Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koko ajan kamala ikävä omaa lasta :(

Vierailija

Olen ihan puun ja kuoren välissä. Olen yh, lapsi noin 1,5-vuotias. Hänellä on lämpimät välit isäänsä eikä meillä vanhemmillakaan ole keskinäisiä ongelmia. Ideaalitilanne siis, sanoisin.

Olen työssäkäyvä ja lapseni on päivähoidossa. Lapsi on myös ollut isällään yleensä kahtena iltana viikossa (ja jää yöksi) sekä toisen päivän viikonlopusta (tulee yöksi kotiin). Yöt eivät ole perätysten, vaan usein esim. tiistaina ja torstaina.

Minua kalvaa koko ajan kamala ikävä, iltaisin ehdin olla lapsen seurassa vain muutaman tunnin ennen kuin hän käy nukkumaan ja aamuisin sen tunnin verran ennen kuin pitää lähteä.

Samalla tekisi mieli sanoa isälle, että vain yksi yö viikossa + se toinen vkl-päivä, mutta olisiko se itsekästä? Onhan isälläkin varmasti ikävä.

Tuntuu pahalta, vaikka nautinkin paljon yhteisestä ajastamme, mutta samalla ajattelen miten vähän näenkään noin pientä lasta. Vaikka tätä se kai on yksinhuoltajana työelämässä :/

Halusin johonkin vain avautua, jos jollakin on sanottavaa niin sanokaa. Meneekö tämä ohi? Onko oikein olla itsekäs jos haluaisi viettää enemmän aikaa lapsen kanssa?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Voisiko miehen kanssa sopia, että pitää lasta joillain viikoilla useamman päivän ja joillain taas vähemmän? Jos tulette hyvin juttuun, voisihan hän ymmrätää tuon ikäväasian. Minusta ainakin tuntuisi helpommalta olla kerralla enemmän erossa lapsesta, kun voisin turvautua ikävän hetkellä siihen, että ensi viikolla on enemmän aikaa. Ja jos miehesikin ikävöi lasta, voisi hänkin olla siitä iloinen. Kaikki asiat selviää paremmin osapuolten kanssa keskustellessa :)

Vierailija

Voin vaan kuvitella tuskasi. Hoidan edelleen kotona 2,5 vuotiastani ja olemme todella läheisiä, parin tunnin erokin tuntuu tuskalta. :D Mitä jos ihan vaan juttelisitte tästä asiasta hyvässä hengessä lapsen isän kanssa, ilman mitään vaatimuksia. Kertoisit siis suoraan tunteistasi ja ilmaisisit heti että et ole vaatimassa lisää aikaa lapsen kanssa itsellesi. Ehkä jo pelkkä pujuminen helpottaisi ja näin kokisit että et ole täysin ulkopuolella isän ja lapsen välisestä ajasta?

Vierailija

Jos olette hyvissä väleissä niin pystyisittekö viettämään aikaa yhdessä kaikki kolme? Esim. viikonloppuna kävisitte jossain yhdessä jolloin molemmat saisi olla lapsen kanssa?

Vierailija

Ei hitto, mitä riepottelua kodista kotiin. Siis kolme kertaa viikossa toiseen kotiin?? Eikö isä voisi tulla teille lapsen kanssa?

Vierailija

Osittainen hoitovapaa, esim. töissä 6 h/päivä jos järjestyy? Ja onpa hyvä, että teillä on hyvät välit miehen kanssa ja että lapsi viettää aikaa isän kanssa.

Vierailija

Sun lapsi on niin pieni, että totta kai susta tuntuu pahalta olla lapsesta erossa noin paljon. Minä näen että ratkaisu on se, että sinä järjestät enemmän aikaa olla lapsen kanssa. Sullahan on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen tai oikeus ihan jäädä kokonaankin hoitovapaalle.

Sun lapsen on melko rankkaa olla ensin pitkät päivät hoidossa ja sitten vielä viettää öitä sillä ja täällä, aikuisellekin se olisi raskasta. Hänellä on sua todennäköisesti ikävä monta kertaa viikossa. Lapsi kasvaa nopeasti, ja tämä aika että hän tarvitsee sua näin paljon on todella lyhyt. Kuuntele nyt sitä omaa sisäistä ääntäsi joka kertoo sulle että tarvitsette enemmän aikaa yhdessä ja toimi sen mukaan. Puolusta äitiyttäsi. Se, että olet juuri nyt enemmän lapsesi kanssa voi olla tärkeimpiä asioita mitä koko elämässäsi teet, äitinä ja ihmisenä.

Ei ole lapsen isän tehtävä joustaa tässä asiassa, vaan sinun tehtäväsi on raivata aikaa muusta elämästä lapsen hyväksi.

Vierailija

Se helpottaa kun lapsi kasvaa. Kuopus oli erotessamme 1 v. ja tunsin ihan fyysistä tuskaa olla erossa lapsista. Nyt pieninkin on 8-v. ja paljon paremmin mielin olen kun olemme erossa.

Vierailija

Mä ehkä ajattelisin lapsen oikeutta myös isäänsä, ja heidän suhteen rakentumista. Sitä kautta ehkä ikävää olisi helpompi kestää. Niin ja jos työt joustaa ni tuo on hyvä neuvo, et tekee sisään tunteja lapsen ollessa isällään.

Vierailija

Kiitos teille :)

Olemme siis hyvissä väleissä sinänsä, mutta emme vietä aikaa yhdessä. Isä ei pidä ajatuksesta, hän ei esim. halua viettää jouluakaan yhdessä (siis tulla edes kylään). Viettää mieluummin näitä juhlia yms. lapsen kanssa, todennäköisesti voi vaikuttaa myös se että isällä on avovaimo jonka kanssa ovat sitten tehneet omia juttujaan kun lapsi on siellä.

Minullekin heräsi ajatus tuosta riepottelusta vasta viime aikoina, kun aloin tarkemmin ajattelemaan. Ehkä siksi juuri tuntuu niin pahalta kun mietin, ettei lapsellakaan ole oikein pysyvyyttä kun koko ajan vaihtaa paikkaa. Vuoroviikkoa kun niin soimataan niin eihän tämä juuri eroa kun lähes joka toinen yö muualla...

Ja isä ei halua viettää aikaa täällä meillä (vaikka olisin poissa), olen ehdottanut kyllä. Ymmärrän, että haluaa mieluummin olla kotonaan.

Ap

Vierailija

Musta tuntuu myös pahalta, emme siis ole lapsen isän kanssa eronneet vaan opiskelen vain. Lapsi on 1,5v, on hoidossa 8-14.30, sitten isänsä hakee ja minä tulen kotiin n. 16.15. Lapsi menee nukkumaan ennen klo 20, joten meille jää yhteistä aikaa alle 4h joka päivä :( kohta alkaa lisäksi työharjoittelu, jossa on kaikkia vuoroja (opiskelen sh:ksi), joten voi olla päiviä joina en välttämättä ehdi edes nähdä lastani.

Vierailija

Lapsi on liian nuori siirtymään noin usein kahden kodin väliä. Ei tee hyvää kiintymyssuhteelle ja turvallisuuden tunteelle. Tuon ikäinen ei ymmärrä miksi kori ja ihmiset ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Säälittää lapsi jos tuo kahden kodin välinen riepottelu on kestänyt jo pidempään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jää kotiin hoitamaan omaa lasta, daa??

Tadaa.
Muuten varmaan ei käy, mut jos aapee ottais hoitolapsia?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat