Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko suhde toimia, jos toinen osapuoli ei pidä toista viehättävänä?
23.11.2015 |
Olen huomannut, että olen torjunut monta hyvää miestä pelkästään sen vuoksi, että nämä miehet ovat olleet rumia. Aloin miettiä, että olenko tehnyt virheen näin toimiessani, koska eihän mies ulkonäölleen paljoa mahda, ja sisimmänhän pitäisi kai lopulta painaa vaakakupissa enemmän. Olen ajatellut, että jos ei tunne alussa seksuaalista vetoa toista kohtaan, ei suhde voi toimia pitkällä tähtäimellä.
Mitä mieltä olette? Voiko suhdetta syntyä, jos toisen ulkonäkö ei yhtään sytytä? Voisitko itse kuvitella tapailevasi miestä/naista, jonka ulkonäkö ei miellytä tai jota et vain tunne kykeneväsi himoitsemaan?
Kommentit (30)
Haha, anna mun kaikki kestää. Niin laihoista ja normaalipainoisistahan ei tosiaan löydy ihmisiä, joilla olisi henkisiä piirteitä liittyen itsepetokseen, laiskuuteen, masentuneisuuteen ja mielihyväkoukussa olemiseen.
Minusta kuulostat vielä pinnallisemmalta (vedät ihmisen ulkomuodon perusteella erittäin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä lihavista, tietynlainen halo-efekti) henkilöltä kuin sellainen, joka suoraan myöntää ettei pidä lihavia fyysisesti viehättävinä, that's it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole minkäänlaisia ulkonäkökriteerejä miehille. Pidän niitä täysin turhina. Olen rakastunut kolme kertaa aikuisiälläni, ja kaksi näistä sai alkunsa netitse ilman kuvia. Kun olen ihastunut tai rakastunut, pidän joka tapauksessa miestä kuumana, riippumatta siitä miltä tämä näyttää. Minulla on kyllä hyvin korkeat kriteerit deittaillessa (vain hyvin harva mies täyttää ne kaikki), mutta mikään kriteereistä ei liity ulkonäköön eikä myöskään varallisuuteen.
En silti ole koskaan ihastunut esim. sairaalloisen lihavaan mieheen. Uskon tämän johtuvan siitä, että en vain pidä viehättävinä niitä persoonallisuudenpiirteitä, jotka aiheuttavat sairaalloista lihavuutta. Sama juttu esim. huonon hygienian ja muiden yleisesti ei-toivottuina pidettyjen ulkonäköpiirteiden kohdalla.
Kuinka lihavuus muka korreloi persoonallisuuden kanssa? Fat shaming paistaa teksistäsi läpi. Myönnä vain rehellisesti, ettet pinnallisuudessasi pysty hyväksymään valtamedian määrittämästä ideaalista muotista poikkeavaa vartalotyyppiä.
Enkä myönnä. Hyväksyn erittäin laajalla skaalalla erilaisia ulkonäköpiirteitä, jotka voivat poiketa paljonkin "ideaalista". Kuten sanottu, en vain ole koskaan ihastunut lihavaan.
Jos tämä nyt loukkaa jotakuta lihavaa, niin hyvä puoli asiassa on se että useimmille laihduttaminen on mahdollista. Lisäksi on mahdollista etsiä kumppani, jota lihavuus ei haittaa. Kaikkien ei tarvitse seurustella juuri minun kanssani.
Ei voi.
En suosittele sinua kokeilemaan. Vetovoima on erittäin tärkeä asia.
En koske mieheen, joka ei viehätä minua sekä älyllisesti että fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Haha, anna mun kaikki kestää. Niin laihoista ja normaalipainoisistahan ei tosiaan löydy ihmisiä, joilla olisi henkisiä piirteitä liittyen itsepetokseen, laiskuuteen, masentuneisuuteen ja mielihyväkoukussa olemiseen.
Minusta kuulostat vielä pinnallisemmalta (vedät ihmisen ulkomuodon perusteella erittäin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä lihavista, tietynlainen halo-efekti) henkilöltä kuin sellainen, joka suoraan myöntää ettei pidä lihavia fyysisesti viehättävinä, that's it.
Ei. Vaan: minä en ihastu ihmisiin, joilla on mainitsemiani piirteitä. En lihaviin enkä laihoihin sen enempää. Koska en ihastu tällaisiin ihmisiin, olen tullut välttäneeksi lihaviin ihastumisen vaikka tutustun moniin ihmisiin netissä ja ihastun useimmiten ilman että edes näen, miltä henkilö näyttää.
Ilman kemiaa suhteesta ei tule mitään Sen sijaan kemialla ei ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa.
nimin. kaunis nainen, joka oli 20 v epätoivoisen rakastunut todella rumaan mieheen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haha, anna mun kaikki kestää. Niin laihoista ja normaalipainoisistahan ei tosiaan löydy ihmisiä, joilla olisi henkisiä piirteitä liittyen itsepetokseen, laiskuuteen, masentuneisuuteen ja mielihyväkoukussa olemiseen.
Minusta kuulostat vielä pinnallisemmalta (vedät ihmisen ulkomuodon perusteella erittäin pitkälle vedettyjä johtopäätöksiä lihavista, tietynlainen halo-efekti) henkilöltä kuin sellainen, joka suoraan myöntää ettei pidä lihavia fyysisesti viehättävinä, that's it.
Ei. Vaan: minä en ihastu ihmisiin, joilla on mainitsemiani piirteitä. En lihaviin enkä laihoihin sen enempää. Koska en ihastu tällaisiin ihmisiin, olen tullut välttäneeksi lihaviin ihastumisen vaikka tutustun moniin ihmisiin netissä ja ihastun useimmiten ilman että edes näen, miltä henkilö näyttää.
Sen lisäksi, että olet pinnallinen olet myös tyhmä :D Aivan itse kuule kirjoitit tuolla aiemmmassa kommentissasi, että ilman mainitsemiasi luonteenpiirteitä ei voi tulla lihavaksi.
Se jos mikä on vain ulkomuodon perusteella tehtyjä, aivan naurettavia ja loukkaavia johtopäätöksiä toisen luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
No voin kertoa, että huono on ennuste, jos alussa jo on sellainen tunne ettei toinen sytytä fyysisesti.
Meilläkin vaimon puolelta halut ja mielenkiinto minua kohtaan on loppunut, ollut jo pidemmän aikaa, varmaan jostain neljän vuoden takaa lapsen syntymän jälkeen.
Selvisi mulle vasta reilu vuosi sitten, nykyään tämä asia on meillä jo iso ongelma. Kun vaimo ei pidä minua kiihottavana, niin se sitten ihastuu muihin miehiin. Tähän asti on (kuulema) pysynyt ihan vaan yksipuolisen ihastumisen tasolla nämä, mutta eihän se tarvitse kun joku kerta sopivan paikan ja toiselta vähän myös huomiota, niin sittenhän se vahinko tapahtuukin jo.
Tämä on minusta niin kurja tilanne, että missään tapauksessa saata ketään tietoisesti tällaiseen kidutukseen.
On tosi ikävän tuntuista kuulla ja kokea, että toinen (jota itse haluat) ei haluakaan enää sinua. Ja vielä ikävämpää kuulla ja huomata että haluaa kuitenkin jotakuta muuta, eli halut ja seksuaalinen kiinnostus ei ole toiselta kokonaan loppunut -se ei vaan enää kohdistu sinuun.
Tuntuu tosi pahalta puolestasi :( Tuo todella loukkaa ja sattuu.. voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein sen virheen, että menin naimisiin miehen kanssa, jota en pidä/pitänyt ulkoisesti viehättävänä. Muuten hyvä tyyppi ja paras ystäväni, mutta ei se sitten pidemmän päälle riittänyt, vaikka kuinka yritin. Lopputulemana oli sitten ihastumiset toisiin miehiin, enkä lopulta kyennyt enää edes koskemaan omaan mieheeni.
Alue: Aihe vapaa
Koska tutustun tavallista enemmän ihmisiin netissä tietämättä heidän ulkonäöstään mitään. Kaikki sellaiset, joista olen kiinnostunut siinä määrin että heidän ulkonäkönsäkin on myöhemmin selvinnyt minulle, ovat olleet normaalipainoisia tai hoikkia. Yksi sellainen erittäin laiha (monen silmään varmasti ruma, minulle oli ihan ok). Siis ulkonäköä näkemättä en vai ole kertaakaan ihastunut huomattavan ylipainoiseen ihmiseen.
Jotta ihmisestä voisi tulla sairaalloisen lihava, hänellä täytyy olla tiettyjä henkisiä piirteitä liittyen esim. itsepetokseen, laiskuuteen, masentuneisuuteen, mielihyväkoukussa olemiseen tmv. Varmaan kaikilla syy ei ole sama. Ja varmasti on sellaisiakin lihavia, joilla ei ole noista mitään ja ovat hyväkuntoisia ja aktiivisia ja oikein syöviä, ja silti lihavia. Tunnen itsekin yhden tällaisen naisen. Mutta nämä ovat vähemmistö (sellaiseen varmaan voisin ihastuakin).