Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kummilapsi kuoli rv 6+3
04.12.2015 |
Kaverilta meni raskaus kesken elokuun alussa, nähtävästi 4.8. ja oli ehtinyt sitten toisen kaverin kanssa jutella mahdollisesta kummeudesta.
Keskenmenon läpi käynyt on jalat maassa, hetken oli alla päin ja uutta yritystä ilmassa.
Tämä "kummi" suree. Oli kuulemma vaatinut pieni muotoisen hautausmaallakin käynnin, hiljentymisen muistolehdossa (myös oli vaatinut laattaakin) ja tämä toinen oli sitten suostunut siihen ja tarjoamaan kahvit. Luuli päässeensä eroon nopeammin tästä aiheesta.
Kyllä meinas glögit lurahtaa väärään kurkkuun, kun tulin koneelle ja näin uudet FB profiilikuvat kynttilän ja enkelin ja sanat "kummilapsen muistolle". Siellä on nyt sitten osaanottoja kymmeniä ja muutamissa kyselyitä, että mitä kamalaa on tapahtunut.
Tää on aivan älytöntä ollakseen edes totta, mutta kun on. Mut varmasti tunnistaa tästä 234 tapausta ja ei vaan kiinnosta. Tuo on jo hulluutta roikkua tuossa asiassa noin. Vielä kolmen lapsen äiti! Hän kun omakohtaisesti on käynyt läpi vastaavilla viikoilla keskenmenon ja se on karmeinta mitä ihminen voi kohdata. Oman lapsen kuolema. Oman keskenmenon vuosipäivänä tuo vaatii koko perheeltä hautausmaalla käyntiä. On myös kysellyt, että saisi muistolaatan siihen seinään, mutta kielteistä on ollut.
Laittoi veljeensä välit poikki, kun oli tunteeton ja 8 vuotta keskenmenosta piti häänsä parhaana heinäkuisena päivänä. Se oli loukkaus ja täyttä ajattelemattomuutta tätä naista kohtaan, hänen lapsen kuoli sinä päivänä.
Olen tunteeton, en helvetti ymmärrä tuollaista sekopäisyyttä. Tämä keskenmenon läpi käynyt on moneen kertaan pyytänyt, että antaa asian jo olla.
Kommentit (30)
Kyllä ihmisen luonne ja peroona on olemassa ihan alusta asti. Eivät ne muutu. Ihan samalla tavalla ovat olemassa silmien väri, hiusten väri jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain juuri keskenmenon 7+ viikoilla, ja näillä silmillä katsottuna tää ketju ei ole hirveän kivaa luettavaa. Jep jep solumöykky se on, mutta ihan oikeaa vauvaa sieltä jokainen odottaa. Mustikan kokoinen vauvan ALKU siellä on. Aikamoista empatiakyvyttömyyttä esim. viestin nro 7 kirjoittajalta, mutta ymmärrän kyllä jollain tasolla, jos ei ole itse keskenmenoa kohdannut.
Todellakin ap:n kertomus on ihan uskomaton, en käsitä miten aikuinen ihminen voi olla noin pimeä. Keskenmenon saaneelta tuollaisen ehkä ymmärtäisi vielä viikko, parikin menetyksen jälkeen, mutta sitten alkaisin jo ohjata psykiatriselle...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen luonne ja peroona on olemassa ihan alusta asti. Eivät ne muutu. Ihan samalla tavalla ovat olemassa silmien väri, hiusten väri jne.
Onko sen jotain väliä, mitä puolen sentin mittaisen alkion persoonallisuus, silmien tai hiusten väri on, jos raskaus kerran keskeytyy. Kummiksiko tällaiselle solumöykylle pitäisi ruveta? Vastata hänen kristillisestä kasvatuksestaan?
Vierailija kirjoitti:
Mä sain juuri keskenmenon 7+ viikoilla, ja näillä silmillä katsottuna tää ketju ei ole hirveän kivaa luettavaa. Jep jep solumöykky se on, mutta ihan oikeaa vauvaa sieltä jokainen odottaa. Mustikan kokoinen vauvan ALKU siellä on. Aikamoista empatiakyvyttömyyttä esim. viestin nro 7 kirjoittajalta, mutta ymmärrän kyllä jollain tasolla, jos ei ole itse keskenmenoa kohdannut.
Todellakin ap:n kertomus on ihan uskomaton, en käsitä miten aikuinen ihminen voi olla noin pimeä. Keskenmenon saaneelta tuollaisen ehkä ymmärtäisi vielä viikko, parikin menetyksen jälkeen, mutta sitten alkaisin jo ohjata psykiatriselle...
Et ole vissiin kauaa av:lla pyörinyt? Tämä on meinaan pysynyt hyvinkin asiallisena ketjuna.
Alkuraskauden keskenmenot on vaikeita, kun niihin suhtaudutaan niin eri tavoin. Jollekin se on sellainen "Voi harmi. No, ensi kierrosta uusi yritys" ja jollekin taas niin iso juttu, että luulisi hänen syntyneen vauvansa kuolleen.
Ei kumpikaan ole tietty sen väärempi, mutta en itsekään rehellisesti sanoen täysin ymmärrä, kun esim. eräs bloggarikin on kehystänyt rv 6-7 alkuraskauden ultrakuvat keskenmenneistä raskauksistaan ja puhuu enkelivauvoista...
Mutta niin me ollaan erilaisia, eikä kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä verrattu raskausviikkoja hedelmien ja niiden siementen kokoon: http://www.parents.com/pregnancy/week-by-week/how-big-is-your-baby-this…
Eli 6–7-viikkoinen on apaut mustikan kokoinen soluklimppi. Sitä ei kauheasti vielä kantoliinassa kuskailla.
Kiitti vatusti.
T. Parin päivän jälkeen alkaa rv 39, tuo melonivertaus...
No älä vatussa, mullakin alkaa sunnuntaina rv 39 😁 mutta kyllä tää melonmelonilta alkaa tuntuakin..Synnytyskon 14 päivä jollei ennen tule.. Mutta asiaan... Hölmönä pidän itsekin ettäihmisrnä pidetään soluklimppiä ja vielä persoonallisuuskin 😬 eihyvää päivää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen luonne ja peroona on olemassa ihan alusta asti. Eivät ne muutu. Ihan samalla tavalla ovat olemassa silmien väri, hiusten väri jne.
No paskan marjat. Luonne ja persoona ovat hyvin vahvasti fenotyypin määrittelemiä.
piki piki79 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä verrattu raskausviikkoja hedelmien ja niiden siementen kokoon: http://www.parents.com/pregnancy/week-by-week/how-big-is-your-baby-this…
Eli 6–7-viikkoinen on apaut mustikan kokoinen soluklimppi. Sitä ei kauheasti vielä kantoliinassa kuskailla.
Kiitti vatusti.
T. Parin päivän jälkeen alkaa rv 39, tuo melonivertaus...
No älä vatussa, mullakin alkaa sunnuntaina rv 39 😁 mutta kyllä tää melonmelonilta alkaa tuntuakin..Synnytyskon 14 päivä jollei ennen tule.. Mutta asiaan... Hölmönä pidän itsekin ettäihmisrnä pidetään soluklimppiä ja vielä persoonallisuuskin 😬 eihyvää päivää..
Näin yön jäljiltä pakko todeta, että ehkä tuo melonivertaus sittenkin on ihan oikea. Etenkin kun selältään herää, niin tuntuu kuin olisi iso meloni mahan päällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen kokee tilanteen tavallaan. Ikävää, että toisen kokemusta pitää kauhistella ja revitellä julkisesti keskustelupalstalla. Se, että keskenmennyt alkio on jollekin ulkopuoliselle ollut vain pelkkä solumöykky, on se juuri tälle äidille ollut jotain muuta, jossa on ollut mukana odotuksia, haaveita, tunnetta. Äiti on menettänyt haaveen juuri tästä 4. lapsesta (tai monesko sitten olikaan). Kummi on menettänyt kuvan mielikuvalapsesta ja kummiudesta.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kokee tilanteen tavallaan. Ikävää, että toisen kokemusta pitää kauhistella ja revitellä julkisesti keskustelupalstalla. Se, että keskenmennyt alkio on jollekin ulkopuoliselle ollut vain pelkkä solumöykky, on se juuri tälle äidille ollut jotain muuta, jossa on ollut mukana odotuksia, haaveita, tunnetta. Äiti on menettänyt haaveen juuri tästä 4. lapsesta (tai monesko sitten olikaan). Kummi on menettänyt kuvan mielikuvalapsesta ja kummiudesta.
Eihän tässä äidin surua ole kukaan arvostellut, luitko edes viestejä..
Alue: Aihe vapaa
Se siinä vähän on kun ihmiset ottavat alkuraskauden keskenmenot niin eri tavalla... Ehkä veli tiesi asiasta, muttei vaan käsittänyt sen ihan oikeasti olevan siskolleen yhtä suuri suru mitä monelle olisi vasta esim. kohtukuolema tai syntyneen lapsen kuolema?
Kun pakko sanoa, en ehkä itsekään ihan täysin ymmärrä sitä, että vuosia surraan alkuraskauden keskenmenoa. En siis sano, että se olisi ns. "väärin", mutta minä vaan henk.koht en ymmärrä, koska omassakaan raskaudessa en ollut alussa muodostanut vielä oikein mitään sidettä alkioon. Vasta np-ultrassa rv 13 sen alkoi ylipäätään käsittää, että joku tuolla ihan oikeasti on.