klo 10:39 | 20.11.2015
Ei siis kuitenkaan oma opettaja. Ja molemmat keski-iän kynnyksellä. Miten pitäisi valmistautua? Kovin sivistynyt en ole. Enemmänkin matemaattisesti orientoitunut. Historian puoleltakin kiinnostanut lähinnä tuo sotapuoli, joka ei varmasti kovinkaan hyvä keskustelunaihe ensitreffeille ole. Mitään viime hetken vinkkejä?
Otat karttakepin mukaan ja pyydät piiskaa koska olet ollut tuhma poika.
Hauska aloitus :-). Minä itse kun olen opettajatar (en tosin luokan sellainen).
Me opettajattaret olemme yleensä aika puheliasta väkeä, eli puhu siitä, minkä topicin toinen ottaa esille. Sitähän se vuorovaikutus ja dialgi on: kuuntelee, mitä toinen sanoi viimeksi, ja jatkaa siitä.
Ja jos tulee hiljaisia hetkiä, niin aina voi kysyä harrastusista, joulun viettotavoista, lomasuunnitelmista ja parhaimmista lomista....
Valmistaudu tylsään iltaan.
Ota liukkaria mukaan jos kuivuus on vallitsevaa.
Sillä on myös varmasti hiekkaa pillussa.
Minä olen aineenopettaja (en historian) ja mielelläni keskustelin vaikka sodasta. Mieluummin jostain sellaisesta kuin "minkälaisesta musiikista tykkäät?". Itselleni tärkeintä ensitreffeillä on kuitenkin, että mies pitää ohjat käsissään. En jaksa olla vapaa-ajalla promoottorina ja innostajana. Sellaisiakin treffejä on nimittäin ollut, että mies oli kuin laiska teini, jota piti yrittää koko illan motivoida. Sitten vielä ihmetteli, miksen halua tavata uudelleen...
Miksi ei voi jutella samoista jutuista kuin muidenkin kanssa? Aivan turhaa tuo sivistyneidekn aiheiden pohdinta. Mäkin oon opettaja, vieläpä historian, mutta ei se määritä mua. Harrastan ihan samoin kuin muutkin 30-vuotiaat enkä istu iltoja kotona nypläämässä pitsiä (vaikka osaankin, kun mummi opetti lapsena) vaan käyn keikoilla ja leffassa yms. Oikeasti mua vähän vitutti, kun pari treffikumppania aikoinaan on tullut treffeille ja puhunut vain opettamastani aiheesta ja koettanut muutenkin olla selvästi epämukavan sivistyneesti, eikä olla tutustuttu toisiimme oikeastaan ollenkaan, kun on pari tuntia jauhettu jostain natseista sun muusta. Ihan mielenkiintoista joo, mutta eikö treffeillä ois tarkoitus tutustua eikä mun pitää ylimääräistä oppituntia tyypille joka ei uskalla edes olla rennosti ja oma itsensä.
Onnea, opettajatar on ihan parasta treffi- ja vaimoainesta. Rennosti vaan, niin hekin yleensä ovat. (Kyllä, on omakohtaista kokemusta)
Onko kyseessä luokanopettaja vai aineenopettaja? Luokanopet ovat juurikin näitä Opettajattaria. Aineenopet ovat normaaleja ihmisiä. Kukaan aineenope ei hahmota itseään kuuluvaksi samaan ryhmään kuin Opettajattaret. Opettajattaret sen sijaan kuvittelevat olevansa kaiken asiantuntijoita ja haluavat antaa valonsa loistaa. He kyllä mieltävät tietävänsä kaiken vaikkapa aineenopen työstä, vaikka todellisuudessa siitä ei ole heillä mitään käsitystä. Kasvatustiede on pseudotiede, eivätkä Opettajattaret ole akateemisia ihmisiä.
Olen eläkeope, siis ent. aineenopettaja, mutta koskaan, EN KOSKAAN ole voinut sietää nimitystä opettajatar. Mieleen nousevat vanhojen Suomi-filmien kansakoulun opettajat: musta pitkä kaulaan asti napitettu mekko, valkoinen pieni röyhelökaulus, rintarossi, ohut tukka pienellä nutturalla niskassa ja nenällä terässankaiset pyöreät kakkulat. Ja naamalla piukka ilme. Vain isorikkaiden mukulat ovat jonkin arvoisia, tavalliset köyhimysten mukulat vaietkoot seurakunnassa. Ei kiitos! Elämme jo 2000-luvulla, mikä aloittajankin kannattaisi sisäistää, vaikkei sitä sivistystä niin paljon muuten olisikaan. Opettaja on opettaja, olipa hänellä sitten mitä tahansa jalkojen välissä.
Itsellä kyllä syntyy tuosta sanasta opettajattar ihan erilainen mielikuva. Omani vastaa enemmänkin tällaista: http://tinyurl.com/ncnc8m4
ap
Millä vuosituhannella nää treffit oli?
Treffitaidot pitäisi päivittää viime vuosituhannelta. Mielummin jotenkin muuten kuin yrityksen ja erehdyksen kautta.
ap