Isovanhemmat nähneet lapsia 14 päivänä/6kk sisällä

Vierailija

Onko se teistä paljon?

Kälyni vihjailee, että "hoidatamme lapsia " isovanhemmilla liikaa. Osa tuosta 14 päivästä puolen vuoden sisällä on ollut sellaisia , että me olemme olleet mukana.käly on lapseton ja isovanhemmat terveitä 65v eläkeläisiä. Aina olemme kysyneet sopiiko tulla kylään. Mitä mieltä?

Kommentit (13)

Vierailija

Ei se sen kälyn asia ole sitä päättää. Ihan riippuu isovanhemmista. Itse sen parhaiten tiedätte, alkaako vaikuttaa siltä että he "pitkin hampain" ottavaat lapsia hoitoon, vai ihanko aidosti tykkäävät että tulette. 

Isovanhemmat on tosi erilaisia noissa, ei ole yleissääntöjä. Esim. mun vanhemmille ei ikinä olisi olltu asiaa viedä lasta tunniksikaan hoitoon, äitini on tiukka siitä että hän on jo 30 vuotta sitten kakaransa hoitanut eikä enää siihen hommaan ryhdy. Kylään kyllä saa viikonloppuna tulla, jos eivät ole matkoilla. Sitten taas on sellaisia isovanhempia, joille lastenlapset on elämä, ja heitä odotetaan kylään ilolla. Ja kaikkea siltä väliltä.

Vierailija

Jos suurin osa niistä kerroista kun isovanhemmat näkevät lapsia on sellaisia, että he ovat hoitovastuussa, niin mielestäni se on liikaa. Ei määrällisesti, vaan siksi että se viestii että isovanhemmat ovat vain hoitajia. Jos taas vierailette perheenä, niin kuulostaa ihan hyvältä.

Vierailija

Aika paljon, jos lapset on hoidossa päiväkodissa. 6 kuukaudessa on noin 26 viikonloppua eli enemmän kuin joka toisen sunnuntain isovanhemmat olisi joutuneet elämään muiden päättämää elämää.

Vierailija

Lapset eivät ole päiväkodissa vaan kotihoidossa (4 ja 5 vuotiaat, pienin alle vuoden ja hän ei ole ollut hoidossa ). Lapset ovat käyneet yleensä isänsä kanssa/isän viemänä mummolassa 80km päässä. Muuten eivät näe isovanhempiaan . Ja ihan mielissään on anoppi näyttänyt olevan ? Ap

Millionnea

Vierailija kirjoitti:
Aika paljon, jos lapset on hoidossa päiväkodissa. 6 kuukaudessa on noin 26 viikonloppua eli enemmän kuin joka toisen sunnuntain isovanhemmat olisi joutuneet elämään muiden päättämää elämää.

Tai joka toinen viikko lapset olleet kylässä yhden päivän. Kaksi päivää kuukaudessa. Osan vanhempiensa kanssa kyläillen. Ei ole mielestäni paljon.

Meillä lapsi ei mummulaan pääsisi oikein muuten kuin yksin. Mummu asuu kaukana eikä sinne tule erikseen lähdettyä kyläilemään. Tiedän ettei anoppi minua kaipaa mutta lasta haluaa nähdä. (Välit ovat kyllä hyvät anopin kanssa. Ei sillä) joten kerran viikossa/kahdessa mies vie lapsen mummulaan aamulla kun menee töihin. Ja tulevat illasta kotiin. Mummu näkee siis omaa poikaansa ja pohanpoikaansa. Ja mä saan tehdä pitkän työpäivän/suursiivouksen/treenin tms ihan rauhassa.

Eikä mummu ole valittanut. Enemmänkin tulee kommenttia et vois useamminkin käydä.

Miehen veli taasen pitä mummulaa ilmasena hoitopaikkana ja lapset ovat lähes joka viikonloppu to-la mummulassa hoidossa. Tämänkään takia en omaani viitdi mummulle kovin usein viedä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos suurin osa niistä kerroista kun isovanhemmat näkevät lapsia on sellaisia, että he ovat hoitovastuussa, niin mielestäni se on liikaa. Ei määrällisesti, vaan siksi että se viestii että isovanhemmat ovat vain hoitajia. Jos taas vierailette perheenä, niin kuulostaa ihan hyvältä.

No höpsis. Ja tämä on isoäidin sekä isoisän mielipide.

Me ainakin haluamme lapsenlapset luoksemme ilman heidän vanhempiaan usein. Koska sillä tavalla luomme parhaiten suhteen heihin. Meillä on aivan erilaista, kun lasten vanhemmat eivät ole paikalla, keskitymme silloin ensisjaisesti lapsiin ja he puolestaan meihin. Emme todellakaan koe olevamme vain hoitajia, vaan jotain paljon enemmän tällä tavalla. Lapset kertovat meille jopa asioitaan, joita eivät välttämättä vanhemmilleen kerro.

Toki ne vanhemmatkin ovat tervetulleita ja aika heidänkin kanssaan on mukavaa:)

Totta on, että meitä isovanhempiakin on kaikenlaisia. Me olemme itse halunneet, että lapset ovat luonamme myös ilman vanhempiaan. Ja hyvähän tämä on vanhempienkin kannalta, voivat hoidella asioitaan, tai mennä vaikka kahdestaan syömään tai leffaan sillä aikaa. Minusta aika win-win -tilanne.

Vierailija

Nää keskustelut saa tosissaan arvostamaan omien lasten isovanhempia. Nyt joku kukkahattutäti tulee heristämään mulle sormea ja sanomaan, että pitää isovanhemmillakin oma elämä olla, tottakai! Mutta mun ja miehen vanhemmille meidän lapset on se elämä ja ilo. Kaikki vielä työikäisiä, mutta aina avosylin otetaan vastaan, kun mennään kylään. Joko kokonaisena perheenä tai lapset päineen. Mun periaate on, että itse hoidan omat lapseni ja vain äärimmäisessä hätätilassa pyydän itse hoitoapua, vaan kun ei tarvitse pyytää. Meille soitetaan, että missä ollaan, kun ei ole pariin päivään näkyny/kuulunu. Joku saa täälläkin varmaan aiheekseen sanoa, että napanuora ei oo katkennu, niin voi kuulkaa on se. Aikaa sitten, mutta miksi ihmeessä haluaisin olla syyttä suotta hankala jos lastenlapset on isovanhemmilleen elämän suola. Kai meillä on vain sitte käyny tosi hyvä tuuri. Treffataan siis isovanhempia 3-4 kertaa viikossa. Se on normaalia, ainakin meille.

Tän paatoksen päätteeksi voin todeta, että anna kälyn nupista ja tarjoa keksiä. Äläkä unohda hymyillä nätisti :)

Vierailija

Äitini ja isäni hoitavat erittäin mielellään siskoni pientä tytärtä, vaikka ovat vielä molemmat työelämässäkin. Oikein odottavat milloin saavat pienen tiitiäisen kylään. Ja sisko tietysti ottaa kiitollisena avun vastaan, on nimittäin totaaliyksinhuoltaja. Eivät tietenkään jatkuvasti hoida, mutta vaikkapa jos siskon pitää käydä kaupassa ja siivota niin vievät pienen puistoon tms. On vanhemmilleni ensimmäinen lapsenlapsi ja siksikin erityisen toivottu ja rakastettu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nää keskustelut saa tosissaan arvostamaan omien lasten isovanhempia. Nyt joku kukkahattutäti tulee heristämään mulle sormea ja sanomaan, että pitää isovanhemmillakin oma elämä olla, tottakai! Mutta mun ja miehen vanhemmille meidän lapset on se elämä ja ilo. Kaikki vielä työikäisiä, mutta aina avosylin otetaan vastaan, kun mennään kylään. Joko kokonaisena perheenä tai lapset päineen. Mun periaate on, että itse hoidan omat lapseni ja vain äärimmäisessä hätätilassa pyydän itse hoitoapua, vaan kun ei tarvitse pyytää. Meille soitetaan, että missä ollaan, kun ei ole pariin päivään näkyny/kuulunu. Joku saa täälläkin varmaan aiheekseen sanoa, että napanuora ei oo katkennu, niin voi kuulkaa on se. Aikaa sitten, mutta miksi ihmeessä haluaisin olla syyttä suotta hankala jos lastenlapset on isovanhemmilleen elämän suola. Kai meillä on vain sitte käyny tosi hyvä tuuri. Treffataan siis isovanhempia 3-4 kertaa viikossa. Se on normaalia, ainakin meille.

Tän paatoksen päätteeksi voin todeta, että anna kälyn nupista ja tarjoa keksiä. Äläkä unohda hymyillä nätisti :)

Kuulostaa ihannetilanteelta :)!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nää keskustelut saa tosissaan arvostamaan omien lasten isovanhempia. Nyt joku kukkahattutäti tulee heristämään mulle sormea ja sanomaan, että pitää isovanhemmillakin oma elämä olla, tottakai! Mutta mun ja miehen vanhemmille meidän lapset on se elämä ja ilo. Kaikki vielä työikäisiä, mutta aina avosylin otetaan vastaan, kun mennään kylään. Joko kokonaisena perheenä tai lapset päineen. Mun periaate on, että itse hoidan omat lapseni ja vain äärimmäisessä hätätilassa pyydän itse hoitoapua, vaan kun ei tarvitse pyytää. Meille soitetaan, että missä ollaan, kun ei ole pariin päivään näkyny/kuulunu. Joku saa täälläkin varmaan aiheekseen sanoa, että napanuora ei oo katkennu, niin voi kuulkaa on se. Aikaa sitten, mutta miksi ihmeessä haluaisin olla syyttä suotta hankala jos lastenlapset on isovanhemmilleen elämän suola. Kai meillä on vain sitte käyny tosi hyvä tuuri. Treffataan siis isovanhempia 3-4 kertaa viikossa. Se on normaalia, ainakin meille.

Tän paatoksen päätteeksi voin todeta, että anna kälyn nupista ja tarjoa keksiä. Äläkä unohda hymyillä nätisti :)

"lapset päineen"? - en ymmärrä

Vierailija

No ei ole paljon... Me nähdään tytön kanssa mun vanhempia yleensä joka viikko. Tosin lapsi on siellä hoidossa ilman minua ehkä kerran kuussa tai kahdessa kuussa ja silloinkin vain yhden yön. Mutta käydään aika paljon kyläilemässä ja saan silloin itse lepäillä edes vähän.

Toisen puolen isovanhemmat onkin sitten viimeksi nähneet lasta yli vuosi sitten. Välimatkaa on ihan kokonaiset 25km, että eihän sitä nyt aina jaksa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat