Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Nainen jätti

Seuraa 
Liittynyt24.11.2015

Sähköposti oli lähetetty viiden jälkeen. Luin sen seitsemän jälkeen. Siinähän se oli sievästi sanottu. Se, että tämä on tässä. Ystävällisesti ja kannustaen mutta kuitenkin.

Ensin teki mieli väittää vastaan, maanitella. Palata hyvään. Vedota siihen, että eihän meillä ole edes varsinaisia ongelmia, ei riitoja. 

Sitten kuitenkin ajattelin, että koska harkitsevana tuntemani X on päätöksensä tehnyt, niin mitäpä minä siihen inttämään. Lähetin neutraalin vastauksen ja kerroin hoitavani käytännön asiat lähiaikoina.

Nyt on surkea olo. Juon kaljaa. Tiedän ettei tässä tilanteessa kannattaisi. Eihän se tee huomisesta kuin huonomman. Onneksi raavin hyllystä vain kuusi tölkkiä, kunnon känniin ei ole eväitä.

Eniten itkettää oma riittämättömyys, vajavuus. Rakastin naista. Rakastan. Joskus tunsin vihaisesti, usein tunsin, ettei hän kohtele minua reilusti, mutta en minä sitä pahuutena pitänyt, enemmän ihmisen vajavuutena.

Oma elämäni on umpikujassa, on ollut jo aikaisemmin. Kaikki on nurin, näkymä eteen puuttuu. Askel ja toinen ja sitten samassa rytmissä uudestaan. Sen verran katse kantaa.

Ikääkin on jo sen verran, että tulee pohdittua, oliko tämä nyt se elämäni viimeinen naissuhde. Saanko enää koskaan koskettaa jotain läheistä? Olen niin kovin kosketuksen kaipuinen. Ilman seksiä voin elää hyvin, mutta kosketusta tarvitsen.

Pidän luonnosta ja kirjoista, siitä että puut satavat niskaan tahmeaa, märkää lunta. Nekin koskettavat omalla tavallaan. Toivon etten jää koko loppuelämäkseni yksin, että tulisi vielä joku, jonka kanssa voisi meloa, hiihtää kaamoksessa ja istuskella rannalla.

Luulin että se oli tässä, mutta ei ollut. On niin kauhea suru, itkettää.

Sivut

Kommentit (31)

Yksin
Seuraa 
Liittynyt24.11.2015

Mies 29v kirjoitti:
Miksi voisit elää ilman seksiä?

Siksi että olen vain sellainen. Pystyn tyydyttämään seksin tarpeeni runkkaamalla, mutta läheisyydentarvetta on vaikea ilman rakasta ihmistä tyydyttää.

jammaava villasukka
Seuraa 
Liittynyt24.11.2015

Mies 29v kirjoitti:
Miksi voisit elää ilman seksiä? Siksikö että naiset sanovat niin ja miehenkin pitäisi olla samanlainen ollakseen hyvä ja ei-pelottava? Sano vain rohkeasti että ilman seksiä olisi hirveää paskaa jos siltä tuntuu, oli ämmät siitä mitä mieltä tahansa.

Toivottavasti saisit pian irtoseksiä tai sitä läheisyyttä ja siitä taas mieliala nousuun.

-Mies 29v + 1v-

Luulin tosissani sinun jotenkin kasvaneen henkisesti, mutta sitten luin tämän. Huoh.

Käyttäjä210
Seuraa 
Liittynyt9.11.2015

Mamma-av kirjoitti:
Miksi erositte?

Olisiko paluu enää mitenkään mahdollinen?


Vaikk as olisikin mahdollista, niin vankka kokemus sanoo, että ei kannata, itse minulla mielenterveyden ongelmia alkoi tulla kun en heti eronnut, vaan annoin mahdollisuuden uudestaan ja uudestaan. En sano että mieli ei olisi prakannut muutenkin mutta ei varmasti samaan aikaan.
Helpompi on minusta se ero vaikka siinä on papereita ja omaisuuden paloittelua jos avioliitto. Itse en sitä jaksanut mutta se olisi ollut helpompi juttu, vaan niin jamassa olin jo silloin ja ei ollut voimia etsiä uutta asuntoa. Menin siitä mistä on aita matalin ja kadun, suurin syy oli toki että ajattelin exäni saavani takaisin, tai vain toivoin.

WraithTodd
Seuraa 
Liittynyt7.9.2015

Mies 29v kirjoitti:
Miksi voisit elää ilman seksiä? Siksikö että naiset sanovat niin ja miehenkin pitäisi olla samanlainen ollakseen hyvä ja ei-pelottava? Sano vain rohkeasti että ilman seksiä olisi hirveää paskaa jos siltä tuntuu, oli ämmät siitä mitä mieltä tahansa.

Toivottavasti saisit pian irtoseksiä tai sitä läheisyyttä ja siitä taas mieliala nousuun.

-Mies 29v + 1v-

Vaikka sinä haluat naisista vain seksiä, ei se tarkoita että muutkin miehet haluaisivat.He haluavat muutakin. Kumppanuutta, läheisyyttä, jonkun jonka kanssa jakaa arkea. Näin esimerkkinä. Noita asioita ei saa vaikka makaisi joka ainoan naisen kanssa tällä maapallolla. 

"You are more like Wraith than you know."
"I'm not sure I like the sound of that."
"There is much about Wraith that you do not know, Sheppard."

Yksin
Seuraa 
Liittynyt24.11.2015

Yritin nukkua. Ei onnistunut. Pyöritin yrittämisen ja lukemisen kehää useammankin kirjan voimin, luovutin ja nousin ylös. Sydän lyö, nuljuaa kuin olisi lyijystä valettu. Tämä on kai sitä raskassydämisyyttä. Se on ihan omanlaisensa tunne, omanlaisensa fyysinen kokemus.

Pintaan nousee vihaa ja katkeruutta, muistoja suhteen hetkistä, jolloin nielin pahaa oloani ja kokemustani epäreiluudesta. En tiedä, olisiko pitänyt jättää nielemättä. Ehkä olisi pitänyt huutaa. Ehkä nytkin pitäisi sanoa suorat sanat, antaa tulla, ryöpsäyttää.

Aion kuitenkin yrittää hillitä itseni. Suhteen peittäminen vihaan ja katkeruuteen sen purkautuessa jättää näkyville vain elottoman kuoren, joka ajan myötä muotoutuu helposti viimeiseksi muistoksi samaan tapaan kuin vaarista viimeiseksi muistoksi jäi kärsimys osastolla ja hautajaiset. Ikään kuin vaaria ei ennen osastoa olisi ollutkaan.

Sitä paitsi rakastan. En ole aivan varma, kuinka rakastetaan saamatta vastarakkautta. En tiedä, kuinka rakastetaan, kun sähköpostissa lukee, että tunteet eivät ole enää samanlaisia kuin ne joskus olivat. 

Rakastamattakaan en kuitenkaan osaa olla. Jos en tahtoisi enää nähdä kauniisti toista, niin pystyisinkö silloin näkemään kauniisti itseänikään? Tuosta toisestahan on tullut osa minua.

Se tässä pahinta onkin. Rakkaani on vielä minussa, mutta lähtee pois. Jotain jää, pieni osa pysyvästikin, mutta suurin osa haalistuu. Se tekee kipeää, niin kovin kipeää. Koko haalistumisen ajan tekee valtavan kipeää. 

En tiedä kuinka selviän siitä. Olen niin hirveän yksin.

M35

Mars mars urheilemaan vaikka väkisin ja kaljaan et koske.Urheilun kautta nostat omaa virkeystasoasi ja alat näkemään asioita laajemmin.Sitten vaan oikeasti alat purkamaan suhdetta osiin 2-3kk ja päätät missä asioissa haluat olla jatkossa parempi.Tämän jälkeen alat kehittämään niitä asioita,Suosittelen myös nettideittailua 4-5kk sisään tosta erosta, niin alat huomaamaan ettei ne naiset mihinkään lopu, vaan sitä tussua on tarjolla joka kulman takana.Et missään vaiheessa ala katkeroitumaan, tai mustaamaan sydäntäsi.Naiset ovat todella ihanania otuksia, mutta sinun pitää oppia käsittelemään heitä oman pääsi sisällä.Tietysti eron pitää tuntua, mutta vanhan loppu on aina uuden alku!Tsemppiä syksyyn bro!

M35

Vierailija kirjoitti:
Mars mars urheilemaan vaikka väkisin ja kaljaan et koske.Urheilun kautta nostat omaa virkeystasoasi ja alat näkemään asioita laajemmin.Sitten vaan oikeasti alat purkamaan suhdetta osiin 2-3kk ja päätät missä asioissa haluat olla jatkossa parempi.Tämän jälkeen alat kehittämään niitä asioita,Suosittelen myös nettideittailua 4-5kk sisään tosta erosta, niin alat huomaamaan ettei ne naiset mihinkään lopu, vaan sitä tussua on tarjolla joka kulman takana.Et missään vaiheessa ala katkeroitumaan, tai mustaamaan sydäntäsi.Naiset ovat todella ihanania otuksia, mutta sinun pitää oppia käsittelemään heitä oman pääsi sisällä.Tietysti eron pitää tuntua, mutta vanhan loppu on aina uuden alku!Tsemppiä syksyyn bro!

Lisään vielä sellaisen pointin, että itsetunto pitää olla aina siinä pisteessä, ettei tarvitse alkaa itkemään yhdenkään naisen perään pitkää aikaa.Säälittävää nähdä miten joku mies jää jumiin aivan keskinkertaiseen naiseen ja hukkaa oman itsensä pitkäksi aikaa.Yksikään nainen maan päällä ei ole tämän arvoinen.Nyt vaan paketti kasaan vaikka pahalta tuntuu ja vuoden kuluttua alat nauramaan tälle asialle ja tiedät kuka olet ja mihin olet menossa.

Vierailija

Ap, monta kertaa tuossa tilanteessa olleena: sinä selviät tästä! Parasta olisi jos saisit ensi alkuun nukuttua jotenkin, vaikka lääkkeiden voimalla. Sitten urheilemaan, tai vähintään liikkumaan luontoon. Älä lääkitse surua kaljalla.

Toinen minkä haluan sinulle kertoa: jokaista eroani on seurannut hetki, jolloin olisi ollut mahdollisuus palata yhteen. Jok'ikistä. Se hetki on tullut kuukausien tai vuosien päästä, mutta on tullut aina. Joskus olen tarttunut hetkeen, useimmiten olen itse muuttunut enkä ole enää halunnut palata suhteeseen. Vaikka sinuun sattuu nyt hirveästi, se todellisuus, jonka kumppanisi kohtaa voi olla yhtä kamala hänelle. Anna hänelle aikaa, suhtaudu arvostavasti, hän saattaa hyvinkin palata. Ne häipyneet tunteet saattavat eron aikana herätä uudelleen, ja ero voi tuoda uuden varmuuden siitä, että kuulutte yhteen. Ajattele tätä aikaa erossa akkujen lataamisena. Hoida itsesi sellaiseen terään, että kun paluutarjous tulee, olet valmis. Tsemppejä!

Vierailija

Mies29 + 1 ja lassukat kohtasivat Ap:ssa normaalin miehen, jota pitivät vain 'av-mammojen' myyttinä. Näiden normaalien miesten kanssa me seurustellaan ja ollaan aviossa, ja siksi teidän lassukoiden omituiset käsitykset naisista (ja miehistä) naurattaa.

Vierailija

Olitteko pitkään yhdessä ja minkä ikäinen olet? Kun pelkäät, ettet enää löydä sitä vastinpariasi. Mutta olitpa sitten minkä ikäinen tahansa, aina on mahdollisuus löytää rakkaus. Olen tässä syksyn mittaan saanut todistaa 72 vuotiaan, 20 vuotta leskenä olleen naapurini rakastumista. Ikinä ei ole liian myöhäistä kokea rakkautta:)

M35

Vierailija kirjoitti:
Mies29 + 1 ja lassukat kohtasivat Ap:ssa normaalin miehen, jota pitivät vain 'av-mammojen' myyttinä. Näiden normaalien miesten kanssa me seurustellaan ja ollaan aviossa, ja siksi teidän lassukoiden omituiset käsitykset naisista (ja miehistä) naurattaa.

Jännä miten moni ylipainoinen lasoperse pitää itseään jonain lahjana miehelleen.Tämä "normaali" mies, joka on kuramaton kanssa samalla viivalla ja juo mustin kanssa viereisestä kupista on lähinnä naisten luoma ja kouluttama tuote.Näitä kuramaton paikkoja on aina avoinna jos niihin haluaa, mutta onneksi kerran ojassa käyneet +30v miehet alkavat seisomaan omilla jaloillaan tuollaisen kokemuksen jälkeen.

Yksin
Seuraa 
Liittynyt24.11.2015

On tietenkin mukava kuulla eron julistamisen jälkeen kohteliaisuuksia. Meidän tapauksessamme jättäjällä on selvä tarve kertoa, etten ole täysin paska.

Yhtäältä tämä helpottaa, mutta toisaalta turhauttaa syvästi, koska jättäjän kertomat eron syyt tuntuvat niin mitättömiltä. En tarkoita, etteivätkö syyt sinänsä voisi olla pitkään jatkuessaan peruste eroon, mutta ihmettelen sitä, eikö ongelmille olisi kannattanut yrittää tehdä suhteen aikana jotain? Esimerkiksi yhteisen tekemisen puute on minusta todella typerä syy, koska yhteistä tekemistä kyllä olisi, kun sitä järjestettäisiin. Samoja kiinnostuksen kohteita on.

Ehkä taustalla on kolmas, joko jo kierrossa tai sitten vasta ihastuksena. Mistäs näitä tietää.

En myöskään hahmota omaa rooliani tässä tilanteessa. Pitäisikö minun kysellä? Kuvailla omia tuntemuksiani? Kertoa omista ikävistä tunteistanikin? 

Mutta tällaista se kai usein jätetyn asemassa on. Se mikä jätetylle ei tunnu likikään riittävältä syyltä eroon, voi jättäjälle olla vankka peruste. Kokemukset ovat erilaisia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat