Olenko vaan niin tyhmä

Että haluan elää ihmisen kanssa jonka arvostus minua kohtaan taitaa olla nolla. Alussa ylisti, oli hauskaa mitä nyt parisuhteen alku huumaan kuuluu. Nyt olen huora, jota ei voi päästää kavereiden kanssa ulos, kaikki on mun vika. Toinen ei osaa pyytää anteeksi. On olemassa vain yksi ja oikea mielipide ja se on hänen. Sitten taas kaikki on hyvin. Pusi pusi pusi, ei, mä edelleen mietin mitä sanpit mulle viimeviikolla, en unohtanut sitä!! Mitä tää on. Sitten kuitenkin haluan taas jossain vaiheessa olla hänen kanssaan kun tilanne rauhoittuu ja kaikki tuntuu taas ihanalta, miks sit unohdankin?