Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ystävän kanssa?
28.11.2015 |
Haluaisin kovasti lapsen, mut olen sinkku. Tunnen miehen joka haluaisi myös lapsen kipeästi, me olemme ystäviä tai enemmänkin kavereita ja meillä oli myös lyhyt suhde vuosia sitten. En usko että meistä olisi pariskunnaksi, mutta olisiko mahdotonta tai tyhmää ajatella että tehtäis lapsi yhdessä vaikkei oltais yhdessä..?
Kommentit (23)
Toivottavasti olet maho. Säästyy lapsi tämmöseltä pelleilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ihan mahdollista on. Ette olisi ensimmäisiä. Kannattaa ottaa asia puheeksi ja miettiä käytäntöjä.
Onko AP kuin iso tunneli korvien välissä? miksi sää täällä kyselet? Kysele siltä fuckbuddylta älä meiltä.
Hirveä, itsekäs idea, jossa lapsen etu unohdettu. Elämä ei ole kuin elokuvissa. Lähtökohta lapsen hankinnassa pitää olla se, että lapsella on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämäänsä, vaikkei ihanne lopulta toteutuisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihan mahdollista on. Ette olisi ensimmäisiä. Kannattaa ottaa asia puheeksi ja miettiä käytäntöjä.
Mahdollista se on vaikka tehdä lapsia oman isänsä kanssa, mutta se, että kannattaako on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä lapsi asuisi mun kanssa ja tapaisi isää paljon, tietenkin sitten pitäisi miettiä jos jompi kumpi alkaisi seurustella. Me tulemme hyvin erilaisista taustoista, minulla on taloudellista vakautta jota hänellä ei ja hänellä taas sellaista leikkisyyttä jota arvostan hänessä. Tiedän että olisimme molemmat hyviä vanhempia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihan mahdollista on. Ette olisi ensimmäisiä. Kannattaa ottaa asia puheeksi ja miettiä käytäntöjä.
Mahdollista se on vaikka tehdä lapsia oman isänsä kanssa, mutta se, että kannattaako on eri asia.
Mä en nyt ymmärrä, että mikä siinä on niin erityisen tuomittavaa, jos joku tekee lapsen kaverin kanssa. Voitte toki yrittää selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on oikeus syntyä rakkaudesta rakastaville vanhemmille rakastavaan perheeseen. Eikä jonain "kumähaluun" projektina ääliölle naiselle ja sen tuttavalle.
Lapsen kasvattaminen on kyllä parisuhteessa helpompaa, sanokaa mitä sanotte. Ehkä se voi toimia paremmin vanhemmilla jotka ovat kavereita keskenään. Eronneilla vanhemmilla on kuitenkin melko usein pahoja ristiriitoja keskenään. Ei toki aina, mutta useimmiten. Tässä tapauksessa pitäisi pitää vain huolta siitä että ollaan kavereita tapahtu mitä vaan (ja vain kavereita), eikä anneta "ulkopuolisten" tulla siihen väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä lapsi asuisi mun kanssa ja tapaisi isää paljon, tietenkin sitten pitäisi miettiä jos jompi kumpi alkaisi seurustella. Me tulemme hyvin erilaisista taustoista, minulla on taloudellista vakautta jota hänellä ei ja hänellä taas sellaista leikkisyyttä jota arvostan hänessä. Tiedän että olisimme molemmat hyviä vanhempia.
Ap
Niin miettiä mitä?
Miten parisuhteessa elävän ihmisen halu saada lapsi ei ole itsekästä ja hirveää mutta yksin elävän ihmisen on..? Tuollaisessa tapauksessa lapsi saa kaksi sitoutunutta ja rakastavaa vanhempaa, eikö se ole tärkeintä eikä se että he ovat yhdessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus syntyä rakkaudesta rakastaville vanhemmille rakastavaan perheeseen. Eikä jonain "kumähaluun" projektina ääliölle naiselle ja sen tuttavalle.
Ja kaikki lapset syntyvät tuollaiseen tilanteeseen? Salli mun nauraa. Miksi muuten ydinperheeseen syntyvä lapsi ei ole "kumähaluun"-projekti? On se, ihan samalla tavalla. Vanhempien rakkaus lapseen ei synny siitä, että he ovat parisuhteessa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Hirveä, itsekäs idea, jossa lapsen etu unohdettu. Elämä ei ole kuin elokuvissa. Lähtökohta lapsen hankinnassa pitää olla se, että lapsella on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämäänsä, vaikkei ihanne lopulta toteutuisikaan.
Kenellä on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämää? No meillä on, kun teemme miehen kanssa kotoa töitä, mutta suurimmassa osassa perheitä näin ei ole. Ja meilläkin lapset aloittavat jossain vaiheessa kokopäiväisen päivähoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettiä käytännön järjestelyt niin että ei synny riitatilanteita, järjestää asiat niin ettei kummankaan side lapseen katoa tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä, itsekäs idea, jossa lapsen etu unohdettu. Elämä ei ole kuin elokuvissa. Lähtökohta lapsen hankinnassa pitää olla se, että lapsella on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämäänsä, vaikkei ihanne lopulta toteutuisikaan.
Kenellä on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämää? No meillä on, kun teemme miehen kanssa kotoa töitä, mutta suurimmassa osassa perheitä näin ei ole. Ja meilläkin lapset aloittavat jossain vaiheessa kokopäiväisen päivähoidon.
Toivottavasti tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan ennen kuin se vaihe koittaa. Tai ei sitä tarvitse poistaa, mutta kustannuksia vastaavat maksut niille jotka eivät päivähoitoa oikeasti tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä, itsekäs idea, jossa lapsen etu unohdettu. Elämä ei ole kuin elokuvissa. Lähtökohta lapsen hankinnassa pitää olla se, että lapsella on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämäänsä, vaikkei ihanne lopulta toteutuisikaan.
Kenellä on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämää? No meillä on, kun teemme miehen kanssa kotoa töitä, mutta suurimmassa osassa perheitä näin ei ole. Ja meilläkin lapset aloittavat jossain vaiheessa kokopäiväisen päivähoidon.
Toivottavasti tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan ennen kuin se vaihe koittaa. Tai ei sitä tarvitse poistaa, mutta kustannuksia vastaavat maksut niille jotka eivät päivähoitoa oikeasti tarvitse.
Tarkoitin tällä täysipäiväisellä siis sitä, että kumpikaan ei ole viikonloppuvanhempi, vaan asutaan samassa taloudessa jne. Siis ollaan lapsen elämässä läsnä pariskuntana.
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhteessa elävän ihmisen halu saada lapsi ei ole itsekästä ja hirveää mutta yksin elävän ihmisen on..? Tuollaisessa tapauksessa lapsi saa kaksi sitoutunutta ja rakastavaa vanhempaa, eikö se ole tärkeintä eikä se että he ovat yhdessä?
Tietenkin on. Lapsia hankitaan AINA perimmiltään itsekkäistä syistä. Tässä tapauksessa syyt vaan ovat erittäin itsekkäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä, itsekäs idea, jossa lapsen etu unohdettu. Elämä ei ole kuin elokuvissa. Lähtökohta lapsen hankinnassa pitää olla se, että lapsella on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämäänsä, vaikkei ihanne lopulta toteutuisikaan.
Kenellä on molemmat vanhemmat täysipäiväisesti osana elämää? No meillä on, kun teemme miehen kanssa kotoa töitä, mutta suurimmassa osassa perheitä näin ei ole. Ja meilläkin lapset aloittavat jossain vaiheessa kokopäiväisen päivähoidon.
Toivottavasti tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus poistetaan ennen kuin se vaihe koittaa. Tai ei sitä tarvitse poistaa, mutta kustannuksia vastaavat maksut niille jotka eivät päivähoitoa oikeasti tarvitse.
No miten ajattelit, että me saadaan työt tehtyä, jos lapset on kotona? Mä olen tällä hetkellä hoitovapaalla, mutta sitten, kun palaan töihin, lapset kyllä todellakin menevät hoitoon. Ihan oikeastiko kuvittelet, että on mahdollista tehdä työtä ja hoitaa lapset samalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten parisuhteessa elävän ihmisen halu saada lapsi ei ole itsekästä ja hirveää mutta yksin elävän ihmisen on..? Tuollaisessa tapauksessa lapsi saa kaksi sitoutunutta ja rakastavaa vanhempaa, eikö se ole tärkeintä eikä se että he ovat yhdessä?
Tietenkin on. Lapsia hankitaan AINA perimmiltään itsekkäistä syistä. Tässä tapauksessa syyt vaan ovat erittäin itsekkäät.
Miten ne ovat parisuhteessa vähemmän itsekkäät? En vain ymmärrä.
Ja miten aattelitte jakaa lapsen? Tappelette että kumpi sen saa ja kumpi joutuu etävanhemmaksi? Vai teettekö kaksi, että kumpikin saa oman?