Nainen jätti
Sähköposti oli lähetetty viiden jälkeen. Luin sen seitsemän jälkeen. Siinähän se oli sievästi sanottu. Se, että tämä on tässä. Ystävällisesti ja kannustaen mutta kuitenkin.
Ensin teki mieli väittää vastaan, maanitella. Palata hyvään. Vedota siihen, että eihän meillä ole edes varsinaisia ongelmia, ei riitoja.
Sitten kuitenkin ajattelin, että koska harkitsevana tuntemani X on päätöksensä tehnyt, niin mitäpä minä siihen inttämään. Lähetin neutraalin vastauksen ja kerroin hoitavani käytännön asiat lähiaikoina.
Nyt on surkea olo. Juon kaljaa. Tiedän ettei tässä tilanteessa kannattaisi. Eihän se tee huomisesta kuin huonomman. Onneksi raavin hyllystä vain kuusi tölkkiä, kunnon känniin ei ole eväitä.
Eniten itkettää oma riittämättömyys, vajavuus. Rakastin naista. Rakastan. Joskus tunsin vihaisesti, usein tunsin, ettei hän kohtele minua reilusti, mutta en minä sitä pahuutena pitänyt, enemmän ihmisen vajavuutena.
Oma elämäni on umpikujassa, on ollut jo aikaisemmin. Kaikki on nurin, näkymä eteen puuttuu. Askel ja toinen ja sitten samassa rytmissä uudestaan. Sen verran katse kantaa.
Ikääkin on jo sen verran, että tulee pohdittua, oliko tämä nyt se elämäni viimeinen naissuhde. Saanko enää koskaan koskettaa jotain läheistä? Olen niin kovin kosketuksen kaipuinen. Ilman seksiä voin elää hyvin, mutta kosketusta tarvitsen.
Pidän luonnosta ja kirjoista, siitä että puut satavat niskaan tahmeaa, märkää lunta. Nekin koskettavat omalla tavallaan. Toivon etten jää koko loppuelämäkseni yksin, että tulisi vielä joku, jonka kanssa voisi meloa, hiihtää kaamoksessa ja istuskella rannalla.
Luulin että se oli tässä, mutta ei ollut. On niin kauhea suru, itkettää.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Mun on niin vaikea tajuta kuka jättää toisen sähköpostilla/kirjeellä/tekstarilla.
Minusta rauhallisesti ja jäsennellysti kirjoitettu sähköposti on kaikkein paras tapa kertoa tunteistaan ja aikomuksistaan. Silloin asiat tulee kerrottua ja vastapuolella on mahdollisuus reagoida niihin yksin.
Toki viestin jälkeen täytyy olla valmis keskustelemaan/kommunikoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena kun olin muutaman kerran saanut tytöiltä sormilleni (no, jonkun olin jättänytkin) käytin aikaa parisuhteen ja kahden ihmisen vuorovaikutuksen miettimiseen. Lopulta tajusin, että seurustelussa on tiettyjä yksinkertaisia periaatteita: jos toimin oikein, voin viedä suhdetta suurin piirtein miten haluan ja jos toimin väärin, tulee usein takkiin.
Oivalluksen tuloksena syntyi jonkinlainen uusi minä, joka oli sisäisesti vahva, rakasti naisia kyllä paljon ja usein mutta ei ollut heistä riippuvainen. Avainajatus on se että "minun kanssani ei ole pakko olla", sen voi sanoa naiselle joka valittaa, haukkuu tai miettii lähtöä suhteesta. Peruslähtökohta on kyllä minäkeskeinen mutta se ei estä rakastamasta naistakin. Mietittävä asia ei siis ole se, haluaakohan nainen olla sinun kanssasi vaan se, haluatko Sinä olla tämän naisen kanssa.
Jos sensijaan sanot toiselle että "älä jätä minua" niin hän todennäköisesti lähtee. Sano mieluummin vaikka että jos lähdet, niin mieluummin ennen iltaa että ehdin vielä viihteelle (tai vaikka ulos syömään ja tanssimaan jonkun naistuttavan kanssa). Jos lähtee, niin olisi lähtenyt muutenkin; joka tapauksessa ilta on vapaa, Jess!!!
Älä kahlitse toista äläkä varsinkaan itseäsi, roikkujaa ei kestä kukaan. Karismaattisilla ihmisillä on hyvä itsetunto, sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla. Huolehdi itsestäsi, ajattele itseäsi. Tee asioita, jotka tuntuvat hyviltä, hoida kuntoasi, pukeudu siististi ja väreihin, jotka sopivat sinulle, hoida hiuksesi.
Uutta hakiessa muista, että siisti, moitteettoman kohteliaasti käyttäytyvä mies, joka osaa imartelun taidon (Huom! hienovaraisesti, ei sitä tavallista bullshittiä) ja jolla on hillittyä itsevarmuutta ja pilkettä silmäkulmassa, hoitaa homman. Muista kuunnella naista, kaikilla meillä on sisäänrakennettu halu olla Tärkeä. Ole kiinnostunut Juuri Hänestä. Jos puhut naiselle hänestä itsestään, hän kuuntelee kyllä :). Ole selvä tai melkein selvä, itsellä ainakin tunneäly ja herkkyys huononee kännissä.
Lycka till! Muista pitää huolta Hänestä, josta tykkäät kaikkein eniten eli Sinusta!
Aamen ja kiitos.Ajattelin olevani yksin, mutta joku sinäkin olet hiffannut asian!
Oivalluksen tuloksena syntyi jonkinlainen uusi minä, joka oli sisäisesti vahva, rakasti naisia kyllä paljon ja usein mutta ei ollut heistä riippuvainen. Avainajatus on se että "minun kanssani ei ole pakko olla", sen voi sanoa naiselle joka valittaa, haukkuu tai miettii lähtöä suhteesta. Peruslähtökohta on kyllä minäkeskeinen mutta se ei estä rakastamasta naistakin. Mietittävä asia ei siis ole se, haluaakohan nainen olla sinun kanssasi vaan se, haluatko Sinä olla tämän naisen kanssa.
Pitää tosiaan luottaa omaan pakettiin mitä tarjoaa toiselle, mutta realistisella tasolla.Olen paljon deitannut naisia, koska haluan saada vinkkejä missä voin parantaa ja naisilta sitä tietoa tulee myös siinä muodossa, mitä heidän edelliset miehet ovat sössineet.Ennen juhlin aika paljon, mutta nykyään taas urheilen ja deittailen naisia.Mikään ole ihanampaa kun istua jonkun uuden tuttavuuden kanssa la iltaa, arvaten että se tulee päättymään onnellisesti.Kuitenkaan ei ole mikään väkipakko sänkyyn, koska naista on kyllä riittänyt tämän uuden minän myötä.Terve itseluottamus näkyy pitkälle ja on mukava käyttää tyylikkäitä vaatteita ja täten olla antamatta tasoitusta muille kaksilahkeisille.Kun katson kaveripiirini eroja, niin kovaa koulua on moni saanut maistaa ja mielestäni ihan turhaan.Pitää olla itseluottamusta omaan tekemiseen niin jätttäessä, kun jätetyksi tullessa.Minä ainakin menen sinne minne haluan ja mihin pyydetään.
Tsemppiä jatkoon, koska tiedän tunteesi.Itselläni tuskallinen avioero takana pitkästä suhteesta.
Olin nukahtaa yhdeltätoista. Sitten säpsähdin, eikä uni ole sen jälkeen tullut, vaikka olen lopen uupunut. Pää jauhaa hätää. Elämäntilanteeni on siinä jamassa, ettei tulevaisuutta ole. Ei ole sosiaalista tukea, ei ystäviä, ei rahaa eikä tietä ulos tilanteesta. Yrittämistä tilanteen parantamiseksi on taustalla jo vuosikymmeniä. Enää ei ole voimia yrittämiseen. Ammattiapukaan ei ole auttanut.
Kirjoittelen nyt kuitenkin tänne, koska en voi kenellekään puhuakaan. Paikallaan oleminen on karmeaa, lepattavaa kauhua. Edessä näkyy vain imevää mustaa, tuhon mustaa.
N. U. nousi aamulla ylös, kävi ostamassa köyden ja viimeisen aterian ja ripusti itsensä toiseen todellisuuteen. Olen ollut kauan itsetuhoinen ja pohtinut, mikä saa ihmiset tekemään itsemurhan kaltaisia äärimmäisiä ratkaisuja. Vastauksenkin uskon tietäväni. Se on täydellinen yksinäisyys. Joskus ihmisiä on ympärillä, mutta yhteys puuttuu. Joskus ei ole ihmisiäkään. Tällöin kuolema on ainoa mahdollinen lohtu, pehmeä viimeinen uni, joka sammuttaa valot.
Olen juuri nyt itsetuhoisessa tunteessa. Junien ääni kuuluu. Olen matkustaessani katsonut näyttötauluilta nopeuksia. 200 km/h:n alueelle on tästä muutama kilometri. Joku sinne aina menee. Minä en aio tänä yönä mennä, koska minulla on jäljellä vielä yksi tehtävä.
Tehtävä on kamojen hakeminen eksän luota. Siihen loppuvat velvollisuuteni tätä maailmaa kohtaan.
Minun iässäni ja tilanteessani olisi eri asia erota, jos talous ja sosiaaliset suhteet olisivat kunnossa. Tässä erossa menetin ainoan ihmissuhteeni ja samalla tulevaisuuteni, koska ei ole enää ketään, joka pitäisi minusta huolta, enkä itse pysty itsestäni huolehtimaan.
En osaa kuvailla tätä tunnetta. Jotenkin kaikki tiivistyy tahtoon päästä pois. Kunpa ei olisi tätä hetkeä, kunpa ei olisi aamua. Voi kun nyt ottaisi rinnasta ja veisi sinne minne kaikki muukin menee, mädäksi tomuksi maailmankaikkeuteen.
Menen kävelemään. En ymmärrä, kuinka jaksan kävellä. Olen niin rikki, niin väsynyt, niin valvonut. Mutta uni ei tule maaten mennessä, tulee vain kauhu.
Itselleni pitkän avioliiton loppu oli ehkä paras asia elämässä. Loputon aliarvostus ja maahanpolkeminen loppuivat kuin seinään, aloin urheilemaan vanhan mallin mukaan, nettotulot tuplaantuivat parin siirron jälkeen ja itsetunto on noussut kohisten.
Joillekkin ihmiselle on oman huonon olon purkaminen toiseen ihmiseen sisäänrakennettua. Se kuluttaa kaikki voimat.
Jälkikäteen olen ajatellut että minkä ihmeen takia jaksoin niinkin pitkään, no lapset jne...
No nykisin lapsetkin viihtyvät mieluummin faijan luona.
Tsemppiä veli!
28 jatkaa...
Ai niin, läträämisen lopetin (sen vähänkin) kun joko läträtään tai treenataan. Valitsin jälkimmäisen.
Seuraa on tarjolla myös, mutta olen vähän varovainen poika aiemmista kokemuksista viisastuneena.
Mua itkettää jo pelkkä teksti. Voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Yksin kirjoitti:
On tietenkin mukava kuulla eron julistamisen jälkeen kohteliaisuuksia. Meidän tapauksessamme jättäjällä on selvä tarve kertoa, etten ole täysin paska.
Yhtäältä tämä helpottaa, mutta toisaalta turhauttaa syvästi, koska jättäjän kertomat eron syyt tuntuvat niin mitättömiltä. En tarkoita, etteivätkö syyt sinänsä voisi olla pitkään jatkuessaan peruste eroon, mutta ihmettelen sitä, eikö ongelmille olisi kannattanut yrittää tehdä suhteen aikana jotain? Esimerkiksi yhteisen tekemisen puute on minusta todella typerä syy, koska yhteistä tekemistä kyllä olisi, kun sitä järjestettäisiin. Samoja kiinnostuksen kohteita on.
Ehkä taustalla on kolmas, joko jo kierrossa tai sitten vasta ihastuksena. Mistäs näitä tietää.
En myöskään hahmota omaa rooliani tässä tilanteessa. Pitäisikö minun kysellä? Kuvailla omia tuntemuksiani? Kertoa omista ikävistä tunteistanikin?
Mutta tällaista se kai usein jätetyn asemassa on. Se mikä jätetylle ei tunnu likikään riittävältä syyltä eroon, voi jättäjälle olla vankka peruste. Kokemukset ovat erilaisia.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2445581/kysymys_naisille_eroamisesta
Huomenta aamuun, toivottavasti olo alkaa edes vähän helpottamaan.Lueppa aloittamani keskustelu, jos se vaikka antaa jotain vastauksia tai herättää uusia kysymyksiä.Seuraavan 2-3kk jakson aikana varmasti pääsi sisällä on kaikenlaista kysymystä ja myös vastaustakin.
Olen itse muutaman vuoden nettideittaillut ja tosiaan sellaiset 150 treffit takana.Se on muuten aika monta kävelylenkkiä ja kahvikuppia.Kiinnostuin selvittämään mitä naisen pään sisällä oikein liikkuu ja alankin olemaan jotenkin selvillä asiasta.Aloit puhumaan itse kolmannesta pyörästä ja ainakaan kertomasi perusteella se ei tulisi itselleni mitenkään yllätyksenä.Harvalla naisella, tai miehellä on munaa potkaista itseään suhteesta suoraan sinkkumarkkinoille.
Jotenkin meidän miestenkin pitäisi osata jo suhteen aikana valmistautua siihen viimeiseen päivään.Tämä sama sääntö pätee myös jokaisella elämän muulla osa-alueella.Märällä rätillä vasten kasvoja, puuntakaa suoraan vastapalloon tuntuu aina kaikista pahimmalta.Mitä enemmän suhteen aikana pystyy pitämään kavereita ja harrastamaan muutakin, sitä paremmin selviää erosta.Kokemukseni mukaan naiset ovat aika helvetin kylmiä tässä parin muodostamisessa.Täälläkin puhutaan niistä ns, hyvistä miehistä jotka ovat naisten ihannemiehiä..Asioista ei puhuta suoraan tyyliin, haluan miehen jonka seurassa saan olla täysin oma itseni ja pyörittää suhdettani omien halujeni/tarpeitteni mukaan..Vähän kuin työelämässä työnantaja sanoo hyvän työntekijän olevan ahkera, innostunut, sosiaalinen yms sontaa.Totuus on enemmänkin tee työsi turpa kiinni huonolla palkalla ja tee minulle helvetisti rahaa/hyvät oltavat.
Olen sisäistänyt ettei mikään täällä ole ikuista ja jokaisesta hetkestä pitää nauttia.Jokaisesta kahvikupposesta hyvässä seurassa.Jokaisesta aamiaisesta seksin täytensen yön jälkeen yms..Lista on loputon..Mikä ihmeen mantra on hokea ihmisen olevan vain onnellinen parisuhteessa?Naisetkin maalaavat korulauseita ikuisesta rakkaudesta yms, mutta eivät monet sellaista ole edes tavoittelemassa.Miestä myös testataan näillä kaikenlaisilla tunnustuksilla.Eikä näillä tunnustuksilla ole mitään väliä, kun nainen haluaa uuden vaihteen sisään elämässään.Silloin sinusta kaivetaan vaikka väkisin sellainen demoni esiin, että päästään siirtymään uusiin lakanoihin..Juuri tämän takia kannattaa vaan koittaa nauttia ilman stressiä ja huomaat miten alat rakastamaan ihan kaikkia naisia suoraan sydämmestäsi.Itse olen oppinut näiden naisten kautta sellaista vittumaista itsekyyttä kaikilal elämän osa-alueilla..Oma perseeni tulee nykyään aina ensin ja kas kummaa kun elämänlaatu tuntuu vaan paranevan :)
Vielä viimeiseen kohtaan lisäisin mielenkiintoisen kohdan jonka nimi on pelisäännöt.Nainen on monesti kuin lapsi.Ethän lapsenkaan kanssa pelaa samoilla pelisäännöillä, koska lapsi tietää sinun voittavan ja suuttuu siitä.Nettideittailussa ja muutenkin elämässä naisen pitää olla se joka laatii ne säännöt.Sitten miehet ovat ihannemiehiä yms kun sokeasti noudattavat niitä.Mies ei voi edes vilkuilla toisia naisia, mutta nainen voi ihan reteesti vaikka vetää silmäpeliä kaupan hississä.Minä en ainakaan syytä naisia mistään, koska jokainen terveen itsetunnon omaava ihminen vetää rajat siihen mitä elämässään haluaa katsella.Itse kun olen sisäistänyt nämä asiat, niin pystyn vaan myhäillen nykyään nauttimaan elämästä ja meinaan myös jatkossakin tehdä näin.Nettideittailun jälkeen en usko että minustakaan saisi enään täysin luotettavaa yksilöä parisuhteeseen, mutta luottamushan ansaitaan ja odotan myös vastapuolelta panostusta luottamuksen aikaansaamiseksi.
En usko siihen selitykseen, että kovat kokemukset tekevät ihmisestä näin ikävän. Ikävät ihmiset ovat sitä luonnostaan ja kovat kokemukset antavat sitten sen tekosyyn, miksi saa halveksia muita ihmisiä ja tehdä kaikkien elämästä kurjaa.
Ennustan että tämä kirjoittelija saa käydä läpi vielä toiset 150 treffit eikä silti saa ketään.
YKSIN eli ap on todella taitava kirjoittaja! Jos se nyt yhtään lohdutetaan tilanteessasi.
On helppo jättää hyvä mies ,kun on suku vierellä tukemassa! Lapsilta ei kysynyt tämä naikkonen vaan tekipä törkeän teon heille!!! Nyt lapset päivittäin ilman rakastavaa isäänsä joka rakastaa omia poikiaan. He tarvitsisivat isäänsä joka pvä, joka hetki. mutta eipä narsisti äiti näin ajattele. MINÄ MINÄ MINÄ vain!!! Nyt isä maksaa suuria elatusmaksuja ja ei edes halunnut erota!! kuinka väärin! lapset ovat isällä parin vkon välein.. Ero on aina tod.typerä ratkaisu jos ei ole kunnon syytä niin kuin tässä tapauksessa!
Ap,
Olet todella samalta kuulostavassa tilanteessa kuin itsekin olen (minulla on noin kuukauden etumatka). Kirjoitat kirkasjärkisesti, tunnereaktioiden tiedostamista unohtamatta. Tällä perusteella uskon, että nouset tästä vielä.
Minua on auttanut erofoorumilla keskusteleminen, tervetuloa sinne jos tuntuu hyvältä vaihtoehdolta: http://www.eropalsta.info/
Suosittelen myös Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus kun suhteesi päättyy.
Jos haluaisit vaihtaa viestejä yksityisesti, laita joku sähköpostiosoite niin kirjoitan sinulle.