Onko huono juttu, jos lapsi oppii lukemaan vasta ekalla luokalla?

Ei ole. Aina on joukossa niitä, jotka eivät osaa lukea. Melkein kaikki kuitenkin oppii jouluun mennessä. Hienosti pärjäävät nekin.

Ihan tavallista.

Kun lapseni aloittivat koulun 70-80-luvuilla, niin sanottiin, että parempi, kun eivät osaa lukea, niin kaikki oppivat samalla tavalla, kun kotiopetuksessa tavutettiin ja koulussa opeteltiin silloin liukumalla, jos joku nyt näitä eroja enää ymmärtää.

Tavuttamalla oppineet olivat kyllä parempia kirjoittajia oikeinkirjoituksen suhteen.

Nykyihmiset kehuvat, että lapsi osaa lukea, kun on oppinut ulkoa joitakin tuotemerkkejä yms.

Liioittelua sanon minä (paljon 3-6 vuotiaiden kanssa touhunnut)

Kyllä on ihan harvinaista, että ennen koulua lukea osaa.

Ekaluokka on sopiva aika oppia lukemaan. Mitähän hyötyä siinä on jos oppii aikaisemmin? Tokalla pitää jo osata lukea.

Opettaja painosti koko ekanluokan, kun lapseni ei oppinut lukemaan, mutta nyt menestyy loistavasti koulussa, eli hyvin ehti oppia vaikka ope hätäili.

Minä opin itsekseni lukemaan ja kirjoittamaan 3-vuotiaana. Ekalla oli alkuun vaikeaa, kun mulla oli muutamia omia kirjaimia, joista piti oppia pois. Ja kun siitä päästiin, oli pari ekaa vuotta äikäntunneilla todella tylsää, kun osasin jo. Luin sitten kirjoja luokan nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on ihan harvinaista, että ennen koulua lukea osaa.

Kyllä nyt jo useampana vuonna tilanne on ollut se, että n. 1/5 oppilaista EI osaa lukea koulun alettua. Suurin osa oppii lukemaan eskarissa tai koulun alkua edeltävänä kesänä. Mutta kaikki oppivat lopulta kuitenkin ja sehän on tärkeintä. Alkuope

Noin puolet osaa, mutta ei se ole välttämättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokka on sopiva aika oppia lukemaan. Mitähän hyötyä siinä on jos oppii aikaisemmin? Tokalla pitää jo osata lukea.

Opettaja painosti koko ekanluokan, kun lapseni ei oppinut lukemaan, mutta nyt menestyy loistavasti koulussa, eli hyvin ehti oppia vaikka ope hätäili.

ope hätäili?

Kyllähän se on niin, että ekaluokan aikana pitää oppia lukemaan, kakkoselle ei voi siirtyä, jos ei osaa lukea. Ja lukemaan oppii vain harjoittelemalla.

Usein ope joutuu painostamaan ja muistuttamaan kotia lukemisesta, varsinkin silloin, jos lapsella on asian kanssa ongelmia - silloin kodin rooli ja tuki korostuvat ja  vanhempia on muistuteltava asiasta, varsinkin, jos koulussa huomataan, että kodin asenne on "eihän tässä ole kiire / ei me taas ehditty"

Lapseni ovat jo teinejä, mutta kun he aloittivat koulun, niin aina noin puolet osasi lukea puolet ei. Ei siinä ole mitään ihmeellistä jo ei osannut. Omista lapsistani yksi kolmesta osasi lukea ennen koulun alkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokka on sopiva aika oppia lukemaan. Mitähän hyötyä siinä on jos oppii aikaisemmin? Tokalla pitää jo osata lukea.

Opettaja painosti koko ekanluokan, kun lapseni ei oppinut lukemaan, mutta nyt menestyy loistavasti koulussa, eli hyvin ehti oppia vaikka ope hätäili.

 

ope hätäili?

Kyllähän se on niin, että ekaluokan aikana pitää oppia lukemaan, kakkoselle ei voi siirtyä, jos ei osaa lukea. Ja lukemaan oppii vain harjoittelemalla.

Usein ope joutuu painostamaan ja muistuttamaan kotia lukemisesta, varsinkin silloin, jos lapsella on asian kanssa ongelmia - silloin kodin rooli ja tuki korostuvat ja  vanhempia on muistuteltava asiasta, varsinkin, jos koulussa huomataan, että kodin asenne on "eihän tässä ole kiire / ei me taas ehditty"

 

Jotkut steinerkolulaiset oppivat vasta neljännellä lukemaan ja normaali yo-kirjoituksista selviavät hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ekaluokka on sopiva aika oppia lukemaan. Mitähän hyötyä siinä on jos oppii aikaisemmin? Tokalla pitää jo osata lukea.

Opettaja painosti koko ekanluokan, kun lapseni ei oppinut lukemaan, mutta nyt menestyy loistavasti koulussa, eli hyvin ehti oppia vaikka ope hätäili.

 

ope hätäili?

Kyllähän se on niin, että ekaluokan aikana pitää oppia lukemaan, kakkoselle ei voi siirtyä, jos ei osaa lukea. Ja lukemaan oppii vain harjoittelemalla.

Usein ope joutuu painostamaan ja muistuttamaan kotia lukemisesta, varsinkin silloin, jos lapsella on asian kanssa ongelmia - silloin kodin rooli ja tuki korostuvat ja  vanhempia on muistuteltava asiasta, varsinkin, jos koulussa huomataan, että kodin asenne on "eihän tässä ole kiire / ei me taas ehditty"

 

No ei kyllä mitään "ei me ehditty" juttua ollut, mutta lokakuusta joulukuuhun  soitteli ja tammikuussakin vielä, mutta sitten taisi jo lukutaito kelvata. Lähinnä selitti, että ei vielä osaa sitä ja tätä jne. Kolmessa kuukaudessako täydellinen lukutaito omaksutaan? Ei se kaikilla niin  helposti käy. Tammikuustakin tokaluokkaan on ylipuolivuotta, että silleen.

Lukemiseen valmistavia taitoja harjoitellaan nykyisin varmaankin jo eskarissa, jotta mahdollisimman varhain tulisi esiin mahdollinen dysleksia (lukihäiriö).

Jos minulla olisi lapsi, niin varmaan leikinomaisesti harjoittelisin lapsen kanssa kirjaimia jo ennen kouluikää, koska mieheni suvussa on lukihäiriötä.

Jos lapselle luetaan yhtään (mitä itse pidän todella tärkeänä mm. kielenkehityksen kannalta), niin uskoisin, että lapsi alkaa luonnostaan osoittaa kiinnostusta lukemista kohtaan jo ennen kouluikää. Tässä tapauksessa leikinomaisesti alkaisin sitä jo lapsen kanssa harjoitella ennen kouluikää.

Varmaan parempi, ettei osaisi lukea - koulunkäyntikin voi paremmin motivoida. Tyttäreni luki ja kirjoitti 4-vuotiaana (eikä kukaan todellakaan opettanut). Koulussa ensimmäiseen 3 vuoteen ei mielestään oppinut mitään, oppitunneista ja opesta ei ollut kotona kerrottavaa. Takapulpetissa luki kirjoja ja teki sarjiksia ja tuskin muita häiritsi.

Nyt on kutosella, ja vasta nyt koulunkäynti kiinnostaa! Jopa tuo kirjoja kotiin ja tekee läksyjäkin, aiemmin tekaisi ne tunnin alussa tai lopussa koulussa. Kokeet pelkkiä kymppejä eikä niihin ole vielä tarvinnut lukea. Olisinpa luottanut itseeni ja laittanut vuotta aiemmin kouluun! Muiden mielestä koulu oli parasta aloittaa ikäistensä kanssa.

Esikoinen ei osannut edes aakkosia kouluun mennessä, mutta osasi lukea ennen ekaluokan joulua. Eipä tuokaan näytä vapaa-aikana koulua ajattelevan, mutta kokeista tulee vähintään 9. 

Ehkä lapsillemme tulee oppimisongelmia vasta peruskoulun jälkeen...

Minä kun menin 90-luvulla ekaluokalle, niin vain 5 oppilasta luokkamme noin 20 oppilaasta osasi lukea. Minä yksi heistä. Ekaluokan päätyttyä melkein kaikki oppilaat osasivat lukea. Tokaluokalla oppivat viimeisetkin lukemaan. Jos tokaluokan loppuun mennessä ei osannut lukea, se tarkoitti luokalle jäämistä.

Meillä ekaluokkalainen ei osannut lukea kun meni kouluun tänä syksynä. Erinomainen juttu. Koko koulun alku on sävyttynyt positiivisesti, kun lapsi oppi lukemaan, ja minusta hän motivoituu koulunkäyntiin aivan eri tavalla kuin ne lapset, jotka jo osasivat lukea koulun alkaessa. Ekaluokkahan on pääosin vaan sitä äidinkieltä ja matematiikkaa joten ihan kiva että lapsella on siellä jotain tekemistäkin. 

Meille puheterapeutti aikanaan sanoi, että kaikenlainen lapsen "kotiopetus"  silloin, jos lapsella puhe viivästyy (kuten meidän lapsella) on ihan turhaa ja voi olla vahingoksi. On tärkeää, että lapsi saa kypsyä rauhassa ja edetä kehitysvaiheen kerrallaan, vaikka sitten hitaastikin, kuin että hän vanhempiensa mieliksi opettelee ulkoa yksittäisiä temppuja. Me ollaan tätä neuvoa noudatettu ja lapsi on ihan ikätasollaan kaikissa asioissa, ja nyt siis lukee jo sujuvasti.

Kyllä se on edelleen yksilöllistä, milloin oppii lukemaan. Osa on kiinnostunut "kirjallisista" harrastuksista, kirjaimet ja niiden yhdisteleminen sanoiksi ja kielen rytmi ovat hauskaa leikkiä. Toiset taas ovat kiinnostuneita kaikesta fyysisetä touhusta. Kirjat ovat vähiten kiinnostava juttu maailmassa. Ja kaikki nämä ynnä se suuri välijoukko oppii kyllä aikanaan lukemaan.

Meitä oli kaksi sisarusta. Minä olin aivan pienestä kiinnostunut kirjoista ja kirjaimista. Samoin minua kiehtoi kielen rytmi. Opin lukemaan juuri 6-vuotispäivän kynnyksellä. Ja sitten se onkin ollut yhtä menoa. Jatkuvasti on kirja, joskus usea samanaikaisestikin, luettavana. Veljeni taas ei tuhlannut aikaansa kirjojen parissa. Pallon potkiminen ja pyörällä ajo oli paljon hauskempaa. Hän oppi vasta koulussa lukemaan, kunhan ensin hyväksyi koko koulussa käynnin. Alku oli nimittäin todella takkuista. Ei hänestä koskaan intohimoista lukijaa tullut kuten siskostaan, mutta joka tapauksessa ihan kunnon kansalainen!

Ainakin meidän lapset ovat oppineet lukemaan sekä kirjoittamaan viimeistään 5v iässä. Toinen nyt oikiksessa ja toinen lääkiksessä.

Itse opin lukemaan neljävuotiaana ja opiskelen nykyään yliopistossa. Velipuoli oppi lukemaan vasta ekalla ja päätyi amikseen.

Silloin kun minä menin kouluun sanottiin että ei pitäisi kotona opettaa lukemaan, kun sitten eivät opi tavuttamista, sitä tavuttamista kyllä opetettiin sitten ahkerasti koulussa. Minä opin vasta koulussa lukemaan, ja musta tuntui että sen takia en kotona oppinut kun äiti ei opettanut että miten ne kirjaimet sanotaan, eli äänteinä, kun sen tajusin koulussa opin heti. Äitini oli oppinut lukemaan jo ennen koulua, hänellä oli vanhempia sisaruksia, niin varmaan oli jotain heiltäkin kuullut miten luetaan. Minä sitten esikoiseni kanssa yritin opettaa häntä, juuri samoin kun minua opetettiin koulussa, tytär vaan ei oppinut, koulussa oppi heti, kysyin että juuri samoinhan minä yritin opettaa, miksi opit vasta kun opettaja sanoi saman asian, no ei tiennyt tytär vastausta. Nuorimmaisille en edes yritä opettaa, ovat nyt eskarissa, mun puolesta saavat oppia ihan omaan tahtiinsa, kuten kaiken muunkin.