Nainen jätti
Sähköposti oli lähetetty viiden jälkeen. Luin sen seitsemän jälkeen. Siinähän se oli sievästi sanottu. Se, että tämä on tässä. Ystävällisesti ja kannustaen mutta kuitenkin.
Ensin teki mieli väittää vastaan, maanitella. Palata hyvään. Vedota siihen, että eihän meillä ole edes varsinaisia ongelmia, ei riitoja.
Sitten kuitenkin ajattelin, että koska harkitsevana tuntemani X on päätöksensä tehnyt, niin mitäpä minä siihen inttämään. Lähetin neutraalin vastauksen ja kerroin hoitavani käytännön asiat lähiaikoina.
Nyt on surkea olo. Juon kaljaa. Tiedän ettei tässä tilanteessa kannattaisi. Eihän se tee huomisesta kuin huonomman. Onneksi raavin hyllystä vain kuusi tölkkiä, kunnon känniin ei ole eväitä.
Eniten itkettää oma riittämättömyys, vajavuus. Rakastin naista. Rakastan. Joskus tunsin vihaisesti, usein tunsin, ettei hän kohtele minua reilusti, mutta en minä sitä pahuutena pitänyt, enemmän ihmisen vajavuutena.
Oma elämäni on umpikujassa, on ollut jo aikaisemmin. Kaikki on nurin, näkymä eteen puuttuu. Askel ja toinen ja sitten samassa rytmissä uudestaan. Sen verran katse kantaa.
Ikääkin on jo sen verran, että tulee pohdittua, oliko tämä nyt se elämäni viimeinen naissuhde. Saanko enää koskaan koskettaa jotain läheistä? Olen niin kovin kosketuksen kaipuinen. Ilman seksiä voin elää hyvin, mutta kosketusta tarvitsen.
Pidän luonnosta ja kirjoista, siitä että puut satavat niskaan tahmeaa, märkää lunta. Nekin koskettavat omalla tavallaan. Toivon etten jää koko loppuelämäkseni yksin, että tulisi vielä joku, jonka kanssa voisi meloa, hiihtää kaamoksessa ja istuskella rannalla.
Luulin että se oli tässä, mutta ei ollut. On niin kauhea suru, itkettää.
Kommentit (31)
Mies 29v kirjoitti:
Miksi voisit elää ilman seksiä? Siksikö että naiset sanovat niin ja miehenkin pitäisi olla samanlainen ollakseen hyvä ja ei-pelottava? Sano vain rohkeasti että ilman seksiä olisi hirveää paskaa jos siltä tuntuu, oli ämmät siitä mitä mieltä tahansa.
Toivottavasti saisit pian irtoseksiä tai sitä läheisyyttä ja siitä taas mieliala nousuun.
-Mies 29v + 1v-
Luulin tosissani sinun jotenkin kasvaneen henkisesti, mutta sitten luin tämän. Huoh.
Miksi erositte?
Olisiko paluu enää mitenkään mahdollinen?
Mamma-av kirjoitti:
Miksi erositte?
Olisiko paluu enää mitenkään mahdollinen?
Vaikk as olisikin mahdollista, niin vankka kokemus sanoo, että ei kannata, itse minulla mielenterveyden ongelmia alkoi tulla kun en heti eronnut, vaan annoin mahdollisuuden uudestaan ja uudestaan. En sano että mieli ei olisi prakannut muutenkin mutta ei varmasti samaan aikaan.
Helpompi on minusta se ero vaikka siinä on papereita ja omaisuuden paloittelua jos avioliitto. Itse en sitä jaksanut mutta se olisi ollut helpompi juttu, vaan niin jamassa olin jo silloin ja ei ollut voimia etsiä uutta asuntoa. Menin siitä mistä on aita matalin ja kadun, suurin syy oli toki että ajattelin exäni saavani takaisin, tai vain toivoin.
Mies 29v kirjoitti:
Miksi voisit elää ilman seksiä? Siksikö että naiset sanovat niin ja miehenkin pitäisi olla samanlainen ollakseen hyvä ja ei-pelottava? Sano vain rohkeasti että ilman seksiä olisi hirveää paskaa jos siltä tuntuu, oli ämmät siitä mitä mieltä tahansa.
Toivottavasti saisit pian irtoseksiä tai sitä läheisyyttä ja siitä taas mieliala nousuun.
-Mies 29v + 1v-
Vaikka sinä haluat naisista vain seksiä, ei se tarkoita että muutkin miehet haluaisivat.He haluavat muutakin. Kumppanuutta, läheisyyttä, jonkun jonka kanssa jakaa arkea. Näin esimerkkinä. Noita asioita ei saa vaikka makaisi joka ainoan naisen kanssa tällä maapallolla.
Yritin nukkua. Ei onnistunut. Pyöritin yrittämisen ja lukemisen kehää useammankin kirjan voimin, luovutin ja nousin ylös. Sydän lyö, nuljuaa kuin olisi lyijystä valettu. Tämä on kai sitä raskassydämisyyttä. Se on ihan omanlaisensa tunne, omanlaisensa fyysinen kokemus.
Pintaan nousee vihaa ja katkeruutta, muistoja suhteen hetkistä, jolloin nielin pahaa oloani ja kokemustani epäreiluudesta. En tiedä, olisiko pitänyt jättää nielemättä. Ehkä olisi pitänyt huutaa. Ehkä nytkin pitäisi sanoa suorat sanat, antaa tulla, ryöpsäyttää.
Aion kuitenkin yrittää hillitä itseni. Suhteen peittäminen vihaan ja katkeruuteen sen purkautuessa jättää näkyville vain elottoman kuoren, joka ajan myötä muotoutuu helposti viimeiseksi muistoksi samaan tapaan kuin vaarista viimeiseksi muistoksi jäi kärsimys osastolla ja hautajaiset. Ikään kuin vaaria ei ennen osastoa olisi ollutkaan.
Sitä paitsi rakastan. En ole aivan varma, kuinka rakastetaan saamatta vastarakkautta. En tiedä, kuinka rakastetaan, kun sähköpostissa lukee, että tunteet eivät ole enää samanlaisia kuin ne joskus olivat.
Rakastamattakaan en kuitenkaan osaa olla. Jos en tahtoisi enää nähdä kauniisti toista, niin pystyisinkö silloin näkemään kauniisti itseänikään? Tuosta toisestahan on tullut osa minua.
Se tässä pahinta onkin. Rakkaani on vielä minussa, mutta lähtee pois. Jotain jää, pieni osa pysyvästikin, mutta suurin osa haalistuu. Se tekee kipeää, niin kovin kipeää. Koko haalistumisen ajan tekee valtavan kipeää.
En tiedä kuinka selviän siitä. Olen niin hirveän yksin.
Mars mars urheilemaan vaikka väkisin ja kaljaan et koske.Urheilun kautta nostat omaa virkeystasoasi ja alat näkemään asioita laajemmin.Sitten vaan oikeasti alat purkamaan suhdetta osiin 2-3kk ja päätät missä asioissa haluat olla jatkossa parempi.Tämän jälkeen alat kehittämään niitä asioita,Suosittelen myös nettideittailua 4-5kk sisään tosta erosta, niin alat huomaamaan ettei ne naiset mihinkään lopu, vaan sitä tussua on tarjolla joka kulman takana.Et missään vaiheessa ala katkeroitumaan, tai mustaamaan sydäntäsi.Naiset ovat todella ihanania otuksia, mutta sinun pitää oppia käsittelemään heitä oman pääsi sisällä.Tietysti eron pitää tuntua, mutta vanhan loppu on aina uuden alku!Tsemppiä syksyyn bro!
Vierailija kirjoitti:
Mars mars urheilemaan vaikka väkisin ja kaljaan et koske.Urheilun kautta nostat omaa virkeystasoasi ja alat näkemään asioita laajemmin.Sitten vaan oikeasti alat purkamaan suhdetta osiin 2-3kk ja päätät missä asioissa haluat olla jatkossa parempi.Tämän jälkeen alat kehittämään niitä asioita,Suosittelen myös nettideittailua 4-5kk sisään tosta erosta, niin alat huomaamaan ettei ne naiset mihinkään lopu, vaan sitä tussua on tarjolla joka kulman takana.Et missään vaiheessa ala katkeroitumaan, tai mustaamaan sydäntäsi.Naiset ovat todella ihanania otuksia, mutta sinun pitää oppia käsittelemään heitä oman pääsi sisällä.Tietysti eron pitää tuntua, mutta vanhan loppu on aina uuden alku!Tsemppiä syksyyn bro!
Lisään vielä sellaisen pointin, että itsetunto pitää olla aina siinä pisteessä, ettei tarvitse alkaa itkemään yhdenkään naisen perään pitkää aikaa.Säälittävää nähdä miten joku mies jää jumiin aivan keskinkertaiseen naiseen ja hukkaa oman itsensä pitkäksi aikaa.Yksikään nainen maan päällä ei ole tämän arvoinen.Nyt vaan paketti kasaan vaikka pahalta tuntuu ja vuoden kuluttua alat nauramaan tälle asialle ja tiedät kuka olet ja mihin olet menossa.
Ap, monta kertaa tuossa tilanteessa olleena: sinä selviät tästä! Parasta olisi jos saisit ensi alkuun nukuttua jotenkin, vaikka lääkkeiden voimalla. Sitten urheilemaan, tai vähintään liikkumaan luontoon. Älä lääkitse surua kaljalla.
Toinen minkä haluan sinulle kertoa: jokaista eroani on seurannut hetki, jolloin olisi ollut mahdollisuus palata yhteen. Jok'ikistä. Se hetki on tullut kuukausien tai vuosien päästä, mutta on tullut aina. Joskus olen tarttunut hetkeen, useimmiten olen itse muuttunut enkä ole enää halunnut palata suhteeseen. Vaikka sinuun sattuu nyt hirveästi, se todellisuus, jonka kumppanisi kohtaa voi olla yhtä kamala hänelle. Anna hänelle aikaa, suhtaudu arvostavasti, hän saattaa hyvinkin palata. Ne häipyneet tunteet saattavat eron aikana herätä uudelleen, ja ero voi tuoda uuden varmuuden siitä, että kuulutte yhteen. Ajattele tätä aikaa erossa akkujen lataamisena. Hoida itsesi sellaiseen terään, että kun paluutarjous tulee, olet valmis. Tsemppejä!
Mies29 + 1 ja lassukat kohtasivat Ap:ssa normaalin miehen, jota pitivät vain 'av-mammojen' myyttinä. Näiden normaalien miesten kanssa me seurustellaan ja ollaan aviossa, ja siksi teidän lassukoiden omituiset käsitykset naisista (ja miehistä) naurattaa.
Kiitos kaikille tukevista ja kannustavista kirjoituksista, eiköhän se tästä.
Olitteko pitkään yhdessä ja minkä ikäinen olet? Kun pelkäät, ettet enää löydä sitä vastinpariasi. Mutta olitpa sitten minkä ikäinen tahansa, aina on mahdollisuus löytää rakkaus. Olen tässä syksyn mittaan saanut todistaa 72 vuotiaan, 20 vuotta leskenä olleen naapurini rakastumista. Ikinä ei ole liian myöhäistä kokea rakkautta:)
Vierailija kirjoitti:
Mies29 + 1 ja lassukat kohtasivat Ap:ssa normaalin miehen, jota pitivät vain 'av-mammojen' myyttinä. Näiden normaalien miesten kanssa me seurustellaan ja ollaan aviossa, ja siksi teidän lassukoiden omituiset käsitykset naisista (ja miehistä) naurattaa.
Jännä miten moni ylipainoinen lasoperse pitää itseään jonain lahjana miehelleen.Tämä "normaali" mies, joka on kuramaton kanssa samalla viivalla ja juo mustin kanssa viereisestä kupista on lähinnä naisten luoma ja kouluttama tuote.Näitä kuramaton paikkoja on aina avoinna jos niihin haluaa, mutta onneksi kerran ojassa käyneet +30v miehet alkavat seisomaan omilla jaloillaan tuollaisen kokemuksen jälkeen.
On tietenkin mukava kuulla eron julistamisen jälkeen kohteliaisuuksia. Meidän tapauksessamme jättäjällä on selvä tarve kertoa, etten ole täysin paska.
Yhtäältä tämä helpottaa, mutta toisaalta turhauttaa syvästi, koska jättäjän kertomat eron syyt tuntuvat niin mitättömiltä. En tarkoita, etteivätkö syyt sinänsä voisi olla pitkään jatkuessaan peruste eroon, mutta ihmettelen sitä, eikö ongelmille olisi kannattanut yrittää tehdä suhteen aikana jotain? Esimerkiksi yhteisen tekemisen puute on minusta todella typerä syy, koska yhteistä tekemistä kyllä olisi, kun sitä järjestettäisiin. Samoja kiinnostuksen kohteita on.
Ehkä taustalla on kolmas, joko jo kierrossa tai sitten vasta ihastuksena. Mistäs näitä tietää.
En myöskään hahmota omaa rooliani tässä tilanteessa. Pitäisikö minun kysellä? Kuvailla omia tuntemuksiani? Kertoa omista ikävistä tunteistanikin?
Mutta tällaista se kai usein jätetyn asemassa on. Se mikä jätetylle ei tunnu likikään riittävältä syyltä eroon, voi jättäjälle olla vankka peruste. Kokemukset ovat erilaisia.
Yksin kirjoitti:
On tietenkin mukava kuulla eron julistamisen jälkeen kohteliaisuuksia. Meidän tapauksessamme jättäjällä on selvä tarve kertoa, etten ole täysin paska.
Yhtäältä tämä helpottaa, mutta toisaalta turhauttaa syvästi, koska jättäjän kertomat eron syyt tuntuvat niin mitättömiltä. En tarkoita, etteivätkö syyt sinänsä voisi olla pitkään jatkuessaan peruste eroon, mutta ihmettelen sitä, eikö ongelmille olisi kannattanut yrittää tehdä suhteen aikana jotain? Esimerkiksi yhteisen tekemisen puute on minusta todella typerä syy, koska yhteistä tekemistä kyllä olisi, kun sitä järjestettäisiin. Samoja kiinnostuksen kohteita on.
Ehkä taustalla on kolmas, joko jo kierrossa tai sitten vasta ihastuksena. Mistäs näitä tietää.
En myöskään hahmota omaa rooliani tässä tilanteessa. Pitäisikö minun kysellä? Kuvailla omia tuntemuksiani? Kertoa omista ikävistä tunteistanikin?
Mutta tällaista se kai usein jätetyn asemassa on. Se mikä jätetylle ei tunnu likikään riittävältä syyltä eroon, voi jättäjälle olla vankka peruste. Kokemukset ovat erilaisia.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2445581/kysymys_naisille_eroamisesta
Huomenta aamuun, toivottavasti olo alkaa edes vähän helpottamaan.Lueppa aloittamani keskustelu, jos se vaikka antaa jotain vastauksia tai herättää uusia kysymyksiä.Seuraavan 2-3kk jakson aikana varmasti pääsi sisällä on kaikenlaista kysymystä ja myös vastaustakin.
Olen itse muutaman vuoden nettideittaillut ja tosiaan sellaiset 150 treffit takana.Se on muuten aika monta kävelylenkkiä ja kahvikuppia.Kiinnostuin selvittämään mitä naisen pään sisällä oikein liikkuu ja alankin olemaan jotenkin selvillä asiasta.Aloit puhumaan itse kolmannesta pyörästä ja ainakaan kertomasi perusteella se ei tulisi itselleni mitenkään yllätyksenä.Harvalla naisella, tai miehellä on munaa potkaista itseään suhteesta suoraan sinkkumarkkinoille.
Jotenkin meidän miestenkin pitäisi osata jo suhteen aikana valmistautua siihen viimeiseen päivään.Tämä sama sääntö pätee myös jokaisella elämän muulla osa-alueella.Märällä rätillä vasten kasvoja, puuntakaa suoraan vastapalloon tuntuu aina kaikista pahimmalta.Mitä enemmän suhteen aikana pystyy pitämään kavereita ja harrastamaan muutakin, sitä paremmin selviää erosta.Kokemukseni mukaan naiset ovat aika helvetin kylmiä tässä parin muodostamisessa.Täälläkin puhutaan niistä ns, hyvistä miehistä jotka ovat naisten ihannemiehiä..Asioista ei puhuta suoraan tyyliin, haluan miehen jonka seurassa saan olla täysin oma itseni ja pyörittää suhdettani omien halujeni/tarpeitteni mukaan..Vähän kuin työelämässä työnantaja sanoo hyvän työntekijän olevan ahkera, innostunut, sosiaalinen yms sontaa.Totuus on enemmänkin tee työsi turpa kiinni huonolla palkalla ja tee minulle helvetisti rahaa/hyvät oltavat.
Olen sisäistänyt ettei mikään täällä ole ikuista ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia.Jokaisesta kahvikupposesta hyvässä seurassa.Jokaisesta aamiaisesta seksin täytensen yön jälkeen yms..Lista on loputon..Mikä ihmeen mantra on hokea ihmisen olevan vain onnellinen parisuhteessa?Naisetkin maalaavat korulauseita ikuisesta rakkaudesta yms, mutta eivät monet sellaista ole edes tavoittelemassa.Miestä myös testataan näillä kaikenlaisilla tunnustuksilla.Eikä näillä tunnustuksilla ole mitään väliä, kun nainen haluaa uuden vaihteen sisään elämässään.Silloin sinusta kaivetaan vaikka väkisin sellainen demoni esiin, että päästään siirtymään uusiin lakanoihin..Juuri tämän takia kannattaa vaan koittaa nauttia ilman stressiä ja huomaat miten alat rakastamaan ihan kaikkia naisia suoraan sydämmestäsi.Itse olen oppinut näiden naisten kautta sellaista vittumaista itsekyyttä kaikilal elämän osa-alueilla..Oma perseeni tulee nykyään aina ensin ja kas kummaa kun elämänlaatu tuntuu vaan paranevan :)
Vielä viimeiseen kohtaan lisäisin mielenkiintoisen kohdan jonka nimi on pelisäännöt.Nainen on monesti kuin lapsi.Ethän lapsenkaan kanssa pelaa samoilla pelisäännöillä, koska lapsi tietää sinun voittavan ja suuttuu siitä.Nettideittailussa ja muutenkin elämässä naisen pitää olla se joka laatii ne säännöt.Sitten miehet ovat ihannemiehiä yms kun sokeasti noudattavat niitä.Mies ei voi edes vilkuilla toisia naisia, mutta nainen voi ihan reteesti vaikka vetää silmäpeliä kaupan hississä.Minä en ainakaan syytä naisia mistään, koska jokainen terveen itsetunnon omaava ihminen vetää rajat siihen mitä elämässään haluaa katsella.Itse kun olen sisäistänyt nämä asiat, niin pystyn vaan myhäillen nykyään nauttimaan elämästä ja meinaan myös jatkossakin tehdä näin.Nettideittailun jälkeen en usko että minustakaan saisi enään täysin luotettavaa yksilöä parisuhteeseen, mutta luottamushan ansaitaan ja odotan myös vastapuolelta panostusta luottamuksen aikaansaamiseksi.
Mun on niin vaikea tajuta kuka jättää toisen sähköpostilla/kirjeellä/tekstarilla. Ainoana vaihtoehtona keksin, että jos asioista on puhuttu ja puhuttu mutta mikään ei muutu, voi tuollainen olla viimeinen keino. Ilmeisesti apn tapauksessa näin ei ole?
Tsemppiä ja haleja, kyllä se siitä varmasti ajan kanssa helpottaa, muuta en oikein osaa sanoa. <3
Ap, et selviä tästä, itsekään en selvinnyt
Nykyäänkin käytän edelleen lääkkeitä ja alkoholia täyttämään tätä tyhjiötä elämässäni. Kipu ei kuole koskaan. Me olemme niitä ihmisiä, jotka kaipaavat aina. Ei ole pakokeinoa. Tekee pahaa seurata hänen elämäänsä. Hänellä on nykyisin perhe, perhe joka olisi kuulunut jakaa minun kanssani.
Aika parantaa, ei tähän auta muuta sanoa. Minulle tulee tänään tasan kuukausi siitä, kun poikaystäväni, jota pidin ensimmäisenä ja mahdollisesti ainoana suurena rakkautenani, täysin yllättäen jätti minut. Olin todella surullinen, mutta olin myös katkera - pidin todella epäreiluna sitä, ettei mies antanut meille mahdollisuutta työstää ongelmiamme ja viedä suhdettamme eteenpäin, vaan hän näki helppona vaihtoehtona pois kävelemisen.
Ensimmäiset päivät olivat hirveitä. Töissä pidättelin kyyneleitä, ja kotona romahdin. En saanut öisin nukuttua, eikä minkäänlainen toiminta saanut minua unohtamaan miestä ja surua. Aina jostakin löytyi jokin pieni asia, joka toi mieleen miehen ja hyvät hetket - tietty biisi radiossa tai vessan kaapin yksinäinen hammasharja. Pystyin kyllä järjen tasolla toteamaan itselleni, ettei tällaisen ihmisen kanssa voinut luoda tulevaisuutta, mutta tunteet eivät ihan pysyneet perässä.
Nyt jaksan vihdoinkin jatkaa elämääni. Aina välillä iskee pieni haikeus, mutta suunnaton suru on jo takanapäin. Älä ole itsellesi ankara, ja anna itsellesi aikaa surra. Itse olin jotenkin todella vihainen itselleni, kun päivätolkulla itkin ja surin ihmistä, joka oli ollut minua kohtaan niin julma. Kuten sanoin, niin järjen tasolla eron pystyy hyväksymään suhteellisen nopeasti, mutta tunnepuoli toimii vähän hitaammin, ja se on ihan ok. Tsemppiä <3
Joskus nuorena kun olin muutaman kerran saanut tytöiltä sormilleni (no, jonkun olin jättänytkin) käytin aikaa parisuhteen ja kahden ihmisen vuorovaikutuksen miettimiseen. Lopulta tajusin, että seurustelussa on tiettyjä yksinkertaisia periaatteita: jos toimin oikein, voin viedä suhdetta suurin piirtein miten haluan ja jos toimin väärin, tulee usein takkiin.
Oivalluksen tuloksena syntyi jonkinlainen uusi minä, joka oli sisäisesti vahva, rakasti naisia kyllä paljon ja usein mutta ei ollut heistä riippuvainen. Avainajatus on se että "minun kanssani ei ole pakko olla", sen voi sanoa naiselle joka valittaa, haukkuu tai miettii lähtöä suhteesta. Peruslähtökohta on kyllä minäkeskeinen mutta se ei estä rakastamasta naistakin. Mietittävä asia ei siis ole se, haluaakohan nainen olla sinun kanssasi vaan se, haluatko Sinä olla tämän naisen kanssa.
Jos sensijaan sanot toiselle että "älä jätä minua" niin hän todennäköisesti lähtee. Sano mieluummin vaikka että jos lähdet, niin mieluummin ennen iltaa että ehdin vielä viihteelle (tai vaikka ulos syömään ja tanssimaan jonkun naistuttavan kanssa). Jos lähtee, niin olisi lähtenyt muutenkin; joka tapauksessa ilta on vapaa, Jess!!!
Älä kahlitse toista äläkä varsinkaan itseäsi, roikkujaa ei kestä kukaan. Karismaattisilla ihmisillä on hyvä itsetunto, sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla. Huolehdi itsestäsi, ajattele itseäsi. Tee asioita, jotka tuntuvat hyviltä, hoida kuntoasi, pukeudu siististi ja väreihin, jotka sopivat sinulle, hoida hiuksesi.
Uutta hakiessa muista, että siisti, moitteettoman kohteliaasti käyttäytyvä mies, joka osaa imartelun taidon (Huom! hienovaraisesti, ei sitä tavallista bullshittiä) ja jolla on hillittyä itsevarmuutta ja pilkettä silmäkulmassa, hoitaa homman. Muista kuunnella naista, kaikilla meillä on sisäänrakennettu halu olla Tärkeä. Ole kiinnostunut Juuri Hänestä. Jos puhut naiselle hänestä itsestään, hän kuuntelee kyllä :). Ole selvä tai melkein selvä, itsellä ainakin tunneäly ja herkkyys huononee kännissä.
Lycka till! Muista pitää huolta Hänestä, josta tykkäät kaikkein eniten eli Sinusta!
Siksi että olen vain sellainen. Pystyn tyydyttämään seksin tarpeeni runkkaamalla, mutta läheisyydentarvetta on vaikea ilman rakasta ihmistä tyydyttää.