vaikea löytää mitään yhteistä lapsen kanssa. aina otetaan yhteen!

En jaksaisi päivät pitkät väkisin pitää seuraa ja tehdä asioita, jotka ei itseä mitenkään kiinnosta. Siis ymmärrän että lapsen takia pitää uhrautua, kyllä. Heittelen palloa ja siedän musiikkia josta lapsi tykkää ja itse en. Mutta sitten kun mä ehdotan jotain järkevää mikä itsestäni on mukavaa, ei lapsi sitä koskaan tahdo. Lukea, legoja tai saunoa. Sitten se valittaa kun ei ole kaveria eikä osaa keksiä mitään omaa leikkiä. Näin siis niinä päivinä kun ei ole samanikäistä kaveria seuraksi. Mua nykyään oikein ahdistaa etukäteen yhteinen aika, kun se on aina lopulta tahtojen taistoa.