38-vuotias

Vierailija

Kriisiä pukkaa. Täytettyäni 36 olen tuntenut itseni ikälopuksi. Pelkään vanhenemista. En pelkää rupsahtamista tai ryppyjä tai muuta fyysistä kremppaa, pelkään iän lisääntymistä. Haluaisin parisuhteen, mutta koen olevani siihenkin liian vanha. Olen yh. Onko ketään jolla samanlaista epätoivoa?

Kommentit (10)

Vierailija

Kun näin otsikkosi, ajattelin, että 38 on vittu ikäloppu. Sitten tajusin, että oon itse 35 :D Joo, mutta et ole liian vanha parisuhteeseen!

Vierailija

Et ole liian vanha parisuhteeseen, mutta välttämättä et saa sitä miestä, jonka haluat. Olen samanikäinen ja luovuttanut, kymmenen vuotta ja sitäkin vanhemmat miehet osoittavat kiinnostustaan, mutta olen mieluummin yksin. Lapsettomana en myöskään halua miestä, jolla niitä on, vaikka lapsista pidänkin.

Vierailija

Itse olen myös myös 38 -vuotias ja itselläni ei ole, ainoatakaan lasta, enkä ole eläessäni asunut saman katon alla kumppanin kanssa... En seurustele tällä hetkellä ja en ole koskaan ollut mitenkään erityisen pitkässä parisuhteessa. En osaa (aivan) vielä pelätä yksinäistä vanhuutta, mutta sen sijaan, sitä osaisinko oikeasti kenellekään olla "Se oikea"

En syytä tilanteesta ketään taikka mitään. Mutta ei ole mieltä ylentävää kuulla llaista kuiksuttelua ja aprikointia seksuaalisesta suuntautumisestani...  - Toiaalta, miksi minun tällaista surra tai ajatella, kun kai kaikki tai ainakin useimmat meistä haluaisi joskus kokea olevansa rakastettu tai kokea, kuinka rakastaa toista; oli seksuaalinen suuntautuneisuus, mitä tahansa.

Tänään yritin saada vastakkaisen sukupuolen huomion muka hauskalla tavalla. Kahvitunnilla käymässäni kahvilassa oli jaossa fazerin sinisiä makeisia. - Otin ja vein "tuliaisiksi" toiselle samassa vuorossa olleelle.  (- Tiedän hänen olevan myös sinkku)  No hetki sitten hän teki kotiin lähtöä ja toi minulle samaisen suklaan takaisin.      

Vierailija

On luonnollista, että vanheneminen ärsyttää, pelottaa jne. 

Mutta ei se olotila jatkuva kai ole. Tai ei itselläni ainakaan. Välillä tulee mieleen ja silloin harmittaa, mutta sitten menee taas pitkä aika etti ikää mieti lainkaan. 

Vierailija

Olen huomannut samanlaista epätoivoa muissakin lähelläni olevissa ihmisissä, kun ovat alkaneet lähenemään 40-vuotta. En tiedä lainkaan miten pääsen tästä pelosta ja epätoivosta yli. Olen yrittänyt itseäni lohduttaa, että kaikki me vanhenemme tasapuolisesti. Mikään ei vaan auta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No nyt sulta menee nuoruuden viime hetket hukkaan murehtiessa vanhuutta. Jospa sulla olisikin hauskempaa sitten yli viisikymppisenä?

Niin taitaa mennä. Olen vain ihan jumissa tämän asian kanssa. Yritän lohduttaa itseäni että elämäni on ihan hyvällä tolalla. En haluaisi olla nuorempikaan, mutta en yhtään vanhempikaan. Tulevaisuus pelottaa; yksinäisyys ja keski-ikä ja vanhuus.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat