ONKO YLEISESTI OTTAEN 23V LIIAN NUORI PERUSTAMAAN PERHETTÄ?

En todellakaan ollut, kiitos kysymästä.

Ei ole, jos toinen on jo 30 vuotias, perhettä kun ei voi yksin perustaa.

Riippuu ihmisestä.

Ei

Ei ole.

Ei ole.

No riippuu elämäntilanteesta. Onhan 23v aika nuori vielä, varmaan tossa iässä vielä suurin osa matkustelee, opiskelee, juhlii, näkee maailmaa. Kuitenkin voi hyvinkin olla kypsä äidiksi ja perhe-elämään, ihmiset ob erillaisia.

Kuitenkin omasta mielestäni opiskelut on ehdottomasti oltava pulkassa kun lapsia alkaa tekemään. Voi olla sen verran haastavaa pienten kanssa. Toisaalta, voi senkin varmaan useat aikaansaavat mimmit hanskata. :)

Tiivistyksenä, 23 on aikuinen. Nuori aikuinen. Ihmiset ja elämäntilanteet on erillaisia, aika harva osaa lähteä sivusta huutemalla neuvomaan. Jotkut on äidiksi valmiita tuon ikäisinä, jotkut kymmenen vuotta tuosta. Ja molemmat on ihan ok ja hyvin. Kuitenkin jos omalta osalta pitää tulla vauvalle kyselemään, niin se ois aika vahva vihje, ettei ole.

Itse olen 23 ja äitys on viimeinen asia mitä haluan nyt. Kuitenkin pari ystävääni ovat loistavia äitejä ja nauttivat elämästä mammana täysin siemauksin.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia :)

No ei todellakaan ole

Riippuu aivan täysin ihmisestä. Jos ei osaa kirjoittaa esim. otsikkoa ilman caps lockia, ja viestikenttään muuta kuin kysymysmerkin, niin oletan lähtökohtaisesti olevan liian nuori. Mutta vapaa maahan tämä on lisääntyä.

Ei. Nyt olen 25, lapsi 2 v, mies 30. Sitten on niitä tuttavia jotka ei vielä 30+ ole kypsiä vanhemmiksi, mutta eivät edes vanhemmaksi hingu. Väittäisin että yleisesti ottaen tuon ikäinen osaa päättää onko hänestä perheelliseksi vai ei.

Jos pitää CAPS LOCK päällä kirjoittaa, niin joo, luultavasti et ole. :[

Minä olin 23-vuotias vastavalmistunut tai valmistumassaoleva maisteri "perustaessani" perheeni. En ollut "kypsä äidiksi", mutta en usko, että olisin ollut sitä kolmikymppisenäkään homman aloittaessani. Olin teoriassa lukenut paljon kaikenlaista, mutta käytännössä en tiennyt ollenkaan, millaista äitiys tai vaimona olo olisi ja tuskinpa olisin kokeilematta tiennyt myöhemminkään. Jännä kyllä, siihen kypsyy ja valmistuu sitä mukaa kun huomaa, mistä on kyse. Nyt kun lapsi on kasvanut aikuiseksi a muuttanut pois kotoa, voi vain todeta, että hämmästyttävän hyvä tulos niinkin hataralta pohjalta lähdettyä.

En ollut liian nuori.. ihan hyvä ikä on. Nyt olen 36 v ja edelleen onnellisesti naimisissa sen yhden ja saman rakkaan mieheni kanssa. Lapsia on 4 ja viides tulossa. En valita! :)

Riippuu tilanteesta. Ei ole yleisesti ottaen liian nuori, mutta on tietenkin hyvä ottaa olosuhteet huomioon, kuten esim. se, että onko oikeasti valmis vakiintumaan.

Sanoisin, että yleisesti ottaen (mitä kysyttiin) on, mutta tuon ikäisissä on jo monta joille kyseessä on jo ihan sopiva ikä, mutta sitten taas niitä kenelle ei tulisi vielä kulloonkaan. Olen 22 enkä ole ajatellut hankkia lapsia vielä viiteen vuoteen, vaikka olenkin kihloissa ja ostimme oman asunnon miehen perinnöllä ja yhteisellä lainaosuudella (mies omistaa 75%, en ole "loinen"). Olen kuitenkin vasta opiskelija, vielä nelisen vuotta vuotta opintoja jäljellä. Sitten taas on niitä lukioaikaisia tuttuja jotka pääsivät heti sinne minne halusivat ja ovat jo AMK-tutkinnosta valmistuneita tai vuotta paria vaille maistereita, heidän voisin hyvinkin nähdä perustamassa perhettä vuoden päästä, ammattikoulun käyneistä puhumattakaan.

Ei ole.

23v. minulla oli mies ja kissa :) Ensimmäinen lapsi syntyi vasta kun olin 27v. mutta aikaisemmin ei tärpännyt.

Nyt olen 47v. ja yhä on sama mies...1.lapsi on jo aikuinen ja 2. teini ja kissa on vaihtunut hamsteriin.

Mä 23v tiedän, että olisin valmis äidiksi eikä se biologisesti olisi yhtään aikaista - päin vastoin, alle 25v olisi aika täydellistä hommata lapsi. Mutta minäpäs en koskaan tule haluamaan lapsia, joten vaikea sinänsä sanoa mitään. Jos minulla koskaan olisi ollut kiinnostusta hankkia lapsia, tekisin lapset juuri siinä 22-25v. Mielestäni ihminen menettää silti paljon elämässään, jos hommaa lapsia alle 30v ja ylipäätään. Mieti nyt tarkkaan, haluatko/joudutko mahdollisesti kouluttautumaan lisää tai oletko kehittänyt itseäsi työelämässä. Onko sinulla valmiudet/pätevyys palata työelämään jossain kohtaa lapsen syntymän jälkeen? Ei nimittäin kannata laskea sen varaan, että mies elättää sinut ja lapsen ja olette ikuisesti yhdessä. Köyhä saa olla muttei tyhmä. Eli älä tahallasi, itseaiheutetusti, pilaa tulevaisuuden työnäkymiä ja taloudellista turvaa. Työttömyyttä on paljon ja vain parhaille, ahkerimmille ja kokeneimmille työntekijöille irtoaa duunia. Työttömyys ei ole työttömän vika sinänsä, mutta kyllähän tuo äidiksi heittäytyminen varhaisaikuisuuden parhaimpina vuosina on oma valinta myöhempää työllistymistä ajatellen. Lisäksi pohdi, oletko jo nähnyt ja kokenut kaiken muun elämältä, jota olet halunnut (lasta/perhe-elämää lukuunottamatta)? Varmasti on paljon, mistä ihmiset unelmoi perheen lisäksi. Esim.jotain omaisuutta, kämppä, auto... matkustelu, uusi harrastus, saavutettu laihdutustavoite...? Monesti ihmiset hankkivat lapsen juuri siinä kohtaa elämää, kun a) kaikki muu on jo tavoitettu (elämä on tylsää) tai b)kun ei saavuta muita haluamiaan asioita (läheisyys/ihminen joka on riippuvainen tästä äidistä/huomio/yhteiskunnan tuki, huono koulu-/työmenestys, parisuhde rakoilee ja täytyy liimata).