Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kirpaiseeko sinua nähdä kun vanhoja hienoja puita kaadetaan?

Vierailija

Asuinalueeltani kaadettiin hiljattain useita hienoja puita, ihan hyvästä syystä kylläkin, mutta silti. Kun huomasin tapahtuneen ja siinä vaiheessahan siinä keräiltiin enää hajaoksia maasta ja valtavat "ruumiit" oli jo viety paikalta, niin oli siinä kyllä hetken aikaa sulateltavaa. Monien kymmenin vuosien elävää ja komeaa luonnonhistoriaa, näkö- ja melusuojaa, puhtaampaa ilmaa, pikkueläinten koteja, kauneutta... Siinä vaiheessa jo melkein niiskutin kun ikivanha pariskunta käveli rullakauppakasseineen paikan ohi kotiinsa ja kumarainen mies tutki niin pitkään rumaa ja tuhottua näkymää...

Kommentit (12)

Vierailija

Toivottavasti laittavat isokokoiset uudet taimet paikalle. Pakkohan noita on kaataa turvallisuussyistä. Kirpaisee, mutta menee ohitse, kun uudet taimet alkavat kasvaa.

Vierailija

Ei kirpaise. Ne on vain puita ja kaupungissa kaiken lisäksi kärsineet vuositolkulla epäluonnonmukaisesta elämästä. Vähän kuin olisivat olleet häkissä.

Vierailija

Vihervassuna olen sitä mieltä, että yhtään puuta, risua, heinänkortta, tai muuta vihreää tai vihreään vivahtavaa EI saa kaataa: Luonto hoitakoon omat juttunsa ja ihmisen ei siihen kuulu puuttua (muuta kuin kasvissyöjänä)!

Myös energiansaanti järjestyy VAIN tuulen, aurinkoenergian ja muun luontaistyyppisen energialähteen avulla. Muut energianlähteet tai mahdolliset perustelut eivät ole uskottavia, koska tunnemme kestävän kehityksen periaatteet. Tämä on totisinta totta!

Vierailija

Kyllä tässä maassa vielä puita riittää niin että metsiin mätänevät. Ei siis ole kovin järkevää yksittäisen puun perään itkeä, etenkään kun ne syystä kaadetaan. Puuthan eivät ole ikuisia.

Vierailija

Ne olivat olleet siinä arviolta 30 vuotta, niihin liittyi alueen historiaa muutenkin. Silloin kun ne on istutettu, ovat alueen näkymät olleet aivan toisenlaiset. Ei niihin mittoihin kasveta hetkessä. Joku pilipalipensas ei ole mitään vanhan ja vankan kaiken paikallisen elämänmenon nähneen puun rinnalla. Jotenkin niin konkreettinen muistutus tämäkin siitä että kaikki, ihan kaikki mitä ikinä ihailee ja mitä ikinä rakastaa ennen pitkää katoaa. Ihan kaikki. Ja yleensä vielä juuri näin kun ei osannut ollenkaan sitä odottaa. (No siis mulla on pms joten...)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vihervassuna olen sitä mieltä, että yhtään puuta, risua, heinänkortta, tai muuta vihreää tai vihreään vivahtavaa EI saa kaataa: Luonto hoitakoon omat juttunsa ja ihmisen ei siihen kuulu puuttua (muuta kuin kasvissyöjänä)!

Myös energiansaanti järjestyy VAIN tuulen, aurinkoenergian ja muun luontaistyyppisen energialähteen avulla. Muut energianlähteet tai mahdolliset perustelut eivät ole uskottavia, koska tunnemme kestävän kehityksen periaatteet. Tämä on totisinta totta!

Niitty- ja ketobiotoopit tarvitsevat raivausta / hoitoa / laidunnusta säilyäkseen. Avoimet perinnemaisemat ovat arvokkaita siinä kuin aarniometsätkin. 

Vierailija

Me jouduimme juuri kaatamaan kymmenkunta iso puuta rakennustyömaan alta.Ja lisäksi kaadoimme muutaman reunalla olevan, joiden kaatumiseen myrskyllä oli iso riski. Maanantai-iltapäivän myräkkää katsoessani kiitin onnea että puut oli ehditty kaataa, etteivät aiheuta vahinkoa muille kiinteistöille.

Mutta joo, kyllä harmittaa yleensä puiden kaataminen, jos ne ovat hyväkuntoisia. Lahonneita toivoisin enemmänkin kaadettavan, ovat iso riski.

Vierailija

Joo, kirpaisee. Kahta kauheammin kirpaisee kun näen vanhoja (puu)taloja purettavan. Varsinkin rintamamiestalojen purku on surkeaa, ajattelen aina sitä miten joku evakkoperhe on suurin toivein sen raskaiden sotavuosien jälkeen täynnä uskoa tulevaisuuteen rakentanut, miten siellä on perhe kasvatettu, joulut ja valmistujaiset vietetty ja eletty vanhaksi kunnes kaikki asukkaat ovat kuolleet tai maailmalle muuttaneet ja talo on jäänyt yksin ja hylätyksi :(.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo, kirpaisee. Kahta kauheammin kirpaisee kun näen vanhoja (puu)taloja purettavan. Varsinkin rintamamiestalojen purku on surkeaa, ajattelen aina sitä miten joku evakkoperhe on suurin toivein sen raskaiden sotavuosien jälkeen täynnä uskoa tulevaisuuteen rakentanut, miten siellä on perhe kasvatettu, joulut ja valmistujaiset vietetty ja eletty vanhaksi kunnes kaikki asukkaat ovat kuolleet tai maailmalle muuttaneet ja talo on jäänyt yksin ja hylätyksi :(.

Tuohon en voi itse niin täysillä samaistua, sillä moni vanha talo on varsinainen homeloukku eikä niihin tehoa enää kuin raskas moukarin heilahdus sekä purkuleka, mikäli haluaa alleviivata ihmisten asumisterveyttä. Mutta tietysti etäämmältä tarkasteltuna tuo sinun ajatus on tosi kaunis, kunhan ilman sitä vahvaa homeen hajua. Mitä rakennuksiin tulee niin mitä uudempi usein sen parempi, jos minulta kysytään. Mutta puut... Seudulla missä puita on harvassa on joskus sen yhdenkin puun katoaminen aika merkittävän tuntuista, mitä se ei tietenkään syrjäseuduilla ole. Puut ovat pysyviä, vakaita, tuttuja, niissä näkyy lohdullisesti toistuvat vuodenajat vaihtelut, niihin nivoutuu muistoja ja tosiaan se kaikki varsinainen hyötykin, eli ilman puhdistuminen ja suoja. ap

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat