Miksi tuijotat?

Joskus tuijotan tietämättäni, kun kelailen juttuja. Joskus koska liittyy alaan. Joskus hämäännyn jonkun ulkonäöstä.

ihaan vaan vittuillakseni

Pakko kattoa johonki suuntaan..

Yleensä jokin siinä ihmisessä on niin lumoavaa, että se kiinnostaa.

Tykkään seurailla ihmisiä, ja joskus tosiaan jämähdän johonkuhun. En tuijottamisellani tarkoita pahaa, vaan siinä ihmisessä silloin on joku juttu.

Joku aika sitten junassa oli nainen ystävänsä (?) kanssa. Juttelivat, ja mielenkiintoni herätti naisen iloisuus, nauravaisuus, intensiivinen katse keskustelukumppaniinsa, nainen tosiaan tuntui nauttivan siitä hetkestä..

Sitä naista tuijotin, mutta vain siksi, koska hän vaikutti jotenkin vain niin ihanalta ihmiseltä.

Ja kyllä, ihan hetero olen..=)

Joskus joku ihminen vaikuttaa tutulta ja unohtuu miettimään, että mistä on tuttu. Tai joskus vaan katse osuu johonkin, mutta mielestäni katson enemmän läpi kuin sitä ihmistä. Joskus sitten joku kiva vaate kiinnittää huomion ja jää miettimään, että mistähän tuo on hankittu, eikä uskalla mennä kuitenkaan kysymään, vaikka usein tekee mieli mennä. 

Varon kyllä tuijottamista, koska se on epäkohteliasta. Mutta joskus on pakko vilkuilla kun joku on oikein mielenkiintoisen oloinen, yritän kyllä tehdä sen huomaamattomasti. Yleensä huomioni kiinnittää ihminen, joka hymyilee herttaisesti ja on sellainen sydämellisen oloinen. Joskus toki joku on niin erikoisen näköinen, että on pakko vähän vilkaista ihan vaan mielenkiinnosta. Muuten ihmiset ovat mulle aikalailla harmaata massaa.

Tutkin persoonallisia kasvonpiirteitä, sitä mikä tekee jostain kauniin tai ruman.

Yleensä siksi, että olen ihan ajatuksissani enkä huomaa että tuijotan.

Vierailija kirjoitti:

Tutkin persoonallisia kasvonpiirteitä, sitä mikä tekee jostain kauniin tai ruman.

Hyvin epäkohteliasta. Jospa kysyisit ensin luvan tutkimuksiisi jos niihin oikein meinaat paneutua

Tuijotan yleensä vain jos joku tuijottaa minua.

Saatan ajatuksissani tuijottaa jotain ihmistä, en siis tahallani halua tehdä hänelle kiusallista oloa. Katselen kauniita ihmisiä, persoonallisen näköisiä, ystävällisen näköisiä jne. Ilkeiden ihmisten näköisiä vilkaisen vain ja jos on tosi erikoisen näköinen, pyrin olemaan katsomatta pitkään, koska he yleensä tuntuvat kiusaantuvan siitä elleivät ole oppineet ignooraamaan  (siis esim. joku gootti tms.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkin persoonallisia kasvonpiirteitä, sitä mikä tekee jostain kauniin tai ruman.

Hyvin epäkohteliasta. Jospa kysyisit ensin luvan tutkimuksiisi jos niihin oikein meinaat paneutua

No en mä asiasta mitään oikeaa tutkimusta tee jos sitä pelkäät, kunhan huvikseni omassa päässäni "tutkin".

N NNiinpä

Koska tuijotuksen kohde on taivaallisen miellyttävän näköinen. Niin kaunis.. niiiin kaunis.

En tykkää olla tuijotuksen kohde enkä myöskään uskalla katsoa muihin kovin paljon. Jos kuitenkin teen niin, joko ihminen on jotenkin tutun näköinen ja tarkistan onko kyseessä hän tai joskus harvoin uskaltaudun katsomaan, jos joku on mielestäni erityisen hyvännäköinen.

'

Joskus joku näyttää todella mielenkiintoiselta, tai hänellä on kiva tyyli.. En tiedä, itse tuijotan vain, kun tykkään siitä ihmisestä jostain syystä. Olen visualistinen ihminen :)