Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mieheni ei pidä minua "hienostuneena"...

Vierailija

Olen nuori nainen vakiintuneessa parisuhteessa. Erään myöhäisillan syvällisen keskustelun tuloksena mieheni vertaili minua muihin perheenjäseniini (siis ei ilkeästi, vaan neutraalisti että mitä yhteistä ja erilaista hän meissä näkee), ja päätyi sanomaan että muut perheessäni ovat jollain lailla hienostuneempia kuin minä.

Tavallaan tiedän että tuo on totta. Vanhempani ja sisarukseni ovat kaikki tietyllä tavalla varautuneita, hiljaisia ja rauhallisia, mutta kuitenkin ystävällisiä ja lämpimiä, sivistyneitä ja muutenkin kaikin puolin kunnollisia ihmisiä. Heistä tosiaan kaikista huokuu hienostuneisuus, se on ihan oikea sana. Myös miehessäni on tällaisia piirteitä.

Itse olen aina ollut erilainen. Olen sosiaalisempi ja puheliaampi, ja usein pidän keskustelua käynnissä ja hauskuutan muita. Mieheni huomautus sattui todella kovasti, sillä olen aina nähnyt tämän eron itseni ja perheeni välillä, ja tuntenut itseni huonommaksi, kun en osaa olla yhtä rauhallinen, harkitsevainen ja... no, hienostunut. Minäkin olen ysävällinen ja hyväkäytöksinen, korkeasti koulutettu ja monista asioista kiinnostunut. Siksi tuntuu epäreilulta, että minua ei nähdä hienostuneena. Vaikka itsekin tosiaan tiedän etten sitä ole, sillä olen siihen liian eloisa, nauran liian herkästi ja äänekkäästi ja puhun yksinkertaisesti liikaa. Minua pidetään hauskana ihmisenä, mutta haluaisin osata olla enemmän kuin perheeni ja mieheni. Tämä on elämäni suuria epävarmuuksia.

Mieheni tajusi kyllä että valitsi sanansa huonosti, eihän kukaan voi ilahtua siitä tiedosta että ei ole yhtä hienostunut kuin muu perheensä. Hän pyysi anteeksi ja yritti selittää, mutta selittäminen oli turhaa, koska tiedän itsekin miten asia on. Nyt en kuitenkaan saa asiaa mielestäni. Minä olen sellainen kuin olen, ja vaikka olen mielestäni sivistynyt ja hyväkäytöksinen, en ole samanlainen kuin läheiseni ovat. Ja nyt alitajunnassani itää pelko, että mieheni ei hyväksy minua tällaisena.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija

Suulaus, äänekkyys ja pidäkkeettömyys eivät anna hienostunutta vaikutelmaa. Sinun pitää käyttäytyä hillitymmin ja tylillä, jos tahdot olla hienostunut. Ja opetella pitämään haarukkaa ja veistä oikein, asettelemaan lautasliina polville ja syömään suu kiinni.

Etenkin syömistavat antavat ihmisestä todella moukkamaisen kuvan tuon äänekkyyden lisäksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä varmaan hyväksyy, mutta hän ei vain kommentillaan tajunnut, että osui arkaan kohtaan.

Ja lisään vielä, että voihan tuo olla asia, joka häntä ärsyttääkin, koska kun toisen tuntee, aina toisessa jotkut piirteet ärsyttävät. Mutta hän on valinnut olla kanssasi eli koko paketin, sinä hyvine ja huonoine puolinesi.

Vierailija

Mies on ihastunut sinussa juuri noihin itselleen vastakkaisiin piirteisiin. Ja tod näk perheasiikin ihailee sinua samasta syystä. Olet seurueen ilo, sielu ja valo. Juttele miehesi kanssa. Saatat yllättyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suulaus, äänekkyys ja pidäkkeettömyys eivät anna hienostunutta vaikutelmaa. Sinun pitää käyttäytyä hillitymmin ja tylillä, jos tahdot olla hienostunut. Ja opetella pitämään haarukkaa ja veistä oikein, asettelemaan lautasliina polville ja syömään suu kiinni.

Etenkin syömistavat antavat ihmisestä todella moukkamaisen kuvan tuon äänekkyyden lisäksi.

Osaan käyttäytyä ruokapöydässä. Minut on kasvatettu hyvin, myönnän olevani hieman kultalusikka suussa syntynyt. Silti olen huomannut, että todelliseen hienostuneisuuteen todellakin kuuluu tietty pidättyväisyys. Osaan olla hillitty, mutta siitä huolimatta puhun paljon, kyselen paljon ja myös nauran paljon. En koskaan puhuisi mitään sopimatonta, mutta hiljaa paikallani en osaa möllöttää.

ap

Vierailija

No sitten hienostuneisuus ei ole osa sinua. Kyllä se onkin aika myötäsyntyinen ominaisuus. Toisten olemuksessa sitä on, vaikka olisivat työläisperheestä. Toiset ovat pyryharakkamaisia, vaikka kuinka olisi kultalusikkaa ja Burberrya.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No sitten hienostuneisuus ei ole osa sinua. Kyllä se onkin aika myötäsyntyinen ominaisuus. Toisten olemuksessa sitä on, vaikka olisivat työläisperheestä. Toiset ovat pyryharakkamaisia, vaikka kuinka olisi kultalusikkaa ja Burberrya.

Pyryharakka kuvaa sanana minua hyvin. Osaan jo koulutukseni puolesta puhua esim. taiteista, ja vaikka useammalla eri kielellä, mutta en silti luonnostani tee sitä hillityllä tavalla. Toki voin siihen pyrkiä, mutta se ei ole osa luonnettani kuten muilla perheenjäsenilläni. Ehkä liioittelen ongelman suuruutta koska olen asiaa aina murehtinut, mutta joka tapauksessa se satutti syvältä, että miehenikin on asiaan kiinnittänyt huomiota. 

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mies on ihastunut sinussa juuri noihin itselleen vastakkaisiin piirteisiin. Ja tod näk perheasiikin ihailee sinua samasta syystä. Olet seurueen ilo, sielu ja valo. Juttele miehesi kanssa. Saatat yllättyä.

Olen samaa mieltä kuin lainauksen kirjoittaja. Millaista se nyt olisi, jos kaikki olisivat niin järkyttävän hillittyjä koko ajan? Ei tarvitse olla moukka, vaikkei olisikaan "hienostunut". :) Miksi hienostuneisuus on sinulle tärkeämpi arvo kuin oma ystävällisyytesi, nauravaisuutesi ja sosiaalisuutesi?

Vierailija

Jos haluat ap edustaa 1800-luvun käsitystä hienostuneesta ihmisestä, vaatii se tosiaan aikamoisen pidäkkeelllistä käytöstä. Mietipä minkälaista sosiaalisia tilanteita mahtaisi syntyä, jos kaikki olisivat siihen tyyliin "hienostuneita"? Aivan kauheita minun mielestä!

Eiköhän ole jo aika päästä pois tuon tyyppisistä arvostuksista ja hyväksyä se, että olemme synnynnäisiltä temperamentin piirteiltämme erilaisia kokonaisuuksia. 

Hyväksytyksi tulemisen tunne on joka tapauksessa keskeisimpiä parisuhteen kulmakiviä, ja ottaisin asian puheeksi miehesi kanssa mikäli se vaivaa sinua. Saatoit käsittää miehesi mietteet väärin, koska tunnet itse, että erilaisuutesi suhteessa perheenjäseniisi on negatiivista laatua.

Vierailija

No miehesi ei ehkä täysin tarkoittanut tuota, ettetkö Ap olisi hienostunut. Hän saattoi tarkoittaa vain, että sisaruksesi ja vanhempasi ovat enemmän tai vähemmän hienostuneempia kuin sinä. - Ei se sitä tarkoita, että sinä et olisi lainkaan hienostunut. - Jos ja kun, mitä edellä kerroit omista luonteenpiirteistäsi ja ominaisuuksisitasi, niin ne ovat vähintään yhtä arvokkaita kuin oikeastaan aika mystinen "hienostuneisuus".

Muistan itse olleeni yllättynyt kun eräs ystäväni -ystävä kehaisi minua (miestä) sanomalla, että kun hän kertoi, että oletti minun olevan hyvin tylsä, kun joku oli kuvannut minua hienostuneeksi.

Pointtini ei ollut se, että pääsimpä retostelemaan, että minuapa joku onkin joskus, myös sanottu hienostuneeksi, vaan tuo mielikuva: Hienostunut = hyvin tylsä.

Oikeasti Ap sellaisen mielikuvanko sinä itsestäsi haluaisit itsellesi, jos vaihtoehtona on kertomasi mukaan myös hyvän keskustelijan, ystävällinen ja hauska.  - Niin ja vielä yksi juttu uskon siihen, että hienostuneunutsuuttaan voi myös kehittää ja opetella. On totta että se on luontevampaa toisille kuin toisille. Olet onnekas kun sinulla on lähipiirissä ihmisiä, joista voit ottaa mallia.     - Ja lopuksi on myös rasittava ihmistyyppi, joka kuvittelee olevansa hyvinkin "hienostunut" mutta oikeasti saa omalla "kotkotuksellaan" aikaan enempi myötähäpeää.      

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ap edustaa 1800-luvun käsitystä hienostuneesta ihmisestä, vaatii se tosiaan aikamoisen pidäkkeelllistä käytöstä. Mietipä minkälaista sosiaalisia tilanteita mahtaisi syntyä, jos kaikki olisivat siihen tyyliin "hienostuneita"? Aivan kauheita minun mielestä!

Eiköhän ole jo aika päästä pois tuon tyyppisistä arvostuksista ja hyväksyä se, että olemme synnynnäisiltä temperamentin piirteiltämme erilaisia kokonaisuuksia. 

Hyväksytyksi tulemisen tunne on joka tapauksessa keskeisimpiä parisuhteen kulmakiviä, ja ottaisin asian puheeksi miehesi kanssa mikäli se vaivaa sinua. Saatoit käsittää miehesi mietteet väärin, koska tunnet itse, että erilaisuutesi suhteessa perheenjäseniisi on negatiivista laatua.

Jatkan vielä, että oletko saanut olemuksestasi negatiivista palautetta kotona? Jos olet, niin vanhempasi ovat tässä suhteessa tehneet sinulle karhunpalveluksen. Kasvatuksella ei perustemperamenttiin voi vaikuttaa, toki tavat jne. voi oppia. Joka tapauksessa vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa sellaisenaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ap edustaa 1800-luvun käsitystä hienostuneesta ihmisestä, vaatii se tosiaan aikamoisen pidäkkeelllistä käytöstä. Mietipä minkälaista sosiaalisia tilanteita mahtaisi syntyä, jos kaikki olisivat siihen tyyliin "hienostuneita"? Aivan kauheita minun mielestä!

Eiköhän ole jo aika päästä pois tuon tyyppisistä arvostuksista ja hyväksyä se, että olemme synnynnäisiltä temperamentin piirteiltämme erilaisia kokonaisuuksia. 

Hyväksytyksi tulemisen tunne on joka tapauksessa keskeisimpiä parisuhteen kulmakiviä, ja ottaisin asian puheeksi miehesi kanssa mikäli se vaivaa sinua. Saatoit käsittää miehesi mietteet väärin, koska tunnet itse, että erilaisuutesi suhteessa perheenjäseniisi on negatiivista laatua.

Kuka tässä on 1800-luvusta puhunut? Nykyajan hienostunut käytös on aivan eri asia ja siitä tässä puhutaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ap edustaa 1800-luvun käsitystä hienostuneesta ihmisestä, vaatii se tosiaan aikamoisen pidäkkeelllistä käytöstä. Mietipä minkälaista sosiaalisia tilanteita mahtaisi syntyä, jos kaikki olisivat siihen tyyliin "hienostuneita"? Aivan kauheita minun mielestä!

Eiköhän ole jo aika päästä pois tuon tyyppisistä arvostuksista ja hyväksyä se, että olemme synnynnäisiltä temperamentin piirteiltämme erilaisia kokonaisuuksia. 

Hyväksytyksi tulemisen tunne on joka tapauksessa keskeisimpiä parisuhteen kulmakiviä, ja ottaisin asian puheeksi miehesi kanssa mikäli se vaivaa sinua. Saatoit käsittää miehesi mietteet väärin, koska tunnet itse, että erilaisuutesi suhteessa perheenjäseniisi on negatiivista laatua.

Jatkan vielä, että oletko saanut olemuksestasi negatiivista palautetta kotona? Jos olet, niin vanhempasi ovat tässä suhteessa tehneet sinulle karhunpalveluksen. Kasvatuksella ei perustemperamenttiin voi vaikuttaa, toki tavat jne. voi oppia. Joka tapauksessa vanhempien tärkein tehtävä on hyväksyä lapsensa sellaisenaan.

En ole saanut suoraa negatiivista palautetta, vaan jopa kehujakin siitä että olen hyvä ilostuttamaan muita. Tosin myös sellaista vertailua on tullut paljon, että "tuo meidän xxx nyt on tuollainen tättähäärä, aina äänessä". Pahaa sillä ei ole tarkoitettu, mutta kyllä olen aina tiedostanut selkeästi olevani perusluonteeltani erilainen kuin muu perheeni. 

Kiitos teille, jotka kirjoitatte kauniisti ja rohkaisevasti. Tiedän järjellä ajatellen, etten ole sen huonompi kuin muut, olen vain joillain tavoilla erilainen. Eroavaisuuksiahan on meillä kaikilla, eivät kaikki perheenjäsenenikään ole toistensa kopioita muuten kuin tämän ominaisuuden suhteen. On kuitenkin vaikea päästä yli siitä, että jonkin ominaisuutensa puolesta ei kuulu joukkoon. Tämä on vaivannut minua aina, ja tuskin lakkaa koskaan kokonaan vaivaamasta. Ja niin kauan kuin tällainen epävarmuus on omassa mielessäni, on olemassa myös pelko siitä että mieheni haluaisi minun olevan toisenlainen kuin olen. Ei tämä niihin elämän suuriin ongelmiin varmastikaan kuulu, mutta pitkäaikainen epävarmuustekijä se minulle on.

ap

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat