin muutaman tunnin edestä huutoa per vuorokausi. Vauvamme on tällä hetkellä 8-viikkoinen ja unirytmi on muuten ihan mukava, eli saattaa nukkua neljäkin tuntia putkeen, mutta valitettavasti tällä hetkellä herää joka saatanan yö tuossa klo 3-4 välillä, paskoo ympäriinsä, ei halua syödä, puklaa maidot pihalle, huutaa, paskoo, syö, puklaa, huutaa - about kahden tunnin ajan ja sitten yhtäkkiä tilttaa kuin seinään. Koska me nukumme olohuoneessa, niin toinen valvoo vauvan kanssa ja toinen koittaa nukkua, mutta yleensä se nukkuja luovuttaa siinä ekan huutotunnin jälkeen ja vaihdetaan rooleja. Plus vauva valvoo yleensä puolilleöin ja kun toinen vanhempi joutuu kuitenkin menemään aamulla töihin ja muutkin lapset pitää hoitaa, niin aamulla soi herätyskello. Eli nukkumaan klo 00 tai 01, herätys klo 03 jälkeen ja valvotaan pari tuntia, nukkumaan klo 05, herätys klo 07. Vauvan kanssa kotona oleva voi sentään yrittää nukkua päiväunia, mutta työssäkäyvällä ei välttämättä ole mahiksia edes kymmenen minuutin pikatirsoihin. Ja meillä on nyt kaksi kuukautta vauva-arkea suoritettuna. Ja tämä on siis todella helppo, hyvärytminen ja vain vähän vollottava vauva.

Ai niin, mainitsinko että se huutavan vauvan kanssa valvova sulkeutuu usein saunaan, koska se on ainoa vapaana oleva paikka jossa on ovi. On nimittäin aika kauheata yrittää ensinnäkään saada kaarella huutavaa vauvaa rauhoittumaan ja toiseksi yrittää taata kumppanin yöunia. Mikään ei ole hirveämpää seuraa toisilleen kuin kaksi väsynyttä vanhempaa, joiden välissä on pieni vauva.

Jos muutatte yksiöön, niin ottakaa huomioon se että saatatte pian kaivata yhtä lisähuonetta, hinnalla millä hyvänsä. Vauvan kanssa muuttaminen se vasta perseestä onkin, tosin ei ihan yhtä perseestä kuin pahimmassa tarpomisiässä olevan taaperon kanssa muuttaminen. Tilan puolesta voitte kyllä mahtua yksiöön, mutta seinät voivat välillä kaatua päälle. Monet nukkuvat vauvan kanssa perhepedissä, mutta se saattaa tarkoittaa myös sitä, että yksi aikuinen siirtyy jonnekin muualle nukkumaan. Meillä vauvat ovat aina olleet sänkymme vieressä pinnasängyssä, jotta yöllä yltää taputtelemaan vauvaa ilman että tarvitsee itse nousta sängystä ylös. Valinta on teidän, mutta ette voi tietää mikä on toimiva ratkaisu ennen kuin olette päässeet tutustumaan vauvaanne, sillä jokainen vauva on omanlaisensa.

^ Helppo vauva, jolla kuitenkin rytmi vielä poskellaan sekä ainakin muutaman tunnin edestä huutoa per vuorokausi? Ei kuulosta helpolta ollenkaan :D

Me asuttiin ekat 10 kuukautta. Oli siinä parisuhde koetuksella, mutta selvittiin ja löydettiin kohtuuhintainen kolmio.

No me ainakin todettiin, että 75 neliötä on liian pieni meille ja lapselle. Siksi rakennetaan ensin omakotitalo, 180 neliötä, ennen kuin hankitaan lapsi :) Toiset ehkä mahtuu pienempään tilaan, itse en sellaista ymmärrä. n24

Mikä teillä on noin yleensä ottaen rahatilanne? Jos rahat on tiukilla, muuttaisin yksiöön jos se kuitenkin mahdollistaisi sitten sen, että rahaa jää muuhunkin elämään, ja pienet menot mahdollistavat esimerkiksi hoitovapaalle jäämisen. 

Me olemme asuneet ihan tilavasti kolmiossa lapsien synnyttyä, mutta ei sielläkään sitä vauvan itkua mihinkään pääse karkuun. Harvassa asunnossa on niin hyvä äänieristys, että siellä voisi olla jossain huoneessa ihan rauhassa. Teimme niin että menin aina äitini luo viikoksi lasten kanssa, että sinä aikana toinen sai kotona nukkua univelkansa pois, ja ylipäänsä siis olla joskus ihan yksin kotona, lueskella ja tehdä mitä halusi. Minä en samalla lailla sellaista aikaa kaivannut, ja minulle oli tärkeämpää päästä aina vaihtamaan vähän maisemaa, saada uudenlaista nähtävää ja tavata ihmisiä ja siksi tykkäsin reissailla lasten kanssa.

Olen itse asunut lapsuuteni viisihenkisessä perheessä viidenkymmenen neliön kaksiossa, ja hyvin se meni. Me lapset ulkoilimme paljon ;)  En muutenkaan ole koskaan ahdistunut siitä että tilaa on vähän, jos pohjaratkaisu on hyvä ja piha turvallinen lapsille. 

Nimenomaan vauvan kanssa yksiössä pärjäisi, mutta ei miehen ja vauvan.

Vallan hyvin vaikka vuosia. Turvallinen pieni koti. Kun odotat toista lasta, niin ehkä voisit seuraavan kerran harkita suurempaan muuttamista? Vessassa ainakin on rauha lukea esim. lehteä;) ja lapselle hankittu sänkykin saattaa jäädä käyttämättä, jos vauva ei siinä viihdykään;)

Vierailija kirjoitti:

^ Helppo vauva, jolla kuitenkin rytmi vielä poskellaan sekä ainakin muutaman tunnin edestä huutoa per vuorokausi? Ei kuulosta helpolta ollenkaan :D

Täh? Sillä on hyvin ennalta-arvattava rytmi, eikä kahden kuukauden ikäisen vauvan vuorokausirytmiä voi kääntää. Ihan tuuripeliä, että mihin aikaan vuorokaudesta tuon ikäinen pikkuvauva valvoo. Vauva jolla ei ole rytmiä olisi täysin ennalta-arvattava, heräilisi ja nukkuisi miten sattuu ja ennakoiminen olisi vaikeaa. Parin kuukauden ikäinen pikkuvauva itkee vuorokaudessa hyvinkin pari tuntia yhteensä ja kaikilla vavoilla tulee "mukavia" kausia, jolloin aikuiset saavat valvoa. Tällä vauvalla sattuu nyt olemaan mahtava yökakkavaihe, eli itkee kun on kakkaa housuissa, itkee kun sitä pestän pois, itkee kun on nälkä, itkee kun syödessä tulee jatkokakka, itkee kun pestään kakka pois, itkee kun tulee puklu kun on roikotettu pesulla, itkee kun on väsy ja haluaa syödä nukahtaakseen, itkee kun vatsa onkin täynnä jo edellisen syömisen jäljiltä ja tulee puklu. Kyllä siinä jo kertyy tunti vollotusta ja sitten päivän pätkät päälle, niin yhteensä pari tuntia vuorokaudessa on ihan normaalia pikkuvauvalle.

Itku tosiaan kuuluu seinien läpi vaikka huoneita olisi enemmänkin, mutta kaikenlainen ähinä, öhinä, jokeltelut ja muut pikkuäänet ei. Jos on tosi herkkä vauvan äänille, yksiössä ei paljon ole tilaa mennä lepäämään mihinkään, missä niitä ei tarvitsisi kuunnella, paitsi silloin jos puoliso lähtee vauvan kanssa vaunulenkille tmv. Vauvakaan ei kovin kauan ole se paikallaan makaava toukka, vaan alkaa ryömiä, kikatella ja kiskoa nukkuvaa vanhempaa tukasta jne. ja jossain vaiheessa varmaan alkaa kaivata, että olisi toinen huone, jossa saa joskus nukkua rauhassa pitempään jne. 

Enemmän mua kuitenkin häiitsisi se, ettei puolisosta saa rauhaa, meillä on esim. erilainen unirytmi ja itse en pysty nukkumaan jos samassa huoneessa loistaa tietokoneen tai television ruutu. Jos toistaiseksi on pärjännyt puolison kanssa yksiössä, voi tietysti pärjätä jatkossakin, mutta kolmas perheenjäsen voi muuttaa sitä oman rauhan tarvetta. Mulla esimerkiksi nukahtaminen vaikeutui ja uni muuttui pienillekin häiriöille herkäksi vasta lasten saannin jälkeen. Ja muutenkin se, että on fyysisesti koko päivän kiinni vauvassa, sai kaipaamaan ihan omaa rauhaa, ettei tarvitse kotona ollessa koko ajan katsoa puolisoa, vaikka siitä tykkäänkin :D

Yksiössä pärjää, ja jotkut varmasti viihtyvätkin. Mä voisin jäädä yksiöön siinä tapauksessa, että isompaa asuntoa ei olisi kamalan hankala saada, eli tietäisi, että isompaan voi muuttaa aika pian jos alkaa ahdistaa. Jos (sopivan hintaisia ja muutenkin sopivia) kaksioita on vähän vapaana, alkaisin suosilla etsiä sellaista hyvissä ajoin, ettei ainakaan tarvitsisi olla siinä yksiössä kovin pitkään jumissa, jos alkaa kaivata enemmän tilaa. Ja jos se ei vetäisi taloutta ihan mahdottoman tiukalle.

Kyllä vauvan kanssa pärjää pienessäkin tilassa. Mutta itse en asuisi kauaa noin pienessä asunnossa. Kun meidän esikoinen syntyi, asuimme miehen kanssa 47m2 asunnossa. Alkuun pärjättiin hyvin. Koska tilaa ei ollut, ostettiin mm. Stokken kylpyamme, joka menee littanaksi, ostettiin myös vauvan sängyn päälle laitettava hoitotaso. Muutimme pois kun alkoi tuntua, että tila loppuu kesken; nurkat alkoi olla täynnä leluja, rattaita, vaatteita yms.

Ei kannata, ellei kyse ole tuon kokoisesta mummonmökistä. Vauvat eivät kuulu kerrostaloihin.