Joulu yksin...);;;

Olen 20 vuotias ja huoleni on siis joulu yksin. Vanhempieni luokse en mene. He ovat eronneet ja kukaan ei oikein ole tekemisissä toistensa kanssa. Ahdistaa olla heidän luonaan, koska tekopyhä kireä meininki. Yhteys minun ja vanhempieni välillä on katkennut jo aikaa sitten. Vältän draamailut ja kenenkään vaivaantumisen käymällä kummankin luona vain pikaisesti aattona. Ainoa ihminen johon olen hyvissä läheisissä väleissä on siskoni, mutta hän viettää aattoillan ihanasti poikaystävänsä kanssa kaksin. Tätä minäkin toivoisin joulultani, läheisyyttä, joten myönnän olevani hieman kateellinen, mutta myöskin iloinen siskoni puolesta.

Minäkin olen parisuhteessa. Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa pian vuoden, mutta hän on jo ilmaissut suunnitelmansa joulusta......Ja ilmeisesti näköjään minä en sisälly niihin suunnitelmiin. Olen vähän loukkaantunut ja surullinen sillä toivoin, että voisin viettää jouluni hänen kanssaan. Se olisi ollut täydellinen joulu, mutta ei. En sisälly hänen joulun suunnitelmiinsa. Fine.

Olen siis yksin. Ensimmäistä kertaa. Ystäväni ovat perheidensä kanssa. Tämä ajatus tuntuu niin raskaalta ja ahdistavalta. Joulu on aina lapsuudesta asti ollut mulle niin kovin tärkeä. Lapsuuden joulu muistot ovat kaikki hyviä, kun perheemme vielä oli koossa. Joulu on ollut mulle aina niin tärkeä ja vuoden pirteintä aikaa. Olen odottanut, että pääsen laittamaan joulua ja haaveillut näin herkkänä tunne ihmisenä romanttisesta läheisyyden täyteisestä joulusta. Mutta nyt joudunkin olemaan ypösen yksin......Ensimmäistä kertaa. Itkin täällä jo yksikseni asiaa. Ilkeää myöntää, mutta tuli jo ikävä viime joulua, joka siis oli aivan ihana. Vietin sen silloin silloisen entisen poikaystäväni kanssa. Ei minulla ole siis kyseistä henkilöä ikävä vaan sitä hetkeä, niitä muistoja....

Kuinka moni muu viettää joulunsa yksin vasten tahtoaan? Miten selviätte siitä?