Lapsi on oppinut hoidossa todella ärsyttävän tavan!

Ymmärrän. Mun lapsi oppi puhumaan turkua hoidossa :(

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mun lapsi oppi puhumaan turkua hoidossa :(

Ai kamala :D

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Muakin ärsyttäisi. Ylipäätään ihmiset, jotka sanovat 'mitä että' kuulostavat typeriltä. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Okei. Mun empaattisesta, rauhallisesta ja hyvinkäyttäytyvästä pojasta ei tullut päiväkodissakaan mölyävää, tappelevaa tai lällättelevää poikaa. 

Poika on nyt 11v ja on edelleen rauhallinen, hyvinkäyttäytyvä, eikä mikään mölyävä apina.

Apuvaaaa :D

Vierailija kirjoitti:

Muakin ärsyttäisi. Ylipäätään ihmiset, jotka sanovat 'mitä että' kuulostavat typeriltä. 

Kiitti vinkistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Okei. Mun empaattisesta, rauhallisesta ja hyvinkäyttäytyvästä pojasta ei tullut päiväkodissakaan mölyävää, tappelevaa tai lällättelevää poikaa. 

Poika on nyt 11v ja on edelleen rauhallinen, hyvinkäyttäytyvä, eikä mikään mölyävä apina.

Sama meillä, yks poika 21v, toinen 15v ja kolmas 5v. Kukaan ei ole mölyapina.

Mun lapsen hoitotädillä oli paljon tuollaisia mua ärsyttäviä sanoja tai sanontoja ja lapsi imi ne kaikki itseensä. Sinnikkäästi kitkin niitä sitä mukaa kuin ne tulivat, eivätkä jääneet osaksi lasta. Huh. Kaikenlaiset 'ei-mitiähätiä', 'napsukat' ja 'räkärontti', puistattaa vieläkin.

Kuulostaa siltä, että hoitaja on mummeli jostain pohjoisesta. :) Ihan symppistä sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Okei. Mun empaattisesta, rauhallisesta ja hyvinkäyttäytyvästä pojasta ei tullut päiväkodissakaan mölyävää, tappelevaa tai lällättelevää poikaa. 

Poika on nyt 11v ja on edelleen rauhallinen, hyvinkäyttäytyvä, eikä mikään mölyävä apina.

Sama homma täällä, tosin poika on vasta 10 v. Pärjää hyvin koulussa, on suosittu kavereiden keskuudessa, kaikinpuolin menee siis oikein mukavasti.

Tottakai päiväkodista sai vaikutteita ja testaili selkeästi, että saako käyttäytyä samoin, kuten osa päiväkotikavereista. No ei saanut :-) Yritykset oli selkeästi vain yrityksiä eli minkäänlaisia taisteluita meillä ei asian suhteen tarvinnut käydä. Jonkun kerran keskusteltiin tiettyjen sanojen käytöstä. Mun mielestä on ihan sama, miten kaverit puhuu, mutta meillä ei käytetä tiettyjä sanoja. Ei käytä ne pojan kaveritkaan, kun meillä ovat...

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Se, että lapsesi mölyää ja lyö toista nyrkillä naamaan, ei valitettavasti ole päiväkodin vika. Vika löytyy peilistä teiltä kotoa. Käypä kurkkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että hoitaja on mummeli jostain pohjoisesta. :) Ihan symppistä sinänsä.

Ei ole, kolmikymppinen ihminen ja puheen perusteella kaupunkilainen / pääkaupunkiseudulta.

ap

Meidän lapset oli olleet muutaman päivän isovanhemmilla ja sikäläiset naapurit (joilla oli samanikäisiä lapsia) puhuivat levveetä savvoo, Kun sitten lapset tulivat kotiin ja menin auttamaan takapenkkiläisiä turvavöiden kanssa, vanhimmainen totesi topakasti: "Mie ossoon ite." Murrevaikutus häipyi onneksi parissa päivässä. 

Näin siinä käy kun lasta ei hoideta kotona. Mun lapsi oppi päivähoidossa viittomakielen ja naapurin lapsilta ranskan kielen. Tosin, olen niistä iloinen ja odota ap. mitä lapsi oppii kun on kouluikäinen.

On se rankkaa. Mitenköhän pärjäät, kun lapsi tulee teini-ikään ja alkaa ajatella ja tehdä päätöksiä omilla aivoillaan?

Juu on ärsyttävää. Mun lapsen hoitaja sanoo "Helppo nakki". Ja arvatkaa mitä lapsi hokee kotona? Hyvä makkara!! Arrrgggg

Päiväkodissa valittivat tyttäreni kielenkäytöstä, vaikka "uusi sanasto" oli ihan siellä päiväkodissa vanhemmilta pojilta opittua. Tämän kyllä sitten närkästyttyäni myönsivät, mutta mun olisi kuulemma asialle pitänyt tehdä jotain, kun eiväthän he ehdi lapsia joka hetki valvomaan. Keskusteleminen lapsen kanssa ei auttanut pätkääkään, mutta kyseisten poikien siirtyminen kouluun auttoi heti.

No, eipähän tyttäreni enää pahemmin törkeää kielenkäyttöä hätkähdä, joten puolensa silläkin. Vika ei kuitenkaan aina ole siellä "kotona".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Se, että lapsesi mölyää ja lyö toista nyrkillä naamaan, ei valitettavasti ole päiväkodin vika. Vika löytyy peilistä teiltä kotoa. Käypä kurkkaamassa.

Itse asiassa, kyllä se on. Päiväkodin henkilökunta ei koskaan reagoinut siihen että minun lastani höykkytettiin, tönittiin alas leikkitelineestä, muksittiin ja purtiin. Lapsen oli hyvin vaikea mennä hoitoon.

Nykyään lapsi menee hoitoon hyvillä mielin. Hän tietää että pärjää siellä. Tietää että on helpompi vetää lättyyn sitä joka tulee kimppuun, kuin pyytää apua aikuisilta, joilta sitä ei saa. Ja että se toruminen jonka siitä saa, on vaan aikuisten teeskentelyä. Oikeasti aikuiset siellä haluaakin että lapset selvittää välinsä itse. Ja kun muuta keinoa ei ole puolustaa itseään kuin fyysinen aggressio, niin sitä käytetään. 

Jos joku luulee että olen onnellinen tästä muutoksesta, hän on väärässä. Mutta siitä olen onnellinen, että tiedän että lapsi ei ole hoidossa täysin suojaton, ei lamaantunut eikä peloissaan. Hän oppi nopeasti että pahintakin kiusaajaa alkaa kummasti itkettää kun häneen sattuu, ja että seuraavan kerran hän miettii kahdesti ennen kuin käy uudelleen kimppuun. Näin tää lasten maailma vain toimii jos siinä ei ole aikuisia turvana ja ohjaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Se, että lapsesi mölyää ja lyö toista nyrkillä naamaan, ei valitettavasti ole päiväkodin vika. Vika löytyy peilistä teiltä kotoa. Käypä kurkkaamassa.

Itse asiassa, kyllä se on. Päiväkodin henkilökunta ei koskaan reagoinut siihen että minun lastani höykkytettiin, tönittiin alas leikkitelineestä, muksittiin ja purtiin. Lapsen oli hyvin vaikea mennä hoitoon.

Nykyään lapsi menee hoitoon hyvillä mielin. Hän tietää että pärjää siellä. Tietää että on helpompi vetää lättyyn sitä joka tulee kimppuun, kuin pyytää apua aikuisilta, joilta sitä ei saa. Ja että se toruminen jonka siitä saa, on vaan aikuisten teeskentelyä. Oikeasti aikuiset siellä haluaakin että lapset selvittää välinsä itse. Ja kun muuta keinoa ei ole puolustaa itseään kuin fyysinen aggressio, niin sitä käytetään. 

Jos joku luulee että olen onnellinen tästä muutoksesta, hän on väärässä. Mutta siitä olen onnellinen, että tiedän että lapsi ei ole hoidossa täysin suojaton, ei lamaantunut eikä peloissaan. Hän oppi nopeasti että pahintakin kiusaajaa alkaa kummasti itkettää kun häneen sattuu, ja että seuraavan kerran hän miettii kahdesti ennen kuin käy uudelleen kimppuun. Näin tää lasten maailma vain toimii jos siinä ei ole aikuisia turvana ja ohjaamassa.

Opetatko ihan oikeasti PÄIVÄKOTI-IKÄISELLE lapsellesi, että väkivalta on ok, koska muutkin lyövät? Mitä ihmettä? Olen entistä vakuuttuneempi siitä, ettei lapsesi mölyapinakäytös ja toisten lyöminen todellakaan johdu päiväkodista, vaan sinusta itsestäsi ja mölyapinasi kotikasvatuksesta.

Meidän lapset eivät lyö tai hauku ketään, vaikka mikä olisi. Lapset oppivat käyttäytymään ja selviämään tilanteista turvautumatta nyrkkeihin. Toisin kuin sinun gorillasi.