Te parisuhteessa elävät, jotka ette asu yhdessä... kysymys:

Soitellaan tai tekstaillaan päivittäin. Tavataan viikonloppuisin.

Silloin kun vasta seurusteltiin, niin viestiteltiin kyllä päivittäin ja taidettiinpa yleensä nähdäkin lähes joka päivä. Oltiin opiskelijoita silloin molemmat. Aika pian se meni siihen, että mies käytännössä asui mun luonani.

Pidetään päivittäin yhteyttä whats apin kautta. Tavataan melkein joka viikonloppu, joskus voi olla kaks vikkoo väliä, töistä johtuen. Lomat vietetään yhdessä. Tilannetta helpottaa se, ettei kummallakaan ole  lapsia.

Minulla tilanne on se, että mies ei koe luontevaksi lähettää "merkityksettömiä" viestejä päivittäin. Tykkää olla vähän harvemmin yhteydessä ja silloin kyllä asiaa riittää. Ja aina kun nähdään, meillä on kyllä tosi ihanaa yhdessä. Mutta minulla on jatkuva paha olo tämän yhteydenpidon vähäisyyden takia. Olisi kiva, kun toinen esim. joskus toivottaisi hyvää yötä - minusta se ei ei ole merkityksetöntä, jos se merkitsee minulle paljon.

Mitä teen? ap

Alkuun viestiteltiin paljonkin, nyt kolmen vuoden jälkeen saattaa mennä pari päivää ettei toisesta kuule mitään. Kumpikin on vähän kyllästynyt niihin väkinäisiin viestittelyihin ja puheluihin mutta soitellaan kyllä kun on asiaa. Nähdään kuitenkin melkein joka viikonloppu; silloin ehtii vaihtaa ihan hyvin kuulumiset. Whatsappia ei enää käytetä sillä siellä tulee niin helposti väärinkäsityksiä.

3 vuotta oltu yhdessä ja pari kertaa viikossa höpöhöpö viestejä/puheluja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla tilanne on se, että mies ei koe luontevaksi lähettää "merkityksettömiä" viestejä päivittäin. Tykkää olla vähän harvemmin yhteydessä ja silloin kyllä asiaa riittää. Ja aina kun nähdään, meillä on kyllä tosi ihanaa yhdessä. Mutta minulla on jatkuva paha olo tämän yhteydenpidon vähäisyyden takia. Olisi kiva, kun toinen esim. joskus toivottaisi hyvää yötä - minusta se ei ei ole merkityksetöntä, jos se merkitsee minulle paljon.

Mitä teen? ap

Onko sinusta oikein, että toivot miehen taipuvan sinun tahtoosi asiassa, joka ei hänelle ole luontevaa? Jos tiedät ja tunnet, että suhteenne on hyvä ja merkityksellinen, miksi pahoitat mielesi jonkun viestien vähyyden vuoksi?

Itse tuossa tilanteessa olisin enemmän pahoillani tilanteessa, jossa viestejä tulisi paljon, mutta yhdessä oleminen olisikin sitten väkinäistä ja tahmeaa.

Jos mies voisi joustaa sen verran, että laittaa hyvän yön viestit, vaikka ei aina soittaisikaan ja sinä joustat sen verran, että tiedät ettei päivittäin tule "merkityksettömiä" viestejä ja soittoja, vaikka niitä tykkäisitkin saada. Minustakin tuollaiset satunnaiset viestit on kivoja ja oikeasti piristää ja saa hyvälle mielelle, mutta jos toinen kokee ne väkinäisiksi niin ei toista voi liikaa muuttaa.

Pääasia on, että viihdytte yhdessä ja asiaa kuitenkin riittää silloin kun olette yhteydessä.

Montako kertaa esim. soittelette ja tapaatte viikon aikana? Minä olen suhteissa, joissa ei ole asuttu yhdessä, soiteltu yleensä kerran päivässä, jos ei ole kummempaa asiaa ja tavattu viikonloppuisin ja satunnaisesti viikolla, jos on asuttu samassa kaupungissa. Nyt parisuhteessa ei välttämättä soiteta kertaakaan, jos toinen on esim. viikonlopun kavereiden kanssa jossain ja hyvin menee!

Meillä oli erillään asuessa (parin vuoden ajanjakso) tapana vakituinen iltapuhelu klo 22.30. Sen lisäksi viestittelyä pitkin päivää. Tapasimme yleensä joka viikonloppu, muttei välttämättä kuin päivän verran, ja välillä meni parikin viikkoa ettei nähty. Oli myös ajanjakso, kun meillä oli jo yhteinen koti, jossa kävin kaksi kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tilanne on se, että mies ei koe luontevaksi lähettää "merkityksettömiä" viestejä päivittäin. Tykkää olla vähän harvemmin yhteydessä ja silloin kyllä asiaa riittää. Ja aina kun nähdään, meillä on kyllä tosi ihanaa yhdessä. Mutta minulla on jatkuva paha olo tämän yhteydenpidon vähäisyyden takia. Olisi kiva, kun toinen esim. joskus toivottaisi hyvää yötä - minusta se ei ei ole merkityksetöntä, jos se merkitsee minulle paljon.

Mitä teen? ap

Onko sinusta oikein, että toivot miehen taipuvan sinun tahtoosi asiassa, joka ei hänelle ole luontevaa? Jos tiedät ja tunnet, että suhteenne on hyvä ja merkityksellinen, miksi pahoitat mielesi jonkun viestien vähyyden vuoksi?

Itse tuossa tilanteessa olisin enemmän pahoillani tilanteessa, jossa viestejä tulisi paljon, mutta yhdessä oleminen olisikin sitten väkinäistä ja tahmeaa.

En haluaisi hänen taipuvan tahtooni, vaan tulevan edes vähän vastaan. Nythän minä joudun taipumaan hänen tahtoonsa. Ja en voi niille tunteille mitään, että vähäinen yhteydenpito tuntuu pahalta. Mietin tässä tosissani, että lopetanko suhteen. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos mies voisi joustaa sen verran, että laittaa hyvän yön viestit, vaikka ei aina soittaisikaan ja sinä joustat sen verran, että tiedät ettei päivittäin tule "merkityksettömiä" viestejä ja soittoja, vaikka niitä tykkäisitkin saada. Minustakin tuollaiset satunnaiset viestit on kivoja ja oikeasti piristää ja saa hyvälle mielelle, mutta jos toinen kokee ne väkinäisiksi niin ei toista voi liikaa muuttaa.

Pääasia on, että viihdytte yhdessä ja asiaa kuitenkin riittää silloin kun olette yhteydessä.

Montako kertaa esim. soittelette ja tapaatte viikon aikana? Minä olen suhteissa, joissa ei ole asuttu yhdessä, soiteltu yleensä kerran päivässä, jos ei ole kummempaa asiaa ja tavattu viikonloppuisin ja satunnaisesti viikolla, jos on asuttu samassa kaupungissa. Nyt parisuhteessa ei välttämättä soiteta kertaakaan, jos toinen on esim. viikonlopun kavereiden kanssa jossain ja hyvin menee!

Tiedän, ettei toista voi muuttaa, enkä haluaisikaan. Mieluummin lopetan suhteen. En kyllä itsekään haluaisi joutua muuttumaan. Olen sellainen ihminen, että tykkään olla yhteyksissä ja pienikin viesti saa hyvälle mielelle, kuten kirjoitit. Ehkä ollaan tämän miehen kanssa liian erilaisia, vaikka yhdessä onkin kivaa. ap

Minä ja mies opiskellaan eri paikkakunnilla, välimatkaa noin 200km. Yleensä viikonloput yhdessä ja lisäksi silloin tällöin päivä pari viikollakin jos luennot antaa myötä. On tosin ollut parinkin viikon taukoja matkojen jne. takia.

Joka päivä laitetaan joku viesti, joskus vaan kivan päivän toivotus. Pari kolme kertaa viikossa soitellaan. :) olen ihan tyytyväinen tähän.

Jos soittelet pikaiset hyvät yöt? Viestittely voi olla rasittavaa joillekin.

Kaukosuhde minulla. Välillä näemme joka viikonloppu, välillä menee kolmekin viikkoa väliä. Joskus voi mennä viikkokin niin ettei tule soiteltua ja tekstareiden kirjoittaminen on omastakin mielestäni niin rasittavaa, että ei sitä jaksa.

Nykyisessä suhteessa viestitellään useita kertoja päivittäin ja soitellaan kerran illalla, viikonloput ja lomat yhdessä aina kuin mahdollista (asutaan eri paikkakunnilla). Molemmille tämä haluttu tapa olla, kaipaamme sitä selvästi molemmin puolin yhtä paljon. Se on kiva noin. Edellisessä pitkässä suhteessa oli selkeä ero asiassa: mies ei kaivannut viestittelyä juuri lainkaan ja minä kärsin. Asia ei muuttunut, paitsi niin, että vuosien aikaan minä kasvoin irti miehestä, huomasin epätoivoisen lähellepyrkimiseni toivottomuuden ja kärsin yksinäisyydestä minulle liian etäisessä suhteessa. Läheisyyden ja kontaktin määärän tarve taitaa olla sellainen sisäänrakennettu juttu, toisilla luontaisesti enemmän, toisilla vähemmän. Näin jälkiviisaana sanoisin ettei kannata rypistellä suhteessa jossa tarpeet hirveän erilaiset, jompi kumpi joutuu pakolla sietämään liikaa/liian vähäistä läheisyyttä, voi toimia jonnkin aikaa mutta pitemmän päälle se oma tapa olla puskee päälle (tuskastuu toisen päällekäyvyydestä/masentuu liiasta etäisyydestä)

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä suhteessa viestitellään useita kertoja päivittäin ja soitellaan kerran illalla, viikonloput ja lomat yhdessä aina kuin mahdollista (asutaan eri paikkakunnilla). Molemmille tämä haluttu tapa olla, kaipaamme sitä selvästi molemmin puolin yhtä paljon. Se on kiva noin. Edellisessä pitkässä suhteessa oli selkeä ero asiassa: mies ei kaivannut viestittelyä juuri lainkaan ja minä kärsin. Asia ei muuttunut, paitsi niin, että vuosien aikaan minä kasvoin irti miehestä, huomasin epätoivoisen lähellepyrkimiseni toivottomuuden ja kärsin yksinäisyydestä minulle liian etäisessä suhteessa. Läheisyyden ja kontaktin määärän tarve taitaa olla sellainen sisäänrakennettu juttu, toisilla luontaisesti enemmän, toisilla vähemmän. Näin jälkiviisaana sanoisin ettei kannata rypistellä suhteessa jossa tarpeet hirveän erilaiset, jompi kumpi joutuu pakolla sietämään liikaa/liian vähäistä läheisyyttä, voi toimia jonnkin aikaa mutta pitemmän päälle se oma tapa olla puskee päälle (tuskastuu toisen päällekäyvyydestä/masentuu liiasta etäisyydestä)

Kiitos näistä viisaista sanoista. Vielä mietin jonkin aikaa, ennenkuin teen mitään lopullisia päätöksiä. Tämä ihminen on ihan mahtava, aivan upea tyyppi. Ja olen ihan hulluna häneen. En ole varma, että olisinko onnellisempi sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkäisi olla useammin yhteydessä, mutta ei sitten olisi niin ihana kuin tämä nykyinen. ap

Ei ikinä soitella. Tekstataan päivittäin, nähdään viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä suhteessa viestitellään useita kertoja päivittäin ja soitellaan kerran illalla, viikonloput ja lomat yhdessä aina kuin mahdollista (asutaan eri paikkakunnilla). Molemmille tämä haluttu tapa olla, kaipaamme sitä selvästi molemmin puolin yhtä paljon. Se on kiva noin. Edellisessä pitkässä suhteessa oli selkeä ero asiassa: mies ei kaivannut viestittelyä juuri lainkaan ja minä kärsin. Asia ei muuttunut, paitsi niin, että vuosien aikaan minä kasvoin irti miehestä, huomasin epätoivoisen lähellepyrkimiseni toivottomuuden ja kärsin yksinäisyydestä minulle liian etäisessä suhteessa. Läheisyyden ja kontaktin määärän tarve taitaa olla sellainen sisäänrakennettu juttu, toisilla luontaisesti enemmän, toisilla vähemmän. Näin jälkiviisaana sanoisin ettei kannata rypistellä suhteessa jossa tarpeet hirveän erilaiset, jompi kumpi joutuu pakolla sietämään liikaa/liian vähäistä läheisyyttä, voi toimia jonnkin aikaa mutta pitemmän päälle se oma tapa olla puskee päälle (tuskastuu toisen päällekäyvyydestä/masentuu liiasta etäisyydestä)

Kiitos näistä viisaista sanoista. Vielä mietin jonkin aikaa, ennenkuin teen mitään lopullisia päätöksiä. Tämä ihminen on ihan mahtava, aivan upea tyyppi. Ja olen ihan hulluna häneen. En ole varma, että olisinko onnellisempi sellaisen ihmisen kanssa, joka tykkäisi olla useammin yhteydessä, mutta ei sitten olisi niin ihana kuin tämä nykyinen. ap

Kannattaa tosiaan katsella miten suhde etenee. Onko sinun kontaktinhalusi ihan sisäsyntyistä vai liittyykö siihen epävarmuutta suhteesta? Joskushan suhteen alkuvaiheessa tarvitsee "varmisteluja", että toinen on vieläkin suhteessa mukana, ja tossa yoinen osapuoli voi aiemmin jo alkaa luottaa suhteen kantavuuteen ja tuon vuoksi ei niin tarvitse koko ajan viestittelyä (tyyliin johan sitä sanottiin rakastavamme toisiamme, ilmoitan jos asiassa tapahtuu muutos :) ). Ja joskus se pidättyväisempi oppii avoimemmaksi ja sen myötä viestittely muuttuu kiivaammaksi. Ei tuossa oikeasti ole mitään oikeaa tai väärää tapaa, toivottavasti löytyy molemmille hyvältä tuntuva tapa. Parhaiten tuo yhteinen tapa löytyy varmaan puhumalla, ei syyttelemällä kun et koskaan.. vaan selittämällä toiselle miten teidä tarpeet taitaa olla tässä vähän erilaiset - ja jos mies on fiksu ja tykkää sinusta, niin laittelee mukavia tekstareita silloin tällöin, ehkä ei ole vaan hoksannut että se toiselle (aika moneille meistä naisista) voi niin tärkeää olla :)

Joka päivä useamman kerran laitellaan viestiä. Tavataan viikosta riippuen 2-6x/vk ja yleensä pyritään nukkumaan yhdessä :3

Mä olen tehnyt sellaisen konkluusion että sellainen mies joka ei soittele tai liiemmin tekstaile ei joko ole kauhean kiinnostunut tai on hirveän itsekeskeinen tai molempia. Tapaamiset ovat vain suhteen yksi puoli, mutta myös erilläänoloaika on merkityksellistä; jos yhteydenpito on kokonaan naisen harteilla tai mies ryydittää sitä olemalla vastaamatta viesteihin, niin onko pakko jatkaa niin etäisen ihmisen kanssa?

Seurustelin joskus miehen kanssa joka ei vastannut sähköpostviesteihin tai soitellut - siihen aikaan ei ollut wa:ta ja älypuhelimia. Tapasimme vain viikonloppuisin, joten viikoillaen kauheasti kuullut miehestä. Joskus kun soitin miehelle niin sain kuulla miten on ollut kiirettä (vaikka kyse ei ollut mistään mikä estäisi soittelemasta) mutta olen ollut mielessä. Ei paljoa lohduttanut ja itsekeskeiseksi kusipääksi mies myöhemmin osoittautuikin. Erosimme kylläkin muista syistä. Mm. Muiden naisten kanssa hän saattoi viestitellä tunteja.