pitkään jatkunut masennus ja opiskelu

Vierailija

On rahahuolia, ei ystäviä ja sanoin taas jotain älyvapaata koulussa. Olen siis reilusti yli kahdenkymmenen. Olen sairastanut keskivaikeaa masennusta useamman vuoden, mutta oireet helpottivat vuodenvaihteessa. Pääsin kohtuu terveenä syksyllä opiskelemaan, mutta tuntuu että olen siihenkin liian tyhmä. Nolaan itseni jatkuvasti ja muistini ja sosiaaliset taitoni ovat kehnot. En ole saanut tutustuttua muihin opiskelijoihin ja ymmärrän hyvin miksei kukaan ole koittanut ystävystyä.

Opiskelupaikka on ainoita positiivisia asioita elämässäni ja toivon sen avulla työllistyväni ja pääseväni kiinni elämään. Jouduin antamaan rakkaan koirani pois sen eroahdistuksen pahentuessa rajusti opiskelujen alettua. Olen lihonut taas selvästi ylipainon puolelle. Masennus , ahdistus ja toivottomuus on taas palailemassa. En pidä itsestäni ja häpeän ominaisuuksiani. En saa lähdettyä mihinkään harrastuksiin, tuloni ovat pienet ja elän jatkuvasti yli varojeni. Ei ole käytännössä ketään kenen kanssa viettää aikaa kahvilla tai kaupungilla, käydä teatterissa tai leffassa enkä siis yksinkään kehtaa käydä missään.

Onko kukaan noussut vastaavata tilanteesta jollain tavoin jaloilleen? Tuntuuko kenestäkään että masennus tai yksinäisyys olisi heikentänyt henkisiä kykyjä pysyvästi?

Kommentit (3)

Vierailija

Olin samassa tilanteessa. Lievä masennus alkoi jo ennen opiskeluita, mutta elämäntilanteen vuoksi 1. vuodelle osui muita ikäviä tapahtumia, joiden seurauksena stressi pahensi masennusta enkä jaksanut tutustua muihin. Syytän itseäni vieläkin oman nuoruuden ja opiskeluajan pilaamisesta. Yksinäisyyteen on kyllä tottunut ja elän muutoin normaalia elämää, masennus viivytti opiskelua ja hankaloittanut mm. kaikkea, koska en uskonut itseeni.

Nykyisin oloni on normaali, olen kirinyt opinnoissa ja saavuttanut opintomenestyksessä aiemman tasoni ja olen aloittanut harrastuksia. En osaa sanoa mikä on se suurin asia mikä on auttanut, olo tuntuu vain ihan erilaiselta ihmiseltä mitä opintoja aloittaessani.

Vierailija

Jos opiskelet yliopistossa, hakeudu yths:n kautta samankaltaistesi pariin.

Jos opiskelet muualla niin opinnot eivät ole niin tärkeitä. Tarkoitan tällä sitä, että ne kestävät vähemmän aikaa eikä opiskelun aikainen yhteisö ole tärkeä samalla lailla kuin yliopistossa.

Lisäksi suositutkin mokailevat nuoruudessaan, joko koulussa tai ihmissuhteissaan. Ei niitä kukaan enää aikuisena muistele koska jokaisella on omat möröt muistojen kaapissaan. Sulla on sentään hyvä syy olla vähän sosiaalisesti kömpelö. Moni tunaroi ihan kuten sinäkin muttei edes tiedä syytä siihen. Eikä kyvyt pysyvästi taannu. Pari onnistunutta kuukautta ja olet ulkoisesti kuin kuka tahansa...

Vierailija

Tsempit täältä! Osaan samaistua kertomaasi, vaikkei itselläni mitään diagnoosia olekaan. Olen introvertti opiskelija, rahahuolia on ja olen sosiaalisesti vähän kömpelö - tuntuu, että sanon sosiaalisissa tilanteissa usein jotain ihan tyhmää. Joskus mielialakin on masentava, enemmän tai vähemmän, vaikka on elämässä asioita hyvinkin. Kiinnostaisko sähköpostitse ajatusten vaihto ja tsemppaus? Jos asut lähellä, voisin lähteä vaikka kahville.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat