Tuppisuu miehenä. Muilla mammoilla samaa?
Hei!
Nyt mä sen sanan löysin kuvaamaan miestäni: TUPPISUU. Tässä esimerkki. Oltiin ekaa kertaa elokuvissa vauvan syntymän jälkeen. Poika hoidossa mummulassa (mun vanhempien luona). Kaikki meni hyvin. Elokuva oli hyvä. Poika oli voinut mainiosti hoidossa eikä kaivannut vanhempiaan. Mieskin tykkäsi. Mitään riitaa ei siis ollut. Hyvillä mielin molemmat. Mutta eikös se vähän kuulu asiaan, että illan jälkeen jutellaan elokuvasta ja siitä miten kaikki meni. Mutta yksin saan esittää kysymykset ja käydä iltaa läpi. Mies kyllä vastaa lyhyesti kun kysyn oliko mukavaa kun ensin olen innoissani ollut miten minulla oli mukavaa ja miten hyvä homma on kun vauvalla kaikki ok. Kaikki on hänestäkin mennyt hyvin. Mutta kun ollaan vaan tuppisuuta niin tuppisuuta. Täytyy tässä antaa erikoismaininta miehelle, että vauvan kanssa kyllä touhuaa eikä tuppisuusta tietoakaan. Se on sentään onni se. Minä keskustelisin niin mielelläni, mutta toinen osapuoli on sitä toista laitaa. Vähän sekavaa, mutta jospa saatte jotain irti. Siis löytyykö muilta TUPPISUU miehiä ja onko vinkkejä miten saada tuppisuu auki?
T. Pullava
Kommentit (4)
Mun mies on kans tuppisuu (kiitos muuten termistä, rupean käyttämään sitä ;)). Keskustelut rajoittuu " mitä-kaupasta-pitäisi-ostaa-Ahonen-hyppää-nyt" -linjalle.
Oon MONESTI yrittänyt saada miehen juttelemaan " syvällisiä" , mutta turhaan. Joskus saan irti kaksi lausetta!! *ooooo* :) Kun kysyn joskus, että mitä mietit, niin mies väittää ettei ajattele mitään. No, kai se sitten on niin...
Mieheni toteaa vaan, että mitä sitä turhia puhumaan jos ei ole mitään oikeaa asiaa. Joo, onhan se niinkin, mutta olisi silti kiva jutella eikä harrastaa monologeja ;)
En ole keksinyt asiaan siis mitään ratkaisua :( Jos jollakin on ideoita niin kuulisin minäkin mielelläni! Koitetaan jaksaa puhua yksinämme me tuppisuitten naiset! ;)
violet, tyttönen 2kk ja tuppisuu mies
Meillä mies ei ole varsinainen tuppisuu, mutta minä taas olen aivan toinen äärilaita eli tosi puhelias. Monesti saatan selvittää jotain asiaa pitkät tovit ja loppupelissä mies ei ole ollenkaan kuunnellut. Antanut vaan mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. No, eipä mua se pahemmin haittaa - pääasia, että saan selvittää ;-D.
Meillä on ainakin yksi selkeä syy. Mies on työssään koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja joutuu puhumaan koko päivän. Minulla taas saattaa olla päiviä, etten työssäni joudu puhumaan ollenkaan. Sitten kun ilta tulee, niin minä haluaisin puhua ja mies haluaisi olla hiljaa. Ollaan naurettu joskus, että pitäisi vaihtaa töitä niin pysyisi balanssi.
Meidän 2-vuotias poika on juuri oppinut puhumaan kunnolla ja kovasti se selvittää. Puhetta odoteltiin kovasti ja siskoni kommentoikin, että ei mikään ihme, jos ei osaa vielä puhua - äiti ei anna suunvuoroa :).
Violet82 ihan kuin meillä tuo: mitä mietit juttukin. Ja silti tiedän, että mies ajattelee harrastusasioitaan niin että pää sauhuaa. Ei vain viitsi mulle alkaa pikkutarkkoja nippelitietoja selvittämään. Huvittavaa sekin, kun sanon että sano jotain, hän sanoo jotain : ). TÄmä on jo vitsi meillä. Mäkin olen jo 10 vuotta tuppisuuta katsellut ja näköjään sen piirteen kanssa sitten pärjää vaikka välillä ottaa päähän.
T. Pullava
Tutulta kuulostaa...Tosin meillä kyllä irtoo leffoista kommenttia, mutta mitään " korkealentosempaa" keskustelua on turha odotella...Omien sanojensa mukaan, hän ei osaa keskustella..jep jep...Myötäilyn taito on kyllä olemassa eli " joo, ymmm, niin, totta, aivan" - kommentit ovat tuttuja.
Riitatilanteissa tämä oikein korostuu, saan odotella vastausta väitteisiini monta minuuttia, jonka aikana ehdin sutkauttaa jo useammankin uuden kommentin/väitteen...Niin että lopulta riitelen itseni kanssa, koska mies ei ehdi/osaa vastata mitään...
Ratkaisua en ole keksinyt, vaikka lähemmäs 7 vuotta olen tästä nurissut...No nyt sitten odottelen, että saan tyttärestämme " keskusteluseuraa" ja merkeistä päätellen siinä vaiheessa mies jää kyllä totaalisesti jalkoihin, mikäli ei opi sanaista arkkuaan avaamaan ;)))