Lue keskustelun säännöt.
Koko ajan kamala ikävä omaa lasta :(
29.11.2015 |
Olen ihan puun ja kuoren välissä. Olen yh, lapsi noin 1,5-vuotias. Hänellä on lämpimät välit isäänsä eikä meillä vanhemmillakaan ole keskinäisiä ongelmia. Ideaalitilanne siis, sanoisin.
Olen työssäkäyvä ja lapseni on päivähoidossa. Lapsi on myös ollut isällään yleensä kahtena iltana viikossa (ja jää yöksi) sekä toisen päivän viikonlopusta (tulee yöksi kotiin). Yöt eivät ole perätysten, vaan usein esim. tiistaina ja torstaina.
Minua kalvaa koko ajan kamala ikävä, iltaisin ehdin olla lapsen seurassa vain muutaman tunnin ennen kuin hän käy nukkumaan ja aamuisin sen tunnin verran ennen kuin pitää lähteä.
Samalla tekisi mieli sanoa isälle, että vain yksi yö viikossa + se toinen vkl-päivä, mutta olisiko se itsekästä? Onhan isälläkin varmasti ikävä.
Tuntuu pahalta, vaikka nautinkin paljon yhteisestä ajastamme, mutta samalla ajattelen miten vähän näenkään noin pientä lasta. Vaikka tätä se kai on yksinhuoltajana työelämässä :/
Halusin johonkin vain avautua, jos jollakin on sanottavaa niin sanokaa. Meneekö tämä ohi? Onko oikein olla itsekäs jos haluaisi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu myös pahalta, emme siis ole lapsen isän kanssa eronneet vaan opiskelen vain. Lapsi on 1,5v, on hoidossa 8-14.30, sitten isänsä hakee ja minä tulen kotiin n. 16.15. Lapsi menee nukkumaan ennen klo 20, joten meille jää yhteistä aikaa alle 4h joka päivä :( kohta alkaa lisäksi työharjoittelu, jossa on kaikkia vuoroja (opiskelen sh:ksi), joten voi olla päiviä joina en välttämättä ehdi edes nähdä lastani.
Tuo nyt on aika normitilanne monella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös yh ja mun lapsi on noin 1v ikäinen. Ymmärrän tosi hyvin tuskasi tuosta asiasta. Käsittääkseni sanotaan, että vuoroviikot tai pidempi yöpyminen ei ole hyväksi alle 4v lapsille (mm. psykiatri Jari Sinkkonen on sanonut näin). Minusta on hyvä idea työpäivien pidentäminen silloin kun lapsi on isällään. Minua itseäni myös ahdistaa ihan hirveästi se, että on pakko käydä töissä, sillä KELA:n hoitotuella ei yksinäinen äiti elä. Itse teen 4 päiväistä työviikkoa. Pystyisitkö töissä neuvottelemaan asioista?
Ideaalitilanne, että on yh ja hyvät välit isän kanssa? Ajattelisin että onnellinen kokonainen perhe olis edelleen ideaali ainakin lapsen kannalta. Hyvä jos hyvin menee kumminkin. Terveisin yh itsekin
Tää nyt ei auta mut tuon takia en voi erota. Ellei asuttaisi ihan lähekkäin ja lapsilla olisi vapaa liikkuvuus molempien luo ilman ennalta määrättyjä aikoja. Siis kaksi kotia ihan lähekkäin (mieluiten samassa rapussa).