Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kummilapsi kuoli rv 6+3
04.12.2015 |
Kaverilta meni raskaus kesken elokuun alussa, nähtävästi 4.8. ja oli ehtinyt sitten toisen kaverin kanssa jutella mahdollisesta kummeudesta.
Keskenmenon läpi käynyt on jalat maassa, hetken oli alla päin ja uutta yritystä ilmassa.
Tämä "kummi" suree. Oli kuulemma vaatinut pieni muotoisen hautausmaallakin käynnin, hiljentymisen muistolehdossa (myös oli vaatinut laattaakin) ja tämä toinen oli sitten suostunut siihen ja tarjoamaan kahvit. Luuli päässeensä eroon nopeammin tästä aiheesta.
Kyllä meinas glögit lurahtaa väärään kurkkuun, kun tulin koneelle ja näin uudet FB profiilikuvat kynttilän ja enkelin ja sanat "kummilapsen muistolle". Siellä on nyt sitten osaanottoja kymmeniä ja muutamissa kyselyitä, että mitä kamalaa on tapahtunut.
Tää on aivan älytöntä ollakseen edes totta, mutta kun on. Mut varmasti tunnistaa tästä 234 tapausta ja ei vaan kiinnosta. Tuo on jo hulluutta roikkua tuossa asiassa noin. Vielä kolmen lapsen äiti! Hän kun omakohtaisesti on käynyt läpi vastaavilla viikoilla keskenmenon ja se on karmeinta mitä ihminen voi kohdata. Oman lapsen kuolema. Oman keskenmenon vuosipäivänä tuo vaatii koko perheeltä hautausmaalla käyntiä. On myös kysellyt, että saisi muistolaatan siihen seinään, mutta kielteistä on ollut.
Laittoi veljeensä välit poikki, kun oli tunteeton ja 8 vuotta keskenmenosta piti häänsä parhaana heinäkuisena päivänä. Se oli loukkaus ja täyttä ajattelemattomuutta tätä naista kohtaan, hänen lapsen kuoli sinä päivänä.
Olen tunteeton, en helvetti ymmärrä tuollaista sekopäisyyttä. Tämä keskenmenon läpi käynyt on moneen kertaan pyytänyt, että antaa asian jo olla.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Toi "kummi" tulee tappamaan itsensä vielä moneen kertaan, kun kohtaa elämässään todellisia vastoinkäymisiä. Ei ole normaalia tuollainen. 6+3 on hädin tuskin kuorimattoman katkaravun kokoinen solumöykky.
Edes kaksi ihmistä samaa mieltä kuin mä. Mun tekis mieli käydä ravistelemassa "kummia" oikein kunnolla, että herää jo pahvi todellisuuteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tjaa. Itse sain keskenmenon 6+2 3 vuoden lapsettomuuden jälkeen ja kaikki, omaa miestä lukien sanoi että ei saa surra ja ihmetteli suruani ja itkuani. Kaipa ei sitten ollut surtavaa, en oikein tiedä enää itsekään. Kummien valkkaaminen noilla viikoilla olisi kyllä ollut aika hullua :DD
Tässä vielä verrattu raskausviikkoja hedelmien ja niiden siementen kokoon: http://www.parents.com/pregnancy/week-by-week/how-big-is-your-baby-this…
Eli 6–7-viikkoinen on apaut mustikan kokoinen soluklimppi. Sitä ei kauheasti vielä kantoliinassa kuskailla.
Onhan se muuta kuin soluklimppi. Pienestä koostaan huolimatta jo ihminen. Joku suree joku ei. Ei toisen tunteita saa väheksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se muuta kuin soluklimppi. Pienestä koostaan huolimatta jo ihminen. Joku suree joku ei. Ei toisen tunteita saa väheksyä.
Ei ole ihminen. 6-viikkoisen voi oikeasti pukata vahingossa pissatessa pönttöön, eikä se edes näy kuin vuotona. Kyllä se ihmisen määritelmä täytyy vasta tuossa 23. raskausviikon jälkeen. RV 22:lla syntynyt luokitellaan virallisesti vielä keskenmenoksi.
No onhan toi nyt todella naurettavaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seitsemännellä viikolla silmät ja korvat alkavat kehittyä, sydän täyttyy verellä, solut joista muodostuu sisäelimet kulkeutuvat paikoilleen. Pienihän ihminen tuossa vaiheessa vielä on, mutta ihminen kuitenkin. Ei voi sanoa, että ihmisyys alkaisi jossain tietyssä vaiheessa. Kyllä se on olemassa alusta asti.
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sehän ei todellakaan ole mikään klimppi. Ja persoonallisuuskin on tällä ihmisellä jo olemassa. Muuten olet oikeassa sanoissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä vielä verrattu raskausviikkoja hedelmien ja niiden siementen kokoon: http://www.parents.com/pregnancy/week-by-week/how-big-is-your-baby-this…
Eli 6–7-viikkoinen on apaut mustikan kokoinen soluklimppi. Sitä ei kauheasti vielä kantoliinassa kuskailla.
Kiitti vatusti.
T. Parin päivän jälkeen alkaa rv 39, tuo melonivertaus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sehän ei todellakaan ole mikään klimppi. Ja persoonallisuuskin on tällä ihmisellä jo olemassa. Muuten olet oikeassa sanoissasi.
Mitenkä sillä voi vielä persoonallisuutta olla kun ei aivotkaan ole vielä kehittyneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan pyydetä uudestaan kummiksi. Surullinen saa olla, se on selvä, mutta joku raja sentään. Voisi ainakin vähän kunnioittaa sitä keskenmenon kokenutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sehän ei todellakaan ole mikään klimppi. Ja persoonallisuuskin on tällä ihmisellä jo olemassa. Muuten olet oikeassa sanoissasi.
Kyllä se vaan on klimppi, hyvin pieni vielä lisäksi. Eikä ole persoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sehän ei todellakaan ole mikään klimppi. Ja persoonallisuuskin on tällä ihmisellä jo olemassa. Muuten olet oikeassa sanoissasi.
Mitenkä sillä voi vielä persoonallisuutta olla kun ei aivotkaan ole vielä kehittyneet?
Se on jo geeneissä tiedossa, mikä hänen luonteensa ja persoonallisuutensa on. Luuletko, että se ilmestyy yhtäkkiä juuri ennen syntymää.
Varmasti tilanne toi kummin mieleen oman keskenmenon. Miksi nainen ei saisi surra yhden toivotun lapsensa kuolemaa, vaikka hänellä olisi kolme elävää lasta? Se on kyllä vähän outoa, että kummi(ksi pyrkivä?) vaatii menehtyneen sikiön äidiltä muistolaattoja tms. Pitäisi suvaita myös niitä, jotka pääsevät keskenmenosta ylitse lyhyellä suruajalla.
Jos taas veli tiesi, että siskolle keskenmenon vuosipäivä on suuri surupäivä, miksi ihmeessä hän järjesti häänsä juuri sille päivälle? Onhan vuodessa 364 muutakin päivää. Ei tainnut sisko olla hänelle kovin läheinen ja rakas. Toisaalta, miksei sisko vain ilmoittanut, että ei pääse häihin? Pakkoko oli katkaista välit?
Niin omituisia ihmisiä on maailma pullollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset tietty suhtautuu asioihin eri tavalla...
Ehkäpä nämä ap:n kuvailemat ihmiset ovat jo niin vahvasti mielessään kuvitelleet, minkälainen ihminen tästä odotuksen kohteesta tulisi, mitä hänen kanssaan tekisi, minkälaisia vaatteita hänelle ostaisi, minne menisi hänen kanssaan kesälomilla jne. Eli mielessään tekee siitä alkioklimpistä jo olemassa olevan persoonan, jonka katoamista suree keskenmenon sattuessa. Näin voisin itse tulkita.
Eri asia sitten tietty, että onko tuollainen toiminta kauhean tervettä. Surra saa ja pitääkin, keskenmeno ei koskaan toivotussa raskaudessa ole helppo juttu. Mutta jossain vaiheessa pitää tiedostaa, että homma alkaa karkaamaan käsistä, etenkin jos surraan toisen ihmisen keskenmenoa.
Sehän ei todellakaan ole mikään klimppi. Ja persoonallisuuskin on tällä ihmisellä jo olemassa. Muuten olet oikeassa sanoissasi.
Mitenkä sillä voi vielä persoonallisuutta olla kun ei aivotkaan ole vielä kehittyneet?
Se on jo geeneissä tiedossa, mikä hänen luonteensa ja persoonallisuutensa on. Luuletko, että se ilmestyy yhtäkkiä juuri ennen syntymää.
Niin no nämä nyt on sitten niitä eettisiä juttuja.
Toki hänellä tulee olemaan persoona ja luonne, mutta tuossa rv 7 sitä ei vielä ole, koska aivojen kehitys on vasta ihan alussa.
Niitä ihmisiä jotka haluavat mässäillä surulla, ei riitä omat surut niin omitaan toistenkin. Semmoisia jotka julkisesti surevat kun etäisesti tuttu ihminen kuolee ja kalastavat myötätuntoa itselleen.
Alue: Aihe vapaa
Toi "kummi" tulee tappamaan itsensä vielä moneen kertaan, kun kohtaa elämässään todellisia vastoinkäymisiä. Ei ole normaalia tuollainen. 6+3 on hädin tuskin kuorimattoman katkaravun kokoinen solumöykky.