Kun olit viimeisillään raskaana, niin...

mies kyselee apuja

...eli puhutaan nyt vaikka 7kk eteenpäin, niin millaiset asiat sai, jos sai, seksihalusi heräämään?

Kommentit (9)

Vierailija

Hä? Kyllä minä olisin halunnut seksiä raskaana ollessa, ja alatiesynnytyksen jälkeen heti kun jälkivuodot loppuu. Kaksoset syntyi sektiolla ja olin tosi kipeä, mutta parin kuukauden päästä olin tulla hulluksi kun ei saanut seksiä, mies kuvitteli että en voisi harrastaa seksiä, en tajua mistä se niin kuvitteli, maha oli leikattu auki, mutta se oli parantunut hyvin. Kaksosraskauden aikana olin myös kipeä, mutta ei se poista sitä seksintarvettä eikä varsinkaan hellyyden tarvetta, en ole vieläkään 7 vuoden jälkeen antanut anteeksi sitä ettei mieheni pitänyt minua hyvänä silloin kun tein oman henkeni kaupalla hänelle kaksi poikaa perilliseksi, jatkamaan hänen sukuaan.

Vierailija

No ihan loppuraskaudesta ei kyllä mikään asia saanut haluamaan seksiä. Joka paikkaa sattui ja muutenkin oli tosi epämukava olo.

Vierailija

Voin aika hyvin raskauden loppuun asti. Mitä nyt pieretti ja närästi välillä. En muista mitään liitoskipuja tai vastaavaa. Ja panetus oli lähestulkoon jatkuva riesa :-)

Viimeisen kerran harrastettiin seksiä synnytystä edeltävänä päivänä. Koko yön supisteli ja aamulla varhain lähdettiin synnyttämään.

Vierailija

Täällä kanssa pantiin vielä edellisenä päivänä. Sekin jo kummasti sai haluja lisää, että siemenneste pehmittäisi kohdunkaulaa. 

Vierailija

Kertaakaan koko raskauden aikana ei tehnyt mieli. Raskaana oleva nainen hehkuu onnea ja blaa blaa. Ketut... Koko ajan kamala väsymys ja närästys. Vähänkin kun liikahti, niin liitoskivut ja harkkasupparit iski. Nukkumisen lopetin n. puolessa välissä raskautta, vaikka väsymys oli kova. Ei vaan enää kyennyt. Verenpaineet olivat jatkuvasti sillä rajalla, että joutuuko loppuajaksi sairaalaan. Ja minä tyhmä raskauduin vielä kolme kertaa uudestaan. Onneksi nuo lapset ovat korvanneet kaiken sen kärsimyksen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Häh? Siis seitsemän kuukautta viimeisillään olosta vai seitsemännellä kuulla raskaana?

Seitsemännellä kuulla raskaana, ja siitä etiäpäin :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kertaakaan koko raskauden aikana ei tehnyt mieli. Raskaana oleva nainen hehkuu onnea ja blaa blaa. Ketut... Koko ajan kamala väsymys ja närästys. Vähänkin kun liikahti, niin liitoskivut ja harkkasupparit iski. Nukkumisen lopetin n. puolessa välissä raskautta, vaikka väsymys oli kova. Ei vaan enää kyennyt. Verenpaineet olivat jatkuvasti sillä rajalla, että joutuuko loppuajaksi sairaalaan. Ja minä tyhmä raskauduin vielä kolme kertaa uudestaan. Onneksi nuo lapset ovat korvanneet kaiken sen kärsimyksen.

Ah niin terapeuttista lukea näitäkin kokemuksia. Kyllähän se lapsi korvaa kaiken kärsimyksen, ja useimmiten kaiken tekisi uudestaankin. Raskaudet eivät myöskään noudata tiettyä mallia, vaan monestikin yksi raskaus saattaa olla ihan kamala ja toinen iha ok! Mutta silti, minulla on niin ärsyttänyt raskauden ajan, että meillä on vieläkin jonkinlainen illuusio siitä kuinka raskaus on ihanaa hehkeyden aikaa ja äiti vaan lallattelee ja maalailee ruusunpunaisia kuvia vauvastaan! Oikeastaan raskaus on (uskallan väittää) suurimmalle osalle naisista aika ikävää aikaa, ja kestääpä tuo kauankin. Hirveänä puhutaan nykyään trendikkäästi näistä äitiyden negatiivisista tunteista ja kuinka ne pitäisi hyväksyä yms. mutta vieläkin tuntuu että kaikkien naisten pitää aina vaan raskausonnitteluita saadessaan hymyillä nätisti ja kommentoida että korkeintaan on jotain pientä pahoinvointia ollut alussa. Ja sitten jos niitä vaivoja olisikin ja sen myöntäisi, niin pitäisi vain tosiaan lallatella onnesta vaikka olisit pari kuukautta lopusta liikuntakyvytön ja alkuvaiheessa joutuisit tipalle oksentelun vuoksi. Siinä pitäisi vain hymyillä hehkein poskin että mitä vain pienokaiseni vuoksi, eikä tavallaan anneta ihmisenä purkaa sitä kuinka raskasta se on fyysisesti.  Netissä sitten anonyymisti on vapaus kommentoida, ja useimmiten tuleekin paljon kohtalokovereita puhumaan, mutta puhuessa esim. oman lähipiirin tai ystävienkin kanssa joutuu pitämään yllä jotain kummaa "Raskaus on elämän parasta aikaa" -illuusiota. Jos erehdyt kertomaan kuinka ikäväksi koet olosi koko ajan, niin saat osaksesi useimmiten vähättelyä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertaakaan koko raskauden aikana ei tehnyt mieli. Raskaana oleva nainen hehkuu onnea ja blaa blaa. Ketut... Koko ajan kamala väsymys ja närästys. Vähänkin kun liikahti, niin liitoskivut ja harkkasupparit iski. Nukkumisen lopetin n. puolessa välissä raskautta, vaikka väsymys oli kova. Ei vaan enää kyennyt. Verenpaineet olivat jatkuvasti sillä rajalla, että joutuuko loppuajaksi sairaalaan. Ja minä tyhmä raskauduin vielä kolme kertaa uudestaan. Onneksi nuo lapset ovat korvanneet kaiken sen kärsimyksen.

Ah niin terapeuttista lukea näitäkin kokemuksia. Kyllähän se lapsi korvaa kaiken kärsimyksen, ja useimmiten kaiken tekisi uudestaankin. Raskaudet eivät myöskään noudata tiettyä mallia, vaan monestikin yksi raskaus saattaa olla ihan kamala ja toinen iha ok! Mutta silti, minulla on niin ärsyttänyt raskauden ajan, että meillä on vieläkin jonkinlainen illuusio siitä kuinka raskaus on ihanaa hehkeyden aikaa ja äiti vaan lallattelee ja maalailee ruusunpunaisia kuvia vauvastaan! Oikeastaan raskaus on (uskallan väittää) suurimmalle osalle naisista aika ikävää aikaa, ja kestääpä tuo kauankin. Hirveänä puhutaan nykyään trendikkäästi näistä äitiyden negatiivisista tunteista ja kuinka ne pitäisi hyväksyä yms. mutta vieläkin tuntuu että kaikkien naisten pitää aina vaan raskausonnitteluita saadessaan hymyillä nätisti ja kommentoida että korkeintaan on jotain pientä pahoinvointia ollut alussa. Ja sitten jos niitä vaivoja olisikin ja sen myöntäisi, niin pitäisi vain tosiaan lallatella onnesta vaikka olisit pari kuukautta lopusta liikuntakyvytön ja alkuvaiheessa joutuisit tipalle oksentelun vuoksi. Siinä pitäisi vain hymyillä hehkein poskin että mitä vain pienokaiseni vuoksi, eikä tavallaan anneta ihmisenä purkaa sitä kuinka raskasta se on fyysisesti.  Netissä sitten anonyymisti on vapaus kommentoida, ja useimmiten tuleekin paljon kohtalokovereita puhumaan, mutta puhuessa esim. oman lähipiirin tai ystävienkin kanssa joutuu pitämään yllä jotain kummaa "Raskaus on elämän parasta aikaa" -illuusiota. Jos erehdyt kertomaan kuinka ikäväksi koet olosi koko ajan, niin saat osaksesi useimmiten vähättelyä.

Ap vastaa tähän väliin, että olen miehenä pistänyt saman merkille. Samoin sen, että toiset(ei kaikki tietenkään) naiset ovat herkästi asiaa jossain määrin kritisoimassa. Samoin vaikkapa sen eronneen ystävättären tai tuttavan välejä lapsen isään, etenkin jos vanhempien välit ovat jollain tavalla huonot tai etäiset, ym. Noh, meni vähän asian viereen nyt.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat