Onko kaikilla lupa itkeä? Olla surullinen?

Totta kai. Kenenkään ei tarvitse kysellä lupaa olla surullinen ja itkeä, kun kerran itkettää. 

Kun erehtyy itkemään, niin tulee lääkäri laittamaan M1-lähetteellä osastolle, että hysteerinen psykoosi paranisi. Ja sitten kun oppii olemaan itkemättä, tulee lääkäri ja laittamaan M1-lähetteellä osastolle, että vakava masennus paranisi Kaikelle on diagnoosi. Jokainen ihmisen tunne on sairaus, eli tunteminen ei ole sallittua. Mutta täytyy osata näyttää siltä, kuin tuntisi, sillä jos näyttää tunteettomalta, on sekin sairaus.

Jos onnistuukin välttymään yliherkältä diagnosoinnilta, niin ei hätää! Silloin tulee sosiaalinen tukiverkosto, joka patistaa olemaan onnellinen joka kerta kun surettaa, ja muistuttaa ikävistä asioista silloin, kun meinaa olla liian onnellinen!

Yritän siis sanoa, että ihmisen pitäisi saada tuntea, sen kuuluisi olla jokaisen oikeus. Joku vain aina joutuu ikävään porukkaan, jossa tunteisiin ei osata reagoida rakentavasti. Jotkut joutuvat tuntemaan ikuisesti syyllisyyttä siitä, että tuntevat jotain. Jotkut vain pääsevät helpommalla, kun jättävät tuntematta mitään.

Itkeminen on tekopyhää, jos itkee/on surullinen pienestä asiasta/asiat ovat paljon paljon paremmin kuin toisilla.