Lue keskustelun säännöt.
Ihmetyttää kauhea suorittaminen
21.11.2015 |
Olen ihan vasta havahtunut siihen miten lähipiirissä ihmiset elää kauheassa oravanpyörässä.
Suoritetaan elämää sata lasissa. Miksi? Miten ne jaksaa?
Onko muilla samankaltaisia ajatuksia tai itse hypännyt pois oravanpyörästä?
Kommentit (18)
Sekä ap:n että ensimmäisen vastaajan viesti voisi olla kirjoittamani. Olen hypännyt oravanpyörästä oman romahduksen jälkeen. Asia on aika tabu yhteiskunnassamme. Ihmisessä pitää olla jotain vikaa jos hän ei pyri maksimiin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että jonkin verran koen kuitenkin paineita siitä, että minunkin pitäisi luoda uraa ja olla yhtä aikaansaava ja tehokas kuin muut kaltaiseni kolmekymppiset.
Joidenkin on ehkä myös vaikea käsittää miksi en halua mainetta ja mammonaa "niinkuin kaikki muut ". Koska eivät ole olleet saappaissani.
Aikamoisen matkan kulkenut, että päässyt tähän nykyiseen olotilaan.
- 2
Tuokin oli kuin suustani. Hauskaa että löytyy niin samanlainen ihminen! Voisin saada sinusta hyvän ystävän. T: 3.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että jonkin verran koen kuitenkin paineita siitä, että minunkin pitäisi luoda uraa ja olla yhtä aikaansaava ja tehokas kuin muut kaltaiseni kolmekymppiset.
Joidenkin on ehkä myös vaikea käsittää miksi en halua mainetta ja mammonaa "niinkuin kaikki muut ". Koska eivät ole olleet saappaissani.
Aikamoisen matkan kulkenut, että päässyt tähän nykyiseen olotilaan.
- 2
Annat mennä tuollalailla vaan. Kyllä se seinä vastaan tulee niillä suorittajillakin. Jossain muodossa.
Hyviä vastauksia 2 ja 3. Kyllä se niin taitaa olla, että vaatii aika suuren kriisin tms. että jättäytyy pois suorittamisesta.
Alkaa näkemään elämän kokonaan ihan uudenlaisin silmin.
Paineita se silti aiheuttaa, onhan yhteiskuntamme kovin kilpailuhenkinen ja suorituskeskeinen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että jonkin verran koen kuitenkin paineita siitä, että minunkin pitäisi luoda uraa ja olla yhtä aikaansaava ja tehokas kuin muut kaltaiseni kolmekymppiset.
Joidenkin on ehkä myös vaikea käsittää miksi en halua mainetta ja mammonaa "niinkuin kaikki muut ". Koska eivät ole olleet saappaissani.
Aikamoisen matkan kulkenut, että päässyt tähän nykyiseen olotilaan.
- 2
Annat mennä tuollalailla vaan. Kyllä se seinä vastaan tulee niillä suorittajillakin. Jossain muodossa.
Siis mitä tarkoitat? Toivot että suorittajat kohtaavat seinän? Joo, sehän onkin yhteiskunnalle eduksi. Voidaan sitten korottaa veroprosentteja 20 prossaa.
No kyllä. Omassa lähipiirissä on enemmänkin tällaisia "downshiftaajia" kelle ura ei ole kaikki kaikessa. Mutta työkavereina on kyllä näitä suorittajia. On pienet lapset, useampi harrastus, vaativa työ. Silti on aikaa vielä matkustella ym, ja ulkonäkö aina viimeisen päälle. Vaikea samaistua tällaisiin ihmisiin tai edes viettää aikaa heidän kanssaan.
Itse en ottanut vastaan ylennystä, mitä minulle tarjottiin, koska haluan tehdä lyhennettyä työviikkoa, ja jaksaa jotain vielä kotonakin. Olen ajatellut että mulla ei ole kunnianhimoa, mutta ehkä se on minullakin vaan sitä että raha ja menestys eivät ole kovin tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla suorittaminen päättyi uupumukseen ja masennukseen. Nyt opettelen nauttimaan elämästä ja olemaan myös itselleni armollinen.
Vierailija kirjoitti:
Sekä ap:n että ensimmäisen vastaajan viesti voisi olla kirjoittamani. Olen hypännyt oravanpyörästä oman romahduksen jälkeen. Asia on aika tabu yhteiskunnassamme. Ihmisessä pitää olla jotain vikaa jos hän ei pyri maksimiin .
Tuo viimeinen lause on kyllä niin totta. Välillä alemmuuskompleksia itsekin kokenut, kun vastaillut ihmisten kysymyksiin omista valinnoistani. Mutta tiedän etten muuten voisi valita. t.8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Omassa lähipiirissä on enemmänkin tällaisia "downshiftaajia" kelle ura ei ole kaikki kaikessa. Mutta työkavereina on kyllä näitä suorittajia. On pienet lapset, useampi harrastus, vaativa työ. Silti on aikaa vielä matkustella ym, ja ulkonäkö aina viimeisen päälle. Vaikea samaistua tällaisiin ihmisiin tai edes viettää aikaa heidän kanssaan.
Itse en ottanut vastaan ylennystä, mitä minulle tarjottiin, koska haluan tehdä lyhennettyä työviikkoa, ja jaksaa jotain vielä kotonakin. Olen ajatellut että mulla ei ole kunnianhimoa, mutta ehkä se on minullakin vaan sitä että raha ja menestys eivät ole kovin tärkeitä.
Toi on hyvä, koska ylennyksen pitäisi tulla sellaiselle, joka sen oikeasti haluaa.
Jokaisen firman hierarkia on ylöspäin kapeneva kolmio. Miten voi ylipäätään kuvitella tekevänsä mitään uraa, kun samalla askelmalla voi olla sata tai kymmeniä kollegoja ja paikka voidaan täyttää suoraan talon ulkopuolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että jonkin verran koen kuitenkin paineita siitä, että minunkin pitäisi luoda uraa ja olla yhtä aikaansaava ja tehokas kuin muut kaltaiseni kolmekymppiset.
Joidenkin on ehkä myös vaikea käsittää miksi en halua mainetta ja mammonaa "niinkuin kaikki muut ". Koska eivät ole olleet saappaissani.
Aikamoisen matkan kulkenut, että päässyt tähän nykyiseen olotilaan.
- 2
Annat mennä tuollalailla vaan. Kyllä se seinä vastaan tulee niillä suorittajillakin. Jossain muodossa.
Siis mitä tarkoitat? Toivot että suorittajat kohtaavat seinän? Joo, sehän onkin yhteiskunnalle eduksi. Voidaan sitten korottaa veroprosentteja 20 prossaa.
Noooh. Minulla on sadan tunnin viikkotyöaikoja ollut, jopa vuosia. Tiedän AP:n tunnot.
Monet vanhemmat pyörittävät vielä kuluja aiheuttavia lasten harjoitusrumbia.
Tiedän nuo uuvuttavat jutut!
Hauska kuulla 3 että en ole yksin. ;) Vaikka tiedänkin jo sen että meitä on paljon muitakin. Silti kuitenkin enemmistö tuntuu olevan tätä eteenpäin pyrkivää sorttia.
Tiedän että minulla ei ole edes vaihtoehtoja elää tätä elämääni muulla tavoin kuin nyt En vaan kertakaikkiaan kykenisi siihen, mitä tämä yhteiskunta vaatii. Arvostan itseäni niin paljon enemmän tänä päivänä ja tiedän missä jaksamiseni rajat kulkevat.
En halua riskeerata enää terveyttäni, koska se on kaikkein arvokkain asia mitä voi olla. Perheen lisäksi.
Silti vähän jopa "häpeilen " tätä elämäntyyliäni ja pelkään että minua pidetään laiskana. Koska pyrin elämään mahdollisimman mukavaa ja stressitöntä elämää. Ja ennenkaikkea nauttia elämästä.
-2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon sellasessa duunissa ettei sitä voi tehdä valitettavasti kuin suorittamalla, koska aikataulut ja budjetit pitää oravanpyörän käynnissä. Jos teen jostain syystä huonosti hommat, joudun itse ne myös paikkaamaan. Olen luonnostani aika rento tyyppi, joten en nauti stressistä, saisin rennommassa ympäristössä varmasti parempaa jälkeä aikaiseksi. Ja niskaanhengittävät tai lusmuilevat (siis ei normaalit kivat tyypit vaan nää ääripäät) työkaverit saa mut todellakin alisuoriutumaan ja valvomaan öitä. Suomalainen työelämä on tyhmää. Ei oo ihme että menee huonosti. Täällä pääsee yleensä vain mulkut tai psykopaatit esimiehiksi.
Veljeni on sellainen suorittaja ja uratykki. Hän hymyilee vinosti kysyessään elämästäni. Itse elän ihan toisella tavalla, en ole kovin kunnianhimoinen enkä yritä koko ajan saavuttaa jotakin. Veljelleni ei sovi koskaan, ikinä mikään spontaani. Kaikki suunnitellaan minuuttiaikataululla, ns. vapaa-aika myös. Hän on menestynyt, mutta hänen lähellään tulee aina sellainen voi kamala-olo.
En täysin ymmärrä mitä ap tarkoittaa. Itselläni on vaativa työ ja teen välillä iltaisin ja viikonloppuisin myös kotona töitä. Hoidan lasten harrastukset, teen myös vapaaehtoistöitä, kuulun lasten koulun johtokuntaan ja vanhempainyhdistykseen ja hoidan muutenkin läheisteni asioita. Mutta teen tämän kaiken stressaamatta ja hymyillen ja omasta halustani enkä mainosta noita kenellekään. Eli olenko suorittaja muiden silmissä?
Kantapään kautta opittua: minulle tarjottiin jokunen vuosi sitten esimies hommia, mikä myös vastaa tutkintoani. Ylipitkät päivät töissä ja työpäivä jatkui vielä kotona. Samaan aikaan alakouluikäiset lapset ja mies reissutöissä. Elämäni kamalinta aikaa, en nukkunut vuoden aikana varmaan yhtään yötä kunnolla. Omasta aloitteestani sain vaihdettua helpomman työn. Elämänlaadun uhraaminen työn edessä ei ole minua varten.
Olen hypännyt vähän pakon sanelemana kun nuorena sairastuin uupumukseen.
Nykyään voin hyvin, mutta elämäni on muuttunut täysin. Nykyään minulla on perhe ja osaan arvostaa omaa aikaa ja henkistä hyvinvointia.
Samaan aikaan ystäväni ovat kovaa vauhtia pyrkimässä eteenpäin elämässä ja kauhistuttaa suorastaan katsoa joidenkin menoa. Jossain vaiheessa yleensä tulee seinä vastaan, jos meno yltyy liian kovaksi.
Nykyään osaan olla ihan onnellinen siitä, että aikoinaan sairastuin. Vaikka en kenellekään samaa toivo.
Osaan vaan nykyään arvostaa enemmän elämää itsessään ja ihmisiä ympärilläni. Raha ja menestys ei ole minulle tärkeitä asioita.