Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Aina kun on jotain kivaa tiedossa, niin mun vatsa menee kuralle.

Vierailija

Aina ja joka kerta. Jännitystä ei ole. Onpa kiva olla herkkävatsainen. Prkle. Tänäänkin jää leffassakäynti välistä.

Kommentit (15)

Vierailija

Jännäkakka se kuitenkin on, vaikka sitä et myönnä. Siihen auttaa se, että alat ajatella asiaa riittävän paljon etukäteen, niin saat suolen tyhjennettyä. 

Vierailija

Sama on mullakin. Ja tosta sitten puhkesikin ajan saatossa paniikkihäiriö, koska se housuunpaskomispelko alkoi olla ihan infernaalisissa sfääreissä kun pikkuhiljaa alkoi jännittämään jopa työmatka ja siitäkös herkkä vatsa villiintyi ja korvien väli sai kuin bensaa ongelmalle.

Vierailija

Terapiaan. Anaalivaihde jäänyt päälle. Tai sitten opit myöntämään, että JÄNNITTÄÄ ja MIKSI. Sillon ei kropan tarvi reagoida.

Pelkäätkö mokaavasi tai tulevasi torjutuksi?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama on mullakin. Ja tosta sitten puhkesikin ajan saatossa paniikkihäiriö, koska se housuunpaskomispelko alkoi olla ihan infernaalisissa sfääreissä kun pikkuhiljaa alkoi jännittämään jopa työmatka ja siitäkös herkkä vatsa villiintyi ja korvien väli sai kuin bensaa ongelmalle.

Hehheh itse olen tämän takia terapiassa. Terapiassa siksi, että pelkään paskovani housuun.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama on mullakin. Ja tosta sitten puhkesikin ajan saatossa paniikkihäiriö, koska se housuunpaskomispelko alkoi olla ihan infernaalisissa sfääreissä kun pikkuhiljaa alkoi jännittämään jopa työmatka ja siitäkös herkkä vatsa villiintyi ja korvien väli sai kuin bensaa ongelmalle.

Ja jatkan omaan viestiini; siedätin itseäni pakolla menemään vaikka jännitti ja puhuin avoimesti ongelmasta esim. ystäville. Ikään kuin manasin sitä paskamaista pelkoa ääneen,koska ajattelin sen auttavan. Ja usein se auauttoikin.

Kävin jopa terapiassa tämän takia (noin vuoden ensin ilman mitään lääkkeitä), mutta yhtenä päivänä vaan meni hermo ja marssin lääkärille pyytämään konkreettisempaa apua. Sain reseptin rauhoittavaan, ja arvaa mitä - pelkotilat väheni 98%. Siihen riitti vain se, että laukun sivutaskussa oli aina mukana yksi rauhoittava. Viimeisen noin neljän kuukauden aikana olen ottanut kaksi puolikasta näiden pelkojen takia, kohtauksia tullut yhteensä alle 10 kertaa. Mikä on tosi, TOSI vähän siihen verrattuna että ennen ne olivat jokapäiväinen riesa.

Maha on edelleen herkkä ja normaali jännitys tottakai varsin ok, mutta tuo järjetön paniikki jostain paskahädästä (!!!!) ei todellakaan ole ok minulle :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama on mullakin. Ja tosta sitten puhkesikin ajan saatossa paniikkihäiriö, koska se housuunpaskomispelko alkoi olla ihan infernaalisissa sfääreissä kun pikkuhiljaa alkoi jännittämään jopa työmatka ja siitäkös herkkä vatsa villiintyi ja korvien väli sai kuin bensaa ongelmalle.

Ja jatkan omaan viestiini; siedätin itseäni pakolla menemään vaikka jännitti ja puhuin avoimesti ongelmasta esim. ystäville. Ikään kuin manasin sitä paskamaista pelkoa ääneen,koska ajattelin sen auttavan. Ja usein se auauttoikin.

Kävin jopa terapiassa tämän takia (noin vuoden ensin ilman mitään lääkkeitä), mutta yhtenä päivänä vaan meni hermo ja marssin lääkärille pyytämään konkreettisempaa apua. Sain reseptin rauhoittavaan, ja arvaa mitä - pelkotilat väheni 98%. Siihen riitti vain se, että laukun sivutaskussa oli aina mukana yksi rauhoittava. Viimeisen noin neljän kuukauden aikana olen ottanut kaksi puolikasta näiden pelkojen takia, kohtauksia tullut yhteensä alle 10 kertaa. Mikä on tosi, TOSI vähän siihen verrattuna että ennen ne olivat jokapäiväinen riesa.

Maha on edelleen herkkä ja normaali jännitys tottakai varsin ok, mutta tuo järjetön paniikki jostain paskahädästä (!!!!) ei todellakaan ole ok minulle :D

Olen aina luullut olevani ainoa. Mitenköhän moni oikeasti jännittää päivät pitkät paskahätäänsä ja jättää sen takia tekemättä asioita :o terveisin sairaseläkeläinen.

Vierailija

Minäkin kuvittelin että olen taatusti ainoa! Voi sitä häpeää, kun ekoja kertoja myönsin ääneen mitä oikein pelkään. Jopa psykologille oli todella noloa kertoa tästä, vaikka koko ajan sanoin mielessäni että se ammattiryhmä on varmaan kuullut ja nähnyt kaikenlaista ja heidän työnsähän on auttaa muita mitä monimutkaisemmissakin asioissa.

Toki jotkut kaverit sille naureskelivat, ainakin salaa yrittäen peitellä huvitustaan ja itsekin ei-paniikissa nauroin että on ihan saatanan typerä pelko. Mutta ei sille mitään voi kun antaa mielensä ottaa vallan ja kun ihminen kerran on psykosomaattinen, niin aika nopeasti yksi ajatus täydentää oiretta ja kierre on valmis...

Vierailija

Ette todellakaan ole ainoita! Olen kärsinyt samasta pelosta ja pelkääminen tietenkin vetää vatsan sekaisin, jolloin oravanpyörä on valmis. Välillä en voinut oikein käydä missään, enkä vieläkään mielelläni käy vieraisilla tai kutsu vieraita luokseni. 

Minusta tuntuu, että tällainen neuroottisuus on jopa kohtalaisen yleistä nykyisin, ehkä tästä niin kliinisestä ja kontrollifriikistä asenneilmapiiristä johtuen. Olen itse yrittänyt lievittää pelkojani puhumalla niistä ääneen, jolloin tosi moni kaveri onkin myöntänyt kärsivänsä ihan vastaavista ongelmista. Ei se tietenkään lohduta, mutta kyllä näitäkin pelkoja on hyvä jakaa jonkun kanssa, vaikka sitten netissä jos ei muuten.

Vierailija

Te, jotka olette käyneet psykologilla: oletteko saaneet siitä apua ja millaista? Mitä psykologi on sanonut ongelmastanne?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Te, jotka olette käyneet psykologilla: oletteko saaneet siitä apua ja millaista? Mitä psykologi on sanonut ongelmastanne?

Olen saanut hiukan apua. Olen tosin käynyt pari vuotta terapiassa ja vieläkin sairaslomalla, mutta ainakin ongelma on hiukan helpottanut. Lähinnä olen yrittänyt oppia olemaan häpeämättä itseäni, se tuntuu olevan suurin aiheuttaja ainakin omassa ongelmassani. Eli pitää mennä sillä mentaliteetilla, että mitä sitten jos paskon housuun.

Psykologi ei ole sanonu oikeastaan mitään. Yrittänyt pitää rentoutusharjoituksia ja muuten olenkin lähinnä käynyt jutustelemassa. Kun itse ymmärsin tuon häpeän ja sen käsittelemisen, niin olen päässyt paljon eteenpäin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat